Monen kerroksen väkeä

Ihmisille jaetaan nykysysteemissä hyvin eri tavoilla sosiaalietuuksia, kuten työttömyyspäivärahoja mutta myös eläkkeitä ja sairaspäivärahoja. Nämähän on kaikki ansioihin suhteutettuja. Ei minua haittaa, jos toiset saa enemmän, mutta tässä systeemissä pienin päiväraha on niin pieni, ettei sillä pysty kukaan elämään. Nykysysteemi vielä haluaa pudottaa mahdollisimman paljon ihmisiä minimituloille. Ansiosidonnaisen 500 päivää ei enää ole muutamaan vuoteen pystynyt pitkittämään, ennen käytiin kursseilla vain pysyäkseen ansiosidonnaisella, minäkin kävin yhdellä. Lisäksi kunnat tarjosivat sellaisia lyhyitä työpätkiä, joilla sai päivät nollattua. Nykyään tuntuu että nimenomaan halutaan estää ketään pääsemästä takaisin ansiosidonnaiselle (= pääsemästä välillä töihin). Kun joku on maan rakoon lyöty, sen on siellä pysyttävä, jotta hyvin toimeentulevat voivat jatkaa rauhassa kulutusjuhlaansa.

Itsestä kiinni

Suurin pudottaja -ohjelma on malliesimerkki tästä "se on itsestä kiinni" -asenteesta. Ovat itse lihottaneet itsensä sairaalloisen ylilihaviksi, mutta voivat myös itse muuttaa elämäänsä. He voivat omalla valinnallaan korjata terveyttään lopettamalla älyttömän ylensyömisen ja alkamalla harrastaa liikuntaa.

Työttömyyden en koe olevan itsestä kiinni, se on muista kiinni. Muut tarjoavat työpaikkoja joillekin muille kuin minulle. Minä olen valmis tekemään töitä rahaa vastaan, mutta muut ihmiset eivät halua maksaa minulle mitään. Sama se olisi yrittäjänäkin, yrittäjä on riippuvainen maksavista asiakkaista eli muista ihmisistä.

Raha

Siitä puhe mistä puute. Oikein pahaa tekee katsoa alennusmyynneissä joittenkin (mitä ilmeisimmin turhan) tavaran hamstraamista. Mitäs menen kauppoihin katselemaan, mutta itsellä alkaa olla se tilanne, että monen vuoden päivärahoilla kituuttamisen jälkeen kun en ole mitään ostanut, niin tavarani alkavat hajota käsiin ja minun on pakko uusia jotain. Esim. 15 vuotta vanhasta kahvikeittimestä on hajonnut muoviosia ja uusi pitää ostaa. Kahvinkeitin nyt on vielä onneksi halpa, mutta kaiken kalliimman hajoamista joudun kauhulla odottelemaan. Polkupyörä pitäisi hankkia, vanhaan ei ole pitkiin aikoihin saanut edes varaosia enää. Joku vielä väittää pyöräilyn ja kävelyn olevan ilmaista. Ei pidä paikkaansa, pelkkä renkaitten uusiminen pyörään maksaa monia kymppejä ja lenkkareista saa pulittaa satasesta ylöspäin.

Pallo jalassa

Tuntuu kuin minulle olisi langetettu jokin rangaistus kun joudun yltäkylläisen Suomen rikkaudessa elämään näin kitupiikkisesti. Ylitin juuri 700 euron budjettini tältä vuodelta, tuloja on vähemmän kuin menoja, olen laittanut pakolliset menot taulukkolaskentaan, niinpä näen syöväni loppuvuonna säästöjäni. Mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kuin pallo jalassa -elämän. Rikosrekisterini on puhdas, ainoastaan kerran sain sakkoa polkupyörällä ajamisesta väärässä paikassa.

Halpamatkailu

Nyt pitäisi keksiä joku halpa reissu itselleen, budjettini on 200-300 €, joka tosin riittäisi matkalippuihin vaikka minne, mutta joudun valitsemaan paikan sen perusteella, että saan majoituksen mahdollisimman halvalla. Yksin kun joutuu maksamaan majoituksesta yleensä enemmän kuin pariskunta per nuppi. Olen tosi vähän matkustellut eläissäni, joten tässä suhteessa minulla olisi vielä jotain saatavaa. Viimeisinä vuosina olen ollut matkailussa Suomi-Ruotsi-Norja-linjalla, esim. Ruotsiin saa laivalippuja 10 € ja vaikka Suomi onkin muuten kallis, niin Lapissa ja Itä-Suomessa olen saanut (sesonkien ulkopuolella) halpoja majoituksia.

Suunnittelemattomuus

En suunnittele nykyään mitään. En tiedä mitä teen huomenna puhumattakaan viikon tai kahden päästä. Katson huomenna millainen ilma on, jos on sopiva sää ja muutenkin huvittaa, niin lähden ulkoilmaharrastuksiin, muuten puuhastelen kotona jotain. Kesämatkan aion tänäkin vuonna johonkin tehdä, sekin on täysin suunnittelematta ja päätös tekemättä missä meinaan käydä. Kaikki mihin pitää varata aika tai ostaa lippu etukäteen on itselleni ihan kauhistus nykyään. Minusta on tullut lyhytjänteinen ja kaikki pitää saada joko heti tai mieluummin vaikka jonotan vähän aikaa kuin tihrustan kelloa koko ajan ja yritän olla minuutilleen varattuna aikana jossain. Hassua sinänsä, koska nuorena olin liiankin suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen.

Työttömyys alussa aiheutti suunnittelemattomuutta, koska miten olisi jotain tekemisiä voinut lyödä lukkoon, kun ei ollut tietoa onko mahdollisesti juuri silloin pätkätyökeikalla. Nyt en enää uhraa työkeikan mahdollisuudelle ajatustakaan, haluan muuten vaan ottaa aikataulujen suhteen rennosti. Vapaat aikataulut on ehkä työttömyyden ainoa hyvä puoli.

Mukavuusalue

Tässä on sana tai asia mitä perin juurin inhoan käytettävän myös työnhaun yhteydessä eli "mukavuusalueelta poistuminen". Ehkä se puoltaa paikkaansa jos on kyse ainoastaan laiskuudesta ja saamattomuudesta. Itsellä on aina hyvin paljon kyse motivaatiosta, jos en oikeasti halua vaikka jotain työpaikkaa niin turha sitä on edes lähteä hakemaan ihan vaan hakemisen vuoksi. On tyhmää puskea itseään johonkin rajalle turhan takia, minusta sellaisella saa hankittua tahallaan itselleen (henkisiä) ongelmia, itseään pitää hiukan suojella eikä hakea huvikseen lisää epäonnistumisia. Sama kuin lähtisi pikku paatilla myrskyävälle merelle, onko yhtään asiat parantuneet jos sieltä hengissä onnistuu selviämään, enpä usko, miettii vaan miksi oli niin tyhmä että lähti mokomaa yrittämään.

Asioita hoideltu

Jonotin työkkärissä hoitamassa työnhaun uusimista ja kuntakokeilun "työnetsimispalveluun" ilmoittauduin myös kun pakko oli. Eipä sieltä tosin ole tullut sähköpostiin mitään kuittausta onko asia nyt toistaiseksi ok, ärsyttää kun sähköposteihin ei vastata nykyään yhtään mitään. Palkkatuesta minulle on annettu joka kerta ihan eri tietoa, viime vuonna määrästä sanottiin 1280 €, mutta nyt 1186 €, vaikka on muka indeksikorotuksella noussut? Ja ennen olisi ollut vain yrityksille ja yhdistyksille saanut palkkatukea, mutta nyt kelpaisivat valtio ja kunnatkin? Ei työkkärin kanssa saa asioista mitään selkoa.

Passin jouduin myös uusimaan, koska en muuten pysty henkilöllisyyttäni todistamaan. Aika kallista näin pienituloiselle, valokuva 15 € ja passi 52 €, tämä nykyään viiden vuoden välein.

Kuntakokeilu alkaa joskus elokuussa, en siitä mitään tarkempaa tietoa saanut mitä on tiedossa. Yhteiskunta pistää puoli miljoonaa kuntakokeiluun vuodessa pelkästään tässä kaupungissa. Sillä palkataan 5-6 henkilöä määräaikaisiin pätkiin hoitamaan hanketta ja lisäksi rahaa menee tilavuokriin ja johonkin muihin "kuluihin". Eli voi taas miettiä onko tämä järkevää rahankäyttöä näinä aikoina. Omalta osaltani voisin olla osallistumattakin, koska tarvitsen vain palkkatyöpaikan tai rahaa suoraan kouraan, eikä tuolta kuitenkaan kumpaakaan saa.

Onko missään mitään minulle tarkoitettua

Olen työttömyysaikanani pyrkiessäni töihin tai kursseille törmännyt monesti tällaiseen "voi kuule kun tämä paikka on oikeastaan tarkoitettu sellaisille ja sellaisille ihmisille", ei siis minulle. Työpaikat on tarkoitettu aina tasan tietyn koulutuksen ja kokemuksen henkilöille. Työnhakukurssi oli tarkoitettu vain vähemmän aikaa työttömänä olleille kuin minulle (työkkäristä ihan varta vasten soitettiin minulle tämän ilmoittamiseksi). Erään ammattitutkinnon ajattelin sopivan itselleni lisäksi, kun olin vanhalla koulutuksellanikin hakenut alan yrityksiin. Väärin ajateltu, koska "voi kuule kun tämä tutkinto on tarkoitettu näissä töissä jo oleville". Aha, mutta entäs minä kun olen hakenut työpaikkoja enkä ole saanut, onko minulle jossain jotain.

Työvoimakoulutusten sisältö

Osallistumiini korkeakoulutettujen työvoimakoulutuksiin oli valittu parikymmentä täysin eri aloja edustavaa henkilöä, kieliä, historiaa, matematiikkaa, biologiaa, kulttuurialoja, insinööri, kemisti, oikeustieteilijä, opettajia ym. Niinpä sieltä ei paljon vertaistukea saanut, koska ei täysin eri alojen henkilöt pysty toisiaan mitenkään neuvomaan mitä tehdä. Kunhan istutaan siellä kurssilla ringissä jaarittelemassa niitä näitä ja kahvia juomassa. Toisen kurssin kouluttaja oli ihan epäpätevä, kun oli itse pari vuotta opiskellut ja sitten jättänyt tutkinnon kesken, niin tällainen sitten neuvoo tutkinnon suorittaneita työllistymisessä? Kurssilla esim. tyhjennettiin kananmunia ja askarreltiin kuorista jotain… Kursseilla luvattiin vierailukäyntejä yrityksiin, mutta näitä ei todellakaan ollut. Atk-taitojen osuus rajoittui johonkin alkeisiin tai A-ajokorttiin, mikä on ihan kurssilaisten aliarviointia. Jos on gradun tehnyt osaa varmaankin käyttää tekstinkäsittelyohjelmia, tiedonhakua netistä ja sähköpostia paremmin kuin A-kortin vaatimuksissa. Kurssien pääsisältö oli 3-6 kk "työssäoppimista", joka tarkoittaa että on itse löydettävä itselleen "harjoittelupaikka" ihan mistä tahansa.

Työvoimakoulutuksissa ei ole korkeakoulutetuille mitään

Järkevien koulutuksien sijaan poliitikot pistävät rahaa ihan kankkulan kaivoon, kuten nk. työvoimapoliittisiin koulutuksiin. Nämä tunnetaan osallistujien kesken paremminkin "aikuisten päivähoitokerhoina". Voin myös itse kahteen työvoimakoulutukseen osallistuneena allekirjoittaa nimityksen. Tulin vielä itse vapaaehtoisesti niihin hakeneeksi, kun uskoin hienoihin mainoslauseisiin. Molemmat koulutukset oli vielä varta vasten tarkoitettu korkeakoulutetuille työttömille. Suurin yllätys kurssien suhteen oli, että näissä nimenomaan EI haeta työpaikkoja. Koulutuksen järjestäjähän menettäisi rahaa, jos sieltä kurssilaiset yhtäkkiä haviäisivät töihin.

Lyhyttutkinnot

Vuodenvaihteessa oli keskustelua lyhyttutkintojen lisäämisestä nykyiseen tutkintosysteemiin. Lyhyttutkinto voisi olla ehkä juuri se mitä aikuisopiskelija tarvitsisi, riippuen tietenkin mitä näitten vaatimuksiin pistetään. Pahoin pelkään, että joku koulutussuunnittelija virkaintoisuudessaan onnistuu vesittämään näistäkin kaiken joustavuuden. Toisaalta kauheaa vastustusta "pätkätutkinnoille" oli myös tyyliin "ei saa tehdä mitään matalan tason alalletulotutkintoja", no aikuinen nimenomaan tarvitsee lyhyen tutkinnon ja "alalletulotutkinnon", jos entinen ala ei työllistä, vai onko vastustajien mielestä parempi "maata kotona". Ei ole kuitenkaan mitään uudistuksista kuulunut, tuleeko tällaisia minne ja koska. Taisi rahat loppua hankkeesta.

Mitä alaa opiskella

"Olennaisin tieto kaikille olisi se, mille tutkinnoille ja aloille on ylipäätään kysyntää tulevaisuudessa. Harva asia on sen turhauttavampaa kuin pitkä opiskelu, jonka työmarkkina-arvo on nolla." Lainaus Aamulehdestä.

Nk. hyvä tyyppi jolla on suhteita voi opiskella ihan mitä huvittaa eikä opintomenestykselläkään ole mitään väliä, työura on aina taattu. Jos on omaa rahaa takana voi myös sivistää itseään millä huvittaa. Muitten taas pitää hyvin harkitusti valita mitä opiskelee. Pitää soveltua alalle, pärjätä opiskeluissa ja saada erinomaiset paperit, jotta on työllistymisvaiheessa siinä kermaporukassa jota kuoritaan päältä. Jämämaisterit voivat sitten painua minne tykkäävät, ketään ei kiinnosta. Minunkin on käsketty vaikka "mennä ulkomaille" tai "oikeisiin töihin".

Muuntokoulutus

Olen omalta osaltani rajannut pitkät tutkintokoulutukset jo pois, en näe järkevänä eikä riitä motivaatio ja tutkinto-opiskelun rahoitus on myös ongelmallista. Minulla pitäisi olla tutkintopapereita ja titteleitä riittävästi loppuiäksi. Työllistymiseen olisin ehkä tarvinnut jonkun lyhyen lisä- tai muuntokoulutuksen, joka edes vähän hyödyntää edellisiä tekemisiäni. Tällaisia koulutuksia vaan ei  ole nykysysteemissä. Opettajanopinnot ehkä olivat ainoa sinne päin, mutta suoritin ne jo (turhaan). Jossain muissa maissa on ollut lyhyitä käytännön perehdytyksiä akateemisille ja sitten vaan töihin, meillä haukutaan teoreetikoksi ja asenne on "siinäpähän pärjäilet tutkintoinesi miten tykkäät, mitäs menit hankkimaan (liian) korkean koulutuksen".

Tutkinnot liian pitkiä

Yli nelikymppiselle aikuisopiskelijalle nykyisen tutkintosysteemin ongelma on liian pitkät tutkinnot ilman hyvityksiä aikaisemmista (korkeakoulu)tutkinnoista, jos nyt joku siihen alanvaihtoon päätyisi. Alemmat korkeakoulututkinnot amk- tai kandidaatintutkinto 3-4 vuotta nollasta aloittaen uudelle alalle ei motivoi, koska tutkinnot liian pitkiä, liikaa vain helppoja peruskursseja sekä liikaa yleisopintoja. Maisterilinjat on 2-3 vuotta, mutta harvalle maisterilinjalle on hakukelpoinen, eikä välttämättä toisen gradun tekeminen motivoisi. Nollasta opintopisteestä aloittaminen on ihan väärin ja epämotivoivaa, koska ei aikuinen tarvitse mitään yleissivistävää osaa tutkinnosta tai turhia sivuaineita, nuorille on vielä kaikenlainen "huvikseen" opiskelu tarpeen, he eivät voi tietää mitä myöhemmin tarvitsevat, mutta aikuisen pitäisi päästä suoraan asiaan, yleissivistystä ja kokemusta eri asioista on jo hankittu.

Alanvaihto ainoa mahdollisuus?

Ihmettelen vaan miksi työttömän pitää vaihtaa alaa, eikö tosiaan muuta vaihtoehtoa ole? Eikö ole jotain lyhyehköä muuntokoulutusta entisiä töitä sivuavalle alalle. On erityisen turhauttavaa elämässään "heittää vesilintua" tutkinnolla, jonka saamiseen on käyttänyt monen vuoden työajan, ja onhan tutkintoon mennyt rahaakin, sekä omaa että yhteiskunnan. Miksi ainoa vaihtoehto näyttää olevan ryhtyä tekemään "jotain ihan muuta".

Työnetsijäpalvelu?

Työkkärin kirjeessä kyse ei olekaan mistään parin viikon työnhakukurssista, vaan jostain "työnetsijäpalvelusta". Tämä liittyy työllistymispalveluyksikköön ja ns. kuntakokeiluun, onkohan tämä suorastaan tekemisissä pahamaineiseen "typin" kanssa? Nyt pitää olla tarkkana etten päädy mihinkään "pajalle" tekemään linnunpönttöjä tai jotain muuta vastaavaa työhön liittymätöntä puuhastelua. Minun työllistymissuunnitelmassani ei ole mainittu muuta kuin itsenäinen työnhaku ja palkkatukityöt, ihmettelen vaan onko lait muuttuneet niin että minut voidaan karenssin uhalla laittaa ihan mihin tahansa? Käsketään ilmoittautua johonkin mistä ei edes sanota mitä se on ja milloin alkaa. Odottelen lisätietoa asiasta.