Työnetsijäpalvelu

Työnetsijäpalvelu näyttää omalta osaltani olevan sitä, että käyn pari kertaa keskustelemassa kyseiseen projektiin palkatun sosiaalityöntekijän tyyppisen henkilön kanssa. Että mistähän minulle löytyisi työpaikka. Asia ei edennyt ensimmäisellä kerralla mihinkään, menen ensi viikolla uudestaan. En oikein pitänyt henkilökohtaisten asioitten utelusta siinä keskustelun lomassa. Mitä ne tähän kuuluvat. Olen vailla palkkatyöpaikkaa, enkä selostamassa yksityisasioitani.

Toinen huolestuttava asia oli kun lopussa vedettiin esiin yhdistysten palkkatukipaikat. Jos hyödyn rahallisesti riittävästi lähden osa-aikatöihin, mutta näissä on työaika 25 h viikossa ja palkka se mitä jää kk-palkkatuesta sivukulujen jälkeen eli alle tonni bruttona. Aika kohtuuttomat ehdot. Tietääkseni näissä ei ole mahdollisuutta edes lisäksi soviteltuun työmarkkinatukeen, kuten normaaleissa palkkatöissä. Matka- ym. kuluja tulee kuitenkin. En halua mitään yhdentekevää työtä, joka on vain turhaa työmatkan ravaamista edestakaisin, ilman rahallista hyötyä.

Ulkonäkö

Ensivaikutelmaan tietysti vaikuttaa ulkoinen olemus. Ulkonäköön liittyy paljon ennakkoluuloja, kuten "jos ihminen ei huolehdi ulkonäöstään ei hän huolehdi mistään muustakaan" tai "jos ihminen on laiha ja tukka huonosti, hän on narkkari". Roteva on vahva ja hintelän näköinen on heikko, sekä fyysisesti että henkisesti ("näin on kun siltä näyttää").

Työnhaussa ulkonäön pitää olla siisti, mutta tähän ei riitä pelkkä puhdas tukka ja puhtaat vaatteet. Mietin omalta kannaltani, etteikö ehkä ulkonäkö ole kelvannut. Pitäisikö minun muuttaa ulkonäköäni jotenkin vastaamaan enemmän sitä mitä "oikeasti" olen. Tällaisia tyyliohjelmia tulee telkkarista solkenaan. Työttömän mahdollisuudet ulkonäön suhteen tosin ovat heikot, koska keski-ikäisen naisen ulkonäköön panostaminen vaatii tunnetusti paksun rahapussin.

Ensivaikutelma

Jos joskus haastatteluun pääsen, niin ensivaikutelma huolestuttaa. On pelottavaa miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä ihmisestä tehdään jo parin minuutin tapaamisella, "näin on kun siltä näyttää" (tämä muuten mahdollistaa myös huijareitten toiminnan). Oikeastaan paljon ennakkoluuloja tulee pelkästä sukupuolesta. Toisaalta jännittää ja hermoilla ei saisi, koska ihmisen pitää nykyään olla rento ja mukava tilanteessa kuin tilanteessa (vrt. ekstrovertit jotka suorastaan nauttivat uusien ihmisten tapaamisista). Hermostuneena helposti puhuu jotain "tyhmää" ja tyhmän leima seuraa maailman tappiin asti. Itse olen joskus paljon myöhemmin saanut palautetta, että ensivaikutelma kohdallani on pettänyt, olenkin erilainen kuin ovat luulleet. Tämä joskus jopa monen vuoden jälkeen. Ihmisille on hyvin vaikeata myöntää olleensa väärässä.

Jotain vikaa

Kaikista ihmisistä työtön tuntee omat vikansa luultavasti kaikkein parhaiten. Jatkuvassa työnhaussa joutuu analysoimaan sekä hyviä että huonoja puoliaan ihan liikaa ja koko ajan. Olisi hyvä saada joskus tietää todellisia syitä miksei ole tullut valituksi. Ihmisen päänuppi kun on sellainen, että alkaa itse arvailla ja keksiä mahdollisia tekosyitä ja hakea vikoja itsestään. Alkaa epäillä olevansa vääränlainen. Loogisesti ajatellen väkisin on vääränlainen, jos hakemuksilla joko ei pääse haastatteluihin ollenkaan tai jos pääsee, niin paikkaa ei saa.

Vikaa hakee paitsi varsinaisista työnhakutiedoista (kuten iästä, koulutuksesta ja kokemuksesta) myös persoonallisuudesta, ulkonäöstä ja käyttäytymisestä. Oliko haastattelussa kädenpuristukseni ja tervehtimiseni oikeanlaista, olenko mukava ja ystävällinen vai tuliko vahingossa piruiltua yms. Vikaa hakee koko elämästään mitä on tehnyt (tai ei ole tehnyt) ja missä järjestyksessä. Kuka muu kuin työtön koko ajan tällä tavoin vatvoo asioitaan.

Luonne

Voiko ihmisen persoonallisuus olla syy miksei saa työpaikkaa? Tälle ei itse voi sitten mitään tehdä, ihminen voi opetella käyttäytymään eri tavalla, mutta perusluonne on mikä on. Työnhaussa olen törmännyt psykologistyyppisiin kyselyihin, joita en uskalla täysin rehellisesti ruksia. Näissä on vaihtoehtoja, joista heti tulee mieleen, että jos tämän ruksaan olen pois pelistä. Vaihtoehdot ovat mustavalkoisia kuten "teen parhaiten töitä yksin" tai "olen parhaimmillani tiimityössä". Halutaan epäsuorasti onkia esille luonnetta, onko introverttinen vai ekstroverttinen. Yhtään työpaikkailmoitusta en ole nähnyt, johon haettaisiin yksinviihtyvää tyyppiä, joten introvertti joutuu työnhaussa esittämään jotain muuta kuin on. Se siitä "ole oma itsesi". Rekryihmiset voivat tuntea onnistuneensa työssään, kun ovat pystyneet hakijoista raakkaamaan pois sosiaalista esittävät piilointrovertit.

Millainen olet

En ole reipas ekstrovertti enkä "hyvä tyyppi", joita työnhaussa yleisesti etsitään. Olen jonkun verran introverttinen, mutta en kuitenkaan halua olla täysi erakko (työttömyys uhkaa tehdä minusta erakoituneemman kuin haluaisin). Niinpä minulle on rasittavaa vastailla työnhaussa "millainen olet?" -kyselyihin. Esim. haastattelussa minulta on kysytty millainen olet kahvihuoneessa. Heh, luultavasti olen muitten mielestä tylsä ja haluaisin puhua vain työasioista, mikä on väärä vastaus. Eikö oikeampi lähestymistapa työnantajalle pitäisi olla mitä hakija pystyy tekemään ja saako asioita hoidettua. Mennäänkö työpaikoille kuluttamaan aikaa vai tekemään jotain? Minähän en tätä enää tiedä kun olen näin kauan ollut pois työpaikoilta.

Inhimillisyys

Omalta kantilta täytyy todeta nykyisen yhteiskunnan olevan hyvin epäinhimillinen. Väärältä tuntuu itse vuodesta toiseen istua vaihtopenkillä odottamassa, vaikka on treenannut (kouluttautunut) siinä kuin muutkin. Asenne on vieläpä sellainen, että työttömän pitäisi hävitä jonnekin näkyvistä ja valittamasta, jotta muut saa pelata rauhassa. Elämä ei ole kuitenkaan pallopeli, jonka joukkueesta voi lähteä pois koska tahansa, jos homma ei miellytä. Eikä voi edes "pistää pois" joukkueesta, täällä kytätään vaihtopenkillä eläkeikään asti.

Metsään meni

"Olen huomannut tavallisten suomalaisten jo vuosia ihmetelleen, miksi yhteiskunnan tuen varassa eläviä ei voitaisi ohjata vaikkapa risusavottoihin tai keräämään marjoja, Pakarinen kirjoittaa." täällä

Kas kun työttömille aina ehdotetaan vain ulkotöitä ja fyysisesti kaikkein raskaimpia kuten metsätyöt. Ihanko valikoimatta pistetään kaikki työttömät metsään? Työttömille varmaan sitten järjestetään työturvallisuuskurssit, ensiapukurssit ja metsässä liikkumisen opastukset. Säänmukaiset työvaatteet myös tarvitaan. Muuten saa pelastusväki lisätöitä eksyneitten, väsähtäneitten, paleltuneitten ja loukkaantuneitten metsästä pois hakemisessa.

Marjastuksesta herää hauskoja kysymyksiä. Montako litraa pitää saada kerättyä täyttääkseen velvollisuutensa? Jos olen ahkera ja kerään enemmän (kun kerran olen metsään asti mennyt ja marjoja löytänyt), saanko myydä ylimenevät omaan laskuun tai ottaa itselleni ja sukulaisilleni. Jos ei niin miten sen estää? Vartijat aseen kanssa uhkailemaan "marjat tänne tai muuten..." Toisaalta metsään voi mennä aikaansa kuluttamaan koko päiväksi saaden pari kourallista ampärin pohjalle, riittääkö se? Pakko riittää, koska aina ei vaan löydä marjoja metsästä vaikka koko päivän ahkerasti etsisi.

Eli näissä pellepuheissa on vain taka-ajatuksena työttömien simputtaminen, ajatus saada työttömät pois näkyvistä, ne voi tunkea jonnekin korpeen rämpimään pois parempien ihmisten joukosta. Työttömät on tarkoitus pitää "ulkona". Ja jos joku ei metsätöitä jaksaisi, niin "siinähän se taas nähtiin millaista roskasakkia, ei niistä mihinkään ole oikeaan työntekoon".

Yksityisyys

Onko työttömällä oikeutta mihinkään yksityisyyteen? Kysymys heräsi tämän viikkoisella te-toimiston käynnillä, koska jouduin allekirjoittamaan tietojenluovutuslomakkeen. Sanottiin ettei muuten voi saada kaupungin palkkatukityöpaikkaa. Kiristystä. Pakkohan minun oli tässä tilanteessa lappu täyttää, koska haluan töitä. Eli se siitä "vapaaehtoisuudesta".

No ei siinä mitään jos työnhakutietoni te-toimistosta annetaan kaupungille. Mutta tietojenluovutus koski kaikkia muitakin rekistereitä, kuten Kelaa, sosiaalitoimistoa ja terveystietoja. Näistä löytyy yksityiselämään liittyviä asioita, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä työnhaun kanssa. Kelassa esim. asumistukea haettuani on kaikki asumistietoni. Ei kuulu työnhaussa kenellekään minkä kokoisessa ja hintaisessa asunnossa asun ja kenen kanssa, onko perhettä vai ei. Kelassa on myös terveystietoja, esim. jos on saanut kelakorvauksia lääkkeistä tai yksityislääkäreistä. Kaupungin terveystiedoissa on julkisen puolen käynnit. Minulla ei ole mitään työntekemiseen vaikuttavia sairauksia, joten terveystietojeni penkominen on turhaa. Haen töitä enkä sairaslomaa. Jos joku minun terveystietojani katsoo mahtaa naama punoittaa. Siellä on lähes pelkästään jotain navan alapuolelle liittyviä asioita.

Työkkärissä taas

Kävin tällä viikolla työkkärin info-tilaisuudessa, joka minulle oli laitettu pakolliseksi. Ihan yhtä tyhjän kanssa vajaa 15 min juttu, turhan takia juoksutetaan montaa kymmentä ihmistä tuollaiseen, kun mitään oikeaa tietoa asioista ei kerrota (ja vielä jouduin siirtämään hammaslääkärin tuon takia). Mainostetaan jotain työnetsimispalvelua. Sinne pitää kuitenkin erikseen soitella ja yrittää varata itselleen aika. Olisin varannut heti, mutta eihän se niin helposti voi käydä, vaikka henkilöt paikalla. Miksi asioita hoidetaan monen välikäden kautta, tämä on juuri sitä mihin työllistämisrahat hukkaantuvat. Hyvin epätehokasta toimintaa. Keksitään palveluita, joihin varmaan kourallinen ihmisiä pääsee osallistumaan.

Toinen mainittu asia oli kaupungin palkkatukipaikat. Näitä kuulemma on tietty määrä. No sehän on tiedossa, mutta miten itse pääsisin tuollaiseen työpaikkaan? Sitä ei kerrota. Vahvistui taas se käsitys, että näitä sumplitaan tiskin alta hyväveli -tyyliin. Mitään jonotuslistaa tai järkevää hakua ei ole. Lisäksi palkkatukitöihin näyttää "joutuvan" sellaisia jotka eivät haluaisi. Minulle mikä tahansa yli tonnin palkka olisi parannusta nykytilanteeseen. Päästyäni mihin vaan "huonompaan" työhön voisin hakea töissäolevana "parempaa" paikkaa.

Mitä hyvää

Tässä vähän vastapainoksi ettei blogi mene aivan surkeaksi.

Lapsuus oli onnellinen. Pääsin kouluista nuorena helpolla läpi hyvillä papereilla. Olin lahjakas sekä urheilussa että musiikissa. Opiskelu yliopistossa sujui myös ongelmitta ja gradu valmistui tuosta noin vaan. Tästähän minulle on oltu senkin edestä kateellisia, monella kun koulunkäynti tökki.

Olen velaton. Jos haluan itse lukea sosiaalipornoa menen ylivelkaantuneitten palstalle, siellä sitä vasta on järkyttäviä tarinoita miten ihmisen asiat voi olla sotkussa. On sentään parempi olla nollassa kuin miinuksella ja ulosotossa.

Vapaa-aikaa riittää eikä tarvitse mennä ruuhka-aikoina mihinkään. Lähdenpä tästä keräilemään muutaman kanttarellin metsästä. Itse kerätty ruoka on luksusta, ostakaa työssäkäyvät vaan torilta. Saa syödä itsetehtyä itselle sopivaa ruokaa silloin kun huvittaa ja kaikessa rauhassa. Ei ole ollut työttömänä vatsavaivoja, toisin kuin työpaikan kiireellä hotkittujen lounaitten jälkeen.

Ulkoilua voi harrastaa hyvällä säällä ja valoisaan aikaan. Olisi kurja kököttää työpaikalla rehkimässä kun on uimarantakeli tai talvella parhaan hiihtoilman aikaan.

Elämä pilalla

Varoitus, nyt täyttä sosiaalipornoa. Miten tässä näin pääsi käymään? Olin ensimmäisen kerran työttömänä jo vuonna 2005. Enkä ole kunnon töitä sen jälkeen saanut, jotain pätkiä ym. mitä selitin jo aiemmin. Työttömyys on pilannut elämäni, tätä on vaan jatkunut ja jatkunut vuosi toisensa jälkeen. Minulla oli ihan kiva elämä nuorempana, oli miesystävä, työpaikka, rahaa kohtalaisesti tehdä mitä haluaa, sosiaalista elämää, harrastuksia, tarkoitus hankkia lapsia ym. mutta tämä kaikki on nyt murskana, ja sanoisin että nimenomaan työttömyyden takia. Yritin toki saada lapsia monta vuotta ja viime vaiheessa kannoin tonnikaupalla rahaa yksityisille hedelmöityshoitoklinikoille. Sitten rahallisesti ja muistakin syistä päätin pistää pelin poikki, ei lapsia minulle. Mieleistäni asuntoa en ehtinyt järjestää töissä ollessani ja hyvä niin, koska en olisi pystynyt kalliimpaa asuntoa työttömänä pitämään, vaan joutunut kuitenkin muuttamaan. Täällä vaatimattomassa luukussa käkitään luultavasti loppuikä. Olen viittä vaille erakoitumassa kokonaan. Tulot 700 euroa kuussa. Voiko enää alemmaksi päästä? Valitettavasti tiedän ettei mitään pohjaa elämässä ole, aina löytyy vielä surkeampi vertailukohta.

Työllistämisrahat

Kirjoitan tämän mielipiteen tänne, koska eräs keskusteluosasto sensuroi kommenttini. Mikä siinä on, eikö asioista saa sanoa kuten ne on ja laskea annetuilla luvuilla? Paljastuuko julkisen puolen rahankäytöstä jotain typerää?

Pointti oli siinä, että julkisella puolella on tänä vuonna käytössään työllistämisrahoja työttömien koulutukseen ja työllistämiseen 650 miljoonaa (= 650 000 000). Rahoja on vieläpä alkuvuodesta jäänyt käyttämättä vaikka työttömyys tapissaan. Pitkäaikaistyöttömiä on tilastoissa noin 70000. Tuolla rahalla palkkaisi siis jokaisen pitkäaikaistyöttömän oikeaan työsuhteeseen 3-4 kuukaudeksi bruttopalkan ollessa 1800-2400 per kk (sivukulut huomioitu kertoimella 1,275). Meillähän ei olisi tällä systeemillä tilastoissa ollenkaan pitkäaikaistyöttömiä (eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita), vaan jokainen pääsisi usean kuukauden pätkätyöhön oikeaan työsuhteeseen oikealla palkalla joka vuosi.

Onhan ollut tiedossa, että julkisen puolen byrokratia vain syö kaikki rahat pohjattomaan kaivoonsa, eikä rahaa päädy oikeaan kohteeseensa. Tai pitkäaikaistyöttömille ei ole tarkoituskaan saada mitään lisää annettua, ne on pidettävä köyhyydessä ja syrjäytyneinä.

Aktivointi

Kommentoinpas tätäkin mitä ajatuksia poliitikkojen tämän viikkoiset lausunnot herättivät.

1. "Ministeri Risikko tekisi sosiaaliturvasta vastikkeellisen"
"Kunnat, yritykset ja erilaiset työpajat voisivat työllistää sosiaaliturvan saajia."

Pötypuhetta. Kunnat ja yritykset eivät voisi työllistää, koska niillä ei ole palkkarahoja tähän tarkoitukseen. Kaikki aktivointi maksaa jotain, ja kun rahaa ei ole, puheet on sanahelinää. Millainen on se erilainen työpaja kuin tavallinen työpaja?

2. "On vielä auki millaisia tehtäviä sosiaaliturvan saajille osoitettaisiin, mutta ne eivät voisi olla sellaisia, joihin muuten palkattaisiin työntekijä."

Ei nykyään ole mitään tehtäviä mistä joillekuille ei maksettaisi palkkaa. Tuolla on lahjatavarapuodit väärällään käsinvirkattuja patalappuja, veisteltyjä lusikoita yms.

3. "Pitkäaikaistyöttömille järjestettäisiin jotain toimintaa, että he eivät syrjäytyisi. Nythän osa porukasta syrjäytyy sen takia, että he eivät ole mukana missään toimenpiteessä."

Toimenpiteessä työttömältä leikataan pää irti. Näin työtön on syrjäytynyt lopullisesti sen takia, että hän on ollut toimenpiteessä, eikä siis syrjäytynyt sen takia, että hän ei ole ollut mukana missään toimenpiteessä.

4. "Pitkäaikaistyöttömät on pidettävä aktiivisena, että he ovat työssä kiinni sitten, kun työpaikkoja tulee."

Tämä kuulostaa siltä että työttömät pakotetaan hyppimään ylös ja alas, seisomaan päällään tai esim. kantamaan laatikkoa ympäriinsä, ihan vaan ollakseen "aktiivinen" ja odotellessaan jotain aikaa jota ei (luultavasti) koskaan tule. Työttömän pitää hukata ainutkertainen arvokas elämänsä pelkkään kärsimiseen kuin vankilassa. Mikä olikaan työttömän rikos? Monessa paikassa maapallolla ihmisiä kidutetaan eikä ihmishengellä ja terveydellä ole mitään arvoa, Suomi haluaa tähän kerhoon mukaan?

Suuret kaupungit

Yliopistokaupungit kuten Tampere, Turku ja Jyväskylä ovat kaikki samanlaisia toivottomia paikkoja työnhaun kannalta. Suuressa kaupungissa on olevinaan paljon työpaikkoja, mutta paljon on asukkaitakin. Etenkin on paljon korkeakoulutettuja, joita lukuisat oppilaitokset suoltavat vielä koko ajan lisää. Hakijoita työpaikkoihin tulee kaikkialta muualta Suomesta, sekä Helsingistä, pikkukaupungeista että näistä muista yliopistokaupungeista. Lisäksi täällä on ikään kuin kaupungin sisällä kaupunki, jossa työpaikat jaetaan sisäpiiriläisten kesken.

Suurissa kaupungeissa on tarjolla runsaasti keikka- tai osa-aikatöitä. Näistä on kuitenkin kilpailemassa esim. suuri määrä opiskelijoita, joille on edullista ottaa tällaisia töitä vastaan. Opiskelijat ovat työnantajien mielestä haluttua työvoimaa. Työtöntä sen sijaan suuressa kaupungissa ei kukaan palkkaa, koska pakkohan sen on olla epäluotettava, huijari, varas ja narkkari, jos edes on niin selvin päin pystyäkseen tulemaan haastatteluun. Haastattelussa kysytään "saako ottaa huumetestin?"

Pienet kaupungit

Mistä paikkakunnilta töitä kannattaa hakea, pienistä vai suurista kaupungeista? Sellainen kummallinen harhakäsitys on esiintynyt, että suuressa kaupungissa asuvan pitää (kannattaa) lähteä hakemaan työkokemusta jostain "korvesta" pieneltä paikkakunnalta. Sitten kun on kokemusta voi palata suureen kaupunkiin vakituiseen virkaan. Ei ole mennyt näin enää pitkiin aikoihin. Minäkin tulin hakeneeksi varsinkin opettajan töitä kymmenistä (tai sadoista, en ole laskenut enää pitkään aikaan) pikkukaupungeista. Ei kannata vaivautua. Siellä on lähialueilla omasta takaa hakijoita riittävästi, monesti paikka on varattu jo naapurintytölle tai -pojalle. Silti kutsuvat huvikseen haastatteluun 3-5 muuta hakijaa. Saadaan laitettua pöytäkirjaan muka fiksua tekstiä hausta, ja ennen kaikkea näiltä ulkopuolisilta yleensä suurten kaupunkien hakijoilta kalastellaan haastattelussa hyviä ideoita. Joissain haastatteluissa ei ole haastattelijalla ollut oikeastaan mitään kysyttävääkään, tämä kertoo heti kuinka turhan reissun jonnekin yli sadan kilometrin päähän tuli tehneeksi. "No kerro nyt jotain itsestäsi" (tämä kyllästyneen tympääntyneeseen äänensävyyn) tai "miksi haet täältä pienestä kaupungista, kun sinähän asut siellä suuressa missä on paljon työpaikkoja?"

Harrasteluopiskelu

Voisin tehdä päätöksen olla osallistumatta enää mihinkään "hyödyllisiin" kursseihin, vaan opiskelen vain kaikenlaista "kivaa" harrastuksena. Olen ihan oppimisnarkomaani ja haluan opetella uutta vähän väliä, muuten tylsistyn. Voisin aloittaa vaikka taidehistorian kursseja (minulla kun jostain syystä nököttää lukemista odottaen kirjahyllyssä parin tiiliskiven kokoinen "Maailman taiteen historia"). En ota enää mitään stressiä mistään raskaasta suorittamisesta, kun ei tutkintoja enää yhtään arvosteta eikä täydennyskoulutusta lasketa miksikään työnhaussa.

Jotain tekemistä

Mitä tässä tekisi taas tulevan syksyn ja talven? Olen monena vuotena hakenut erilaisiin koulutuksiin ja kursseille, myös työvoimakoulutuksiin sekä omaehtoiseen opiskeluun. Kursseilla käyminen turhauttaa, hyödytöntä. Itselle sopiviin ei pääse jos sellaisia yleensä on olemassakaan. Avoimessa yliopistossa opiskelemistani "hyödyllisistä" aineista ei ole enää lisäkursseja tarjolla, olen ne kaikki jo suorittanut. Työvoimakoulutukset taas ovat ilmaisharjoitteluita, vaikka olisivat ammattiin tähtääviä. En uskalla enää hakea tällaisiin. Työkkäri sitäpaitsi vaan kutsuu minut aina haastatteluun ihan turhan takia, vain katsovat tulenko paikalle (jos en tule saavat minut karenssiin). Työhakemuksia voi laittaa tai olla laittamatta, ihan sama, ajan hukkaa. Viime vuonna en käynyt yhdessäkään haastattelussa, tänä vuonna siis yksi haastattelu. Ainoa tiedossa oleva aktiviteetti on työkkärin keksimä "työnetsijäpalvelu", sitä odotellessa...

Stressaava viikko

Minut kutsuttiin autotehtaalle haastatteluun, yllätys yllätys. Kävin sitten siellä. En saanut paikkaa. Työnantajan ennakkoluulot olivat taas samaa vanhaa, "lähdet kuitenkin heti pois paremman paikan perässä", "olet ylikoulutettu", "et jaksa kulkea noin pitkää työmatkaa" (vaikka sanoin kyllä hankkivani asunnon läheltä), "kyllästyt tällaiseen työhön" ja mitähän muuta, sopimistani johonkin tiimiin epäiltiin. Ihme kyllä ikä olisi ollut sopiva tällä kertaa. Jotain kiinnostavaa olivat kuitenkin hakemuksessani nähneet, miksi muuten kutsu haastatteluun, eivät tuollaiset yritykset hukkaa aikaa ja rahaa rekrytointiin turhaan. 700 hakijaa muuten. Soijatehtaalle oli aiemmin tänä vuonna 1000 hakijaa (ja noin 60 paikkaa), repikää tästä materiaalia kaikki "mene töihin" -tyypit.

Toinen ärsyyntyminen tuli työkkärin puolelta, taas lappu sieltä. Ovat laittaneet minulle pakollisen osallistumisen työnetsijäpalvelun infoon. Sen aika vielä sattui olemaan minuutilleen sama kuin hammaslääkäriaikani, jota olen jonottanut jo kaksi vuotta. Jouduin siirtämään hammaslääkärin myöhemmäksi, lähes kaksi kuukautta.