Muut ihmiset

Joulun sukulaiskierroksen jälkeen voi taas huokaista helpotuksesta. En haluaisi olla ilkeä ihminen, mutta yritän nyt vaan mahdollisimman diplomaattisesti todeta, että olisi ollut elämässään mukavaa saada joskus tukea muilta ihmisiltä, edes lähisukulaisilta. Iäkkäät sukulaiseni ovat sitä sukupolvea, joille ei mikään kelpaa. Kun tekee asian yhdellä tavalla, niin kommentoidaan "et sitten tehnyt tällä toisella tavalla". Kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan, eikä juoda teetä kun juo kahvia. (Noh olen tavannut ihmisen, joka piruuttaan kaatoi samaan kuppiin sekä teetä että kahvia...)

Ihmisillä on suuria vaikeuksia suhtautua työttömään. Pitäisi nyt vaan ihan kaikkien ymmärtää, että täällä on toisia jotka käyvät töissä ja toisia jotka eivät käy. Olen viimeinkin keksinyt parhaan vastauksen kysymykseen "mitä teet työksesi?" Eli vastaan "en mitään". Ja naurua päälle, jolloin tulee testattua kysyjän huumorintaju. Nimittäin jos vastaa olevansa työtön saa katsella mitä erilaisinta, usein enemmän tai vähemmän vaivaantunutta suun mutristelua.

Uusi vuosi uudet kujeet

Paitsi työttömällä vanhat kujeet jatkuu vaan. Ainoa poliitikkojen muutos tulee olemaan, että minäkin saisin aktivointikorotuksen, jos osallistun johonkin aktivointiin. Lisäksi 300 euron suojaosuus päivärahaan. Nämä uudistukset olisin tarvinnut monta vuotta sitten, koska nyt en enää pysty noistakaan hyötymään, juna meni jo minun osaltani. Ei saa pikkutöitä, kursseilla kävin jo eikä te-toimistolla ole mitään tarjottavaa. Pakollisen työvelvoitteen toteutumiseen en usko, koska eivät ole pystyneet nuorisotakuuta hoitamaan eikä sakkolistalaisia aktivoimaan. Olen ihan varmaan aktivoimaton ensi vuonnakin, jos en itse keksi itselleni jotain kuten omaehtoista opiskelua. No hyvä niin, ketä pakkoaktivointi kiinnostaisikaan, mutta tosiaan ei muutosta tähänastiseen.

Vuosikatsaus

Tämä vuosi on ollut yksi elämäni huonoimpia, missä suhteessa vaan ajatellen, ompahan vain tullut nelosen päälle taas yksi vuosi lisää. Jotain olen toki tehnyt, mutta vähemmän ja huonommin kuin aiempina vuosina. Vanha into tehdä kaikenlaista on ollut hiukan kadoksissa. Tuntuu että on vain hävittävää eikä enää mitään saatavaa elämässä. Tai se mitä voisi olla saatavana on työttömälle saavuttamatonta. Työttömän markkina-arvo kaikilla muillakin markkinoilla kuin varsinaisilla työmarkkinoilla menee lehmän hännän mukaan. Alemmaksi pääsee aina, mitään pohjaa ei ole, joten tämä alamäki pitäisi saada pysäytettyä. Viime vuonna vielä ajattelin työllistyväni, nyt se näyttää mahdottomalta. Yhteiskunnassa on erikseen se porukka, joille töitä löytyy, minä olen toisessa osassa enkä pysty asioita muuttamaan.

Pikku tulopurot

Työttömän tulopuroista ei pääse muodostumaan suurempaa virtaa, koska yhden lähteen lisääntyessä toiset ehtyvät. Tuloloukkuilmiö on jostain syystä pahimmillaan alle köyhyysrajan olevissa tuloissa. Pienituloisen pitäisi saada kerätä tuloja verottomasti ja ilman tukileikkureita, kunnes vähintään 1000 € on kasassa. Hölmöläisen peitonjatkamista on verottaa ensin pikkutuloja, kuten pienimpiä päivärahoja tai muutaman satasen palkkoja, kun sitten toiselta luukulta haetaan se verotettu summa takaisin. Minultakin ensin lohkaistaan työmarkkinatuesta vajaa 20% ja tilalle haen asumistuesta lähes yhtä paljon. Muutamien satasten palkkatuloja saadessani tuloni eivät ole kuitenkaan nousseet nelinumeroiseksi, vaan leikkurit iskeneet tukiin. Ensi vuonna on ilmeisesti tulossa pientä parannusta 300 euron suojaosan myötä, joten pikkutöitä kannattaisi yrittää saada?

Perustulot tai -tilit

Hiukan ihmettelen julkisuudessa esiintyviä perustulo- tai perustiliehdotuksia, koska jostain vetäistään niihin aina 400 euron suuruinen summa. Onko tarkoitus luoda rinnalle jokin pikkutöitten systeemi, josta työkykyiset aina saisivat lisäksi minimielämiseen tarvittavat puuttuvat yli 500 €? Opiskelijoillehan sivutöitten saaminen monesti onnistuu, työnantajat pitävät heitä sopivana ja joustavana työvoimana. Sen sijaan keski-ikäinen työtön ei näitä pikkutöitäkään pysty välttämättä saamaan, en ainakaan itse, ne ovat menneet oman nokan edestä juurikin nuorille opiskelijoille.

Koska 400 kuussa ei kenellekään asumisen ja muun elämisen maksamiseen riitä, niin loput minimistä eli noin tonnista pitää pystyä saamaan jostain muualta. Näissä ehdotuksissa kannattaisi muistaa, että yksinasuva työtön saa tälläkin hetkellä Kelasta miniminä 700 € työmarkkinatukea ja asumistukea 0-330 €. Lisäksi brutot ja netot menevät lahjakkaasti aina keskusteluissa sekaisin. Työmarkkinatuestahan menee noin 20% veroa, joten tällä hetkellä Kelasta saa käteen vähintään 560 € ja maksimissaan asumistuen kanssa saa noin 890 €. Opiskelija vuokralla saa noin 500 €. Tässä on minusta ne pohjat, joista keskustelu pitäisi aloittaa, eikä mistään 400 eurosta. (En huomioi toimeentulotukia, koska kaikki eivät niitä saa.)

Sossupummius odottaa

Asumistuen maksimoimiseksi kannattaa vuokrata 37 neliön asunto, mieluiten sellainen jossa on parvi tai kellarikerros lisätilana (niitä ei lasketa pinta-alaan eivätkä siis näy tukia haettaessa). Sitten kerätään jäljellä olevat säästöt kasaan ja hankkiudutaan mahdollisesta omissa nimissä olevasta omaisuudesta eroon. Jätetään osa rahoista sukanvarteen hätävaraksi (ei siis pankkitilille). Lopuilla rahoilla rällästetään kaikkea hauskaa mitä on ikinä halunnut, kierretään vaikka maapallo ympäri jos ei vielä ole käynyt. Sitten käsi ojossa sossun luukulle, ei mulla ole mitään, maksakaa mulle kaikki. Onpahan näin ainakin saanut säästöistään jotain huvia itselleen. Jos kituuttaa näin kuin minä, niin sossun luukku odottaa silti aikanaan, ja olen käyttänyt säästöni vain siihen minkä sossukin olisi maksanut. Tämä on nykyisen sosiaalituen henki. Kädestä suuhun, kaikki heti sileäksi. Eihän koskaan tiedä kuinka lyhyeksi elämä jää, joten miksi pantata mitään pahan päivän varalle?

Pummilaulu

Kas sossupummiksi käy tie,
kun työttömyys kaikki säästöt vie.
Hiphei huraa,
niskaan sataa vain kuraa.
Vielä on pää pinnalla, olen vain Kela-pummi.
Pinnan alla odottaa, p-nen sossuslummi.

Asumistuet

Kelassa on luotu monimutkainen järjestelmä, jossa pienituloisille ihmisille maksetaan asumistukea mitä erilaisempien pikku kriteerien mukaisesti. Jokaiselle siis eri summa. Kelassa on tarkoin määritelty monenko neliön asunnossa minkäkin kokoisen perheen kuuluu asua, yksin asuvalla saa olla 37 neliötä, kahdella 57 jne. Lisäksi vaikuttaa asunnon sijaintikunta, valmistumis- tai perusparannusvuosi sekä lämmitysjärjestelmä. Opiskelijoille ja eläkeläisille on omat laskukaavansa sekä eri systeemi vuokralla, omistusasunnossa tai jonkun muun tyyppisesti asuville.

Asumismenoihin lasketaan vuokra/vastike, lämmityskuluja ja vesimaksu, mutta ei sähkö-, sauna-, pesutupa-, autopaikka-, nettiliittymä-, vakuutus- eikä kaapeli-tv- ym. maksuja. Omistusasunnoissa myöskään tontin vuokraa tai kiinteistöveroa ei lasketa. Kela siis ei huomioi monia todellisia asumiseen liittyviä maksuja, joita kuitenkin on pakko maksaa.

Lopuksi Kela myöntää (yleistä) asumistukea enintään 80% itse määrittelemistään hyväksyttävistä menoista (ks. yllä) ja johonkin ylärajaan asti. Tästä tulee kaikenlaisia mielivaltaiselta vaikuttavia epäoikeudenmukaisuuksia. Esim. asunnon kokovaatimus suosii pienen kopin ottamista parhaalla sijainnilla kaupungin keskustassa, sen sijaan samanhintaista mutta neliörajaa suurempaa asuntoa syrjäseudulta ei voi ottaa, koska asumistuki vähennetään olemattomiin.

Kelan tilkkutäkkimalli romutetaan siinä vaiheessa, jos henkilöllä on oikeus saada lisäksi toimeentulotukea. Silloin ei enää syynätäkään asunnon neliömäärää, ikää ym. epäolennaista, vaan pelkästään maksettavaa summaa. Lisäksi henkilön kotivakuutus ja sähkölasku maksetaan. Viimesijainen tuki on siis anteliaampi ja sallivampi ja huomioi enemmän maksuja kuin ensisijainen Kelasta haettava.

Aikamoista kikkailua on löytää sellainen asunto, johon saisi ne julkisuudessa mainostetut korkeimmat tuet. Asuntoa valitessaan pitäisi vielä etukäteen tietää saako toimeentulotukea vai pelkkiä Kelan tukia. Tukien epäoikeudenmukaiselta vaikuttava jakaminen tulee monille yllätyksenä. Työssäkäyvänä hankittuun asuntoon ei saakaan juuri mitään tukia ja muutto edessä. Itsellä tämäntapainen tilanne, en voi asua tässä loppuikääni, koska Kelan minulle laskemat asumismenot ovat vain murto-osa siitä mitä oikeasti joudun maksamaan.

Jos tämä kirjoitus vaikutti vaikeatajuiselta tai sekavalta, niin kannattaa huomata, että tämä on vain pintaraapaisu erilaisten tukien viidakkoon, missä pienituloiset seikkailevat hakemuslappujensa kanssa.

Asumisesta

Asuminen on huolettanut viime aikoina. Jos ja kun en saa enää työpaikkaa, missä asun loppuikäni? Rahankäytön suhteen asuminen on yksinasuvalle pahin murheenkryyni. Miten saada itselleen tarpeeksi halpa asunto, jonka pystyy maksamaan tällaisilla kitsailla Kelan tuilla, ja jonka jälkeen jää rahaa vielä muuhunkin elämiseen ja joka olisi kuitenkin kooltaan ja tasoltaan yhtään inhimillisen asumiskelpoinen.

Netissä joku "veronmaksaja" aina esittää työttömien pistämistä jonnekin korpeen pieniin parakkeihin. No heh, ei minulla sijainnin suhteen ole mitään väliä, muuttaisin mielelläni täältä suuren kaupungin liepeiltä jonnekin metsäiselle alueelle luonnonrauhaan. Mitä tulee asunnon kokoon, niin minun kiintiöni on jo täynnä pieniä koppeja. Opiskeluaikana asuin kolme vuotta 18 neliön asunnossa, joille täällä kaupungissa oli ihan oma nimityksensä, "itsemurhayksiö". Tämän jälkeenkin vielä lukuisia vuosia asuin 20-26 neliön yksiöissä. Joten pieniin yksiöihin en enää mene vaikka pyssyllä uhattaisiin (saa mieluummin ampua heti ;-) ).