Kadonnut itseluottamus

Työnhaussa pitäisi olla huolettoman itsevarma, varsinkin haastatteluissa. Epätoivoinen "minun on saatava joku paikka" ei herätä vastakaikua. Tai ihan tönkkönä jännittäminen tai hermoilu kädet täristen. Toisaalta jos ensivaikutelmana tehdäään jotain "hiljainen, arka" -tyyppistä niin työpaikan saamisen mahdollisuudet ovat siinä. Itseluottamukseni on työnhaussa niin nollassa, että aika yhdentekevää on hakemusten tekeminen. Mitä positiivista minulla on hakemuksiin enää laitettavaa. Eikä tähän mikään keinotekoinen preppaaminen auta. Turha mennä hakemuksenteko- tai esiintymistaidon kurssille. Kyse on sisällöstä. Pitäisi (tai olisi pitänyt aikoja sitten) vaan päästä johonkin pois kotoa välillä tekemään jotain töitä, niin olisi cv:hen jotain laitettavaa ja itsevarmuus nousisi. Mutta miten tällaisesta kotoilukierteestä mihinkään enää pääsisi.

Mitä itse haluat vs. mitä on tarjolla

Suunnitellaanko työuraa pilvilinnoissa vai maan päällä? Olen jo nuorena käynyt läpi nämä vaihtoehdot mitä itse halusin. Eivät johtaneet mitkään minun haluamiseni kunnon työuraan, katkesivat kuin kanan lento. Sen jälkeen olen yrittänyt keskittyä tuohon mitä olisi tarjolla. Luulin opetusalalla olevan paikkoja tarjolla, kun julkisuudessa aina välillä oikein mainostettiin pulaa. Eipä ole pulasta ollut (pöty)puheitakaan enää moniin vuosiin. "Työnetsijä", jonka kanssa kävin nyt syksyllä juttelemassa, ei ryhtynyt etsimään minulle työpaikkaa. Saimme lähes riidan aikaiseksi, koska hänen mielestään minun olisi pitänyt sanoa mitä itse haluan, mutta minähän olisin halunnut tietää mitä on tarjolla. Mielenkiintoista nähdä onko loppupeleissä ilmaisaktivointitöitäkään kaikille tarjolla, vai istuvatko toiset edelleen kotona. Vähän epäilen josko kelpaan (edes) risujen kantajaksi.

Vikaa kouluttamisessa

Ihmisiä koulutetaan liikaa erikoistuneille aloille, vaikka tiedetään hyvin, ettei työpaikkoja ole läheskään kaikille valmistuneille. Vain parhaat tai "sopivimmat" pääsevät alalle (tai suhteilla). Jos vain murto-osa valmistuneista työllistyy koulutustaan vastaavasti, niin kyllä moni hyvässä uskossa opiskelemaan lähtenyt tuntee itsensä pahasti huijatuksi. Kannatan korkeaa koulutusta mahdollisimman monille, mutta pitäisikö suurin osa koulutuksista muuttaa yleisemmiksi, joitten sisältöä pystyisi hyödyntämään useammissa työpaikoissa. Erikoiskoulutuksiin valikoitaisiin vain vähän henkilöitä (tai koulutus olisi tiukempaa ja matkan varrella tiputettaisiin osa pois kuten jossain ulkomailla). Lääkärit ovat viime aikoina olleet lähes ainoa korkeasti koulutettujen ryhmä, joille myös koulutustaan vastaavia töitä on ollut tarjolla.

Tilastoissa korkeasti koulutettuja työttömiä oli heinäkuun lopussa 44025. Määrä on lisääntynyt viimeisen vuoden aikana 7805 henkilöllä! Esimerkkejä työttömien määristä:

FM (hum.) 3509
DI 2375
KM 2184
FM (luonn.) 2097
KTM 2082
VTM/YTM 1473
Taideaineen maisteri 1202
Tohtori/lisensiaatti 1051

Uusi ura n:nnen kerran

Taas pähkäilen samaa, eikö ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää uutta alaa? Olen liian nuori olemaan tällä tavoin joutilaana, vaikka eläkeikään on yli 20 vuotta. Syksyn yhteishakuja on parhaillaan käynnissä, mietin pitäisikö huvikseen hakea, katsoa vain edes pääsisikö johonkin (ja sen jäkeen hyväksyisikö te-toimisto työmarkkinatuella opiskelun). Koska palkkatyön saaminen on tällä hetkellä mahdotonta, niin olisi hyvää aikaa opiskella. Sitä "parempaa aikaa" odotellessa. Hakisinko laboratoriohoitajaksi, röntgenhoitajaksi, tradenomiksi vai johonkin muuhun?

Retorinen kysymys, enpä taida hakea. Opiskelu tulee kalliiksi. Motivaatio-ongelmat, suorittamista suorittamisen vuoksi. Opiskelut tuntuu työltä ilman palkkaa, ilmaisia harjoitteluita. Ei usko työllistyvänsä kuitenkaan, työnantajat ovat ennakkoluuloisia ja hakijoissa on aina sekä nuorempia että työnantajalle "pätevämpiä" ja "sopivampia". Mutta työttömänä joutuu alanvaihtoa harkitsemaan, koska mikä on vaihtoehto? Poliitikot tyrkyttävät vain ilmaistöitä, ikään kuin juuri työttömillä olisi eniten varaa hyväntekeväisyyteen.

Itsestä kiinni

1. Työpaikan saaminen. Voi hankkia koulutusta ja esiintyä muutenkin mahdollisimman  työmarkkinakelpoisena, mutta joku muu ihminen päättää (tai muiden ihmisten kanssa sovitaan) maksetaanko sinulle palkkaa.

2. Yrittäjyys. Yksityisyrityksen perustaa 15 minuutissa täyttämällä lomakkeen ja maksamalla rekisteröintimaksun. Markkinoida ja investoida voi sen verran kun omat rahkeet ja rahat riittävät. Muista ihmisistä on kiinni löytyykö maksavia asiakkaita tai millaiseen kilpailutilanteeseen joutuu. Juoksevat menot kuitenkin rullaa koko ajan ja äkkiä voi olla lappu luukulla, eikä rahaa uuteen yritykseen. Pahimmassa tapauksessa velkaa.

3. Kaikille "se on itsestä kiinni" hokeville henkilöille olisi opettavainen harrastus vuorikiipeily. Ei ole yhtään itsestä kiinni koska huipulle mennään, jos mennään ollenkaan. Sen päättävät luonnonvoimat.

4. Ne kanssa joiden mielestä lapsia "tehdään" koska tahansa unohtavat siihen tarvittavan toisen henkilön ja mielellään alle 35 vuoden iän. Aina työnhakijanaisella ei ole piilotettuna sitä poikaystävää, jonka kanssa lapsi heti tehdään, kun saa työpaikan. Tai se tekeminen ei onnistukaan nappia painamalla ihan biologisten sattumien takia.

Tuottamattomuus

Työtön on niin tuottamaton, ettei kukaan palkkaa häntä edes minimipalkalla. Syyksi otetaan huono koulutus. On hieman loukkaavaa tulla lehtijutuissa leimatuksi täysin tuottamattomaksi ja huonosti koulutetuksi. Minullakin on peruskoulun jälkeen koulutusta 3 vuotta lukiossa ja 8 vuotta yliopistossa sekä siinä välissä pari vuotta opistossa. Muita kursseja vielä päälle ja 11 kk (ilman asiasisältöä olevia) työvoimakoulutuksia. Koulutussysteemissä on vikaa, jos minulla on huono koulutus ja olen niin tuottamaton, etten ansaitsisi edes alinta tes-palkkaa. Alimmat tes-palkat (kokopäivätyöstä 1500-1600 €/kk bruttona) ovat nytkin huonoja asumisen, matkojen ym. kalleuteen nähden.

Työttömän osa

Yleinen mielipiteen mukaan (pitkäaikais)työttömän on tyydyttävä osaansa. Työtön ei kelpaa edes vuorotteluvapaan sijaiseksi. Kun on tähänkin asti pärjännyt ilman palkkaa, niin pitää pärjätä samalla tavalla jatkossa. Hyväpalkkaiset sen sijaan eivät pärjäisi lyhyttäkään aikaa pienemmillä tuloilla. En hyväksy tätä, vaan haluan kanssa osille palkkatuloista. Niinpä minua on yritetty lyödä lyttyyn joka välissä, tyyliin "mikä sinä kuvittelet olevasi" tai "hehhee ei me tänne uusia oteta" tai "kai sinullekin joku paikka löytyy (mutta ei täältä meiltä)". Työssäkäyvien pitää puolustaa reviirejään, työttömät ovat uhka. Joku muu pelkää jäävänsä työttömäksi, jos työtön pääsee töihin. Helpointa töissäkäyville on pärjätä kilpailussa, kun siellä on mahdollisimman vähän ihmisiä. Niinpä työttömän osa on olla pelistä ulkona. Jos jollain ei "pää kestä", niin hänelle keksitään joku diagnoosi ja annetaan pilleriresepti käteen.

Tyydytään tähän?

En ole tyytyväinen tilanteeseeni. Voisin tietysti kerätä kasaan elämästäni kaikki positiiviset asiat (niitäkin on) ja ajatella, että tämä oli tässä ja näillä mennään. Tyydytään siihen mitä on ja eletään sen mukaan. Näinhän moni fiksu ja sopeutuva ihminen tekee. Olen kuitenkin itse jonkinlainen jääräpää, en tyydy tähän vaan jotain lisää on saatava, en halua sopeutua. Sitä paitsi miten voi sopeutua elämään 700 eurolla, jolla ei Suomen hintatasossa pysty elämään?

Osaavat ammattilaiset

Työnantajat hakevat kilvan "osaavia ammattilaisia". Tämä tarkoittaa henkilöä, joka on tehnyt juuri samanlaista työtä edellisessä paikassaan mieluiten useita vuosia. Mikään muu ei riitä pätevöittämään osaavaksi ammattilaiseksi. Seurauksena on että työnantajien mielestä hakijat eivät ole riittävän päteviä. Koulutodistukset eivät ole mitään, paitsi välttämätön paha, jotta voi edes hakea alan paikkoja. Kukaan ei halua olla se ensimmäinen, joka perehdyttäisi uutta työntekijää ja antaisi tälle mahdollisuuden saada työkokemusta. Jokainen haluaa palkata valmiiksi kokeneen. Totta kai tässä pelissä tulee pää vetävän käteen, kun kukaan ei palkkaa uusia ihmisiä alalle. Ihmisiä poistuu töistä kuitenkin koko ajan. Yhteiskunta kouluttaa vuosikausia kalliilla rahalla henkilöitä, jotka eivät työnantajille kelpaakaan. Työttömien, nuorten ja alanvaihtajien on siis lähes mahdotonta päästä palkkatöihin. Lisäksi yritysten on siinä vaiheessa lopetettava toimintansa, kun osaavia ammattilaisia ei enää löydykään. Fiksua toimintaa vai mitä?

Pattitilanne

Ei tässä ole järkeä. Olen liian nuori vain "olemaan kotona" ja elämä menee hukkaan. Ajatus pyörii päässäni, että minun pitäisi ryhtyä tekemään sitä "jotain muuta" elämässäni. Mitä se sitten voi olla? Nyt elämä seisoo paikoillaan (monta vuotta jo). En ole voinut tehdä mitään ratkaisuja asioissa. Olen odotellut muutanko työn perässä toiseen kaupunkiin tai saanko lisää tuloja voidakseni muuttaa parempaan asuntoon. Järjestänkö kaiken harrastusten ehdoilla (nyt on hankalat kulkumatkat harrastuksiin) ja panostan niihin, vai etsinkö jotain itselleni sopivaa vapaaehtoistoimintaa, ryhdynkö jotenkin "toteuttamaan itseäni" vai mitä teen. Toisaalta jos "jotain muuta" haluaisi tehdä, niin millä rahoilla sitä tekisi. Tilanne on pirullinen, koska palkkarahoilla maksetaan eläminen, ja jos ei edes elantoaan pysty ansaitsemaan, niin mitä muuta muka voi tehdä.

Työnhaku ajanhukkaa

Oikeastaan työnhaku nykyisellä tyhjien aukkojen cv:lläni hävettää sekä stressaa ajatus aikansa hukkaamisesta ihan turhaan. Ainoa mitä jää käteen on että voi sanoa hakeneensa ja näin kumota ärsyttävän hokeman "jos ei hae ei ainakaan saa mitään". Voisiko tätä vähäistä aikaa elämässään käyttää johonkin muuhun kuin turhauttavaan hakemusten rustaamiseen? Työura on vain sitä että haen töitä. Haen töitä ja taas haen, mutta en ikinä pääse mihinkään. Eläkkeellä saa sitten aikanaan miettiä olisiko elämänsä voinut käyttää jotenkin muuten. Olisiko voinut ottaa rennommin ja yrittää nauttiakin elämästä. Se on vaan tyhmää hakata päätään seinään.

Stressiä työnhausta

Nyt taas täytetty velvollisuuttaan ja selailtu työpaikkasivustoja. Keksin hiukan uudenlaisen hakutavan. Jos paikka herättää yhtään kiinnostustani ja katson (ehkä pienellä perehtymisellä) pystyväni tekemään mitä siinä vaaditaan, niin laitan suoralta kädeltä lyhyen hakemuksen menemään. En taivastele enkä spekuloi asiaa ja laskelmoi kannattaako. Olen aiemmin haaveillut liikaa joka asiasta, jolloin myös pettymys on suurempi. Kirjoitan lonkalta hakemustekstin 5-10 minuutissa, turha viilailla enempää. Haastattelukutsuja ei voi tulla vähempää (eli ei ollenkaan) kuin tuntikausia viilaamalla yhtä hakemusta. Valitettavasti rekrysivustojen lomakkeiden täyttämiseen menee aikaa pahimmassa tapauksessa kaksi tuntia, kun tietoja silppumaisesta cv:stä sinne nakuttelee. Helppoa tuo olisi, jos olisi 20 vuotta ollut yhdessä työpaikassa, pätkätyöläinen on tässä heikoilla. Esim. sähköpostihakemukset olisivat hakijalle paljon vaivattomampia, hakemusteksti ja itse muotoiltu cv liitteeksi.

Ahdas muotti

Työtön on kuin pakkopaidassa, kädet sidotut, mitään ei oma-aloitteisesti saa tehdä, jotta oikeus päivärahoihin ei mene. Saa olla vain kotona. Tai matkoilla saa nykyään rajoitetusti olla, kunhan on passissa tulemaan työkkärin info- tms. tilaisuuksiin parin päivän varoitusajalla. Kun aloitin työttömän urani piti erityisesti varoa ettei "työllisty omassa työssään". Tähän olisi riittänyt vaikka artikkelin kirjoittaminen ja julkaiseminen omalta alaltaan. Liikaa urheilua ei saa harrastaa, tästä löytyy tapaus, jossa työtön oli viettänyt "ammattimaisesti" tuntikausia päivässä bodaussalilla. Vapaaehtoistöitä pitää varoa tekemästä, ettei varsinkaan mene yritykseen auttelemaan kaveriaan, vaikkapa keittämään kahvia. Sivutoimista yrittäjyyttä ei saa kokeilla. Opiskelun kanssa pitää olla tarkkana, mikä on sivutoimista ja minkä voi mahdollisesti hyväksyttää omaehtoiseksi opiskeluksi työkkärissä. Jos joku luulee, että ilta- ja viikonloppukursseille saa vapaasti osallistua, niin erehtyy, työttömällä ei edes nämä ajat ole vapaata omaa aikaa, vaan työkkäriin pitää tehdä selvitykset.

Pelinappula bisneksessä

Olen pottuuntunut kuinka paljon kaikenlaisia välikäsiä pyörii työttömien ja rekrytoinnin ympärillä. Henkilöstökonsultit, rekryfirmat, kouluttajat, uraneuvojat, ammatinvalinnan ohjaajat, valmentajat, psykologit, sosiaalityöntekijät, te-toimiston virkailijat sekä uusimpana villityksenä "työnetsijät". Kirjoja työnhausta kirjoitetaan solkenaan sekä netistä löytyy lukemattomia aiheeseen liittyviä sivustoja. Näyttää valtaisalta bisnekseltä, josta kaikki muut hyötyvät paitsi työpaikan tarvitseva työtön. Työtön työllistää muita, mutta työtöntä ei työllistä kukaan.

Mitä työtön tarvitsisi

1. Työttömän pitäisi te-toimiston tai sosiaalipalvelujen työntekijöitten sijaan rupatella yritysten toimitusjohtajien tai muitten rekrytoijien kanssa, joilta voi saada oikeasti palkkatöitä.
2. Työnetsijä tms. projektien sijaan yhteiskunnan työllistämisrahat pitäisi käyttää suoraan työttömien palkkaamiseen, edes lyhyiksi pätkiksi.
3. Aikuiskoulutus uusiksi.

En nyt jaksaisi

Hohhoijaa. Kävin toisen ja ilmeisesti viimeisen kerran rupattelemassa työnetsijäpalvelussa. Kuten arvata saattoi ei tuosta käteen mitään jäänyt. Tuli vain syyllistetty olo, kun en ole juuri nyt ollut itse riittävän aktiivinen. Aion toki nyt syksyllä tehdä taas hakukierroksen lukuisiin paikkoihin kunhan kesäkiireiltäni ehdin. Esitetyt vaihtoehdot olivat:

1. Hae niin perkuleesti kaikkia vähänkään mahdollisia avoimia paikkoja, myös koulutusta ja kokemusta vastaamattomia. Tyrkytä itseäsi suoraan työpaikkoihin myös kaikin tavoin, sähköpostitse ja puhelimitse, vaikka avoimia paikkoja ei olisikaan ilmoitettu.

2. Yhdistysten osa-aikaiset (=huonopalkkaiset) palkkatukityöt hanttihommissa.

3. Hanki uusi koulutus. "Suomessa kun ei palkata kouluttamattomia."

Siis ei mitään uutta auringon alla. Kohta 1 on hakkaa päätä seinään maailman tappiin asti. Tiedän kaikki vakiojutut miten työpaikkoja "pitäisi" hakea ja olen kokeillut jo. Työnhakuneuvojen jakaminen tässä vaiheessa minulle on turhaa, heti työttömyyden alussa olisin voinut hyötyä näistä neuvoista, nyt on myöhäistä.

Kohdan 2 pirullisuus on huonossa palkassa, viisipäiväisessä työajassa (siis tulee täydet matka- ja muut työssäkäyntikulut vaikka työaika 22-25 h/vk) sekä työtehtävät eivät juuri edistä minkään toisen työpaikan saamista jatkossa.

Vaihtoehto 3 ehkäpä vähän loukkaa, koska olen ylikoulutettu. Eikö nykyinen koulutukseni tosiaan kelpaa mihinkään? Pitäisi taas n:nnen kerran lähteä opiskelijaksi keräämään suorituksia. Minusta tuntui viime talvenakin avoimen yliopiston kursseilla, ettei paikkani enää pitäisi olla kursseilla opiskelijan osassa.

Keikkatulot

Työttömälle aiotaan sallia 300 euron keikkatulot työttömyyskorvauksien vähenemättä. Periaatteessa ehdottoman hyvä asia, ei voi ainakaan huonontaa kenenkään tilannetta, vaikka käytännössä harva tästä pystyy hyötymään. Poliitikkojen on siis helppo tällaista nyt luvata. Byrokratia säilyy edelleen eli jokaisen keikan palkkalaskelma pitää toimittaa sekä työtunnit ilmoittaa. Harva saa tällaisia keikkatöitä, joissa pysyy alle 300 euron. Itsekin sain kahden päivän opetuskeikasta yli tuon 300. Joko ei saa keikkatöitä ollenkaan vaikka haluaisi, tai tuo tuloraja paukkuu rikki mennen tullen. Onko siis ylimenevistä tasan sama käytäntö kuin nyt? Tällöin tuloloukku pysyy samana pienillä esim. 300-900 palkkatuloilla. Lisäksi pienten lisätulojen vaikutusta asumistukeen on ollut ja on ilmeisesti tämän uudistuksen jälkeenkin mahdotonta arvioida. Hyöty voi hävitä asumistuen (ja mahd. muiden tukien) vähenemiseen.