Yhtenäinen harrastusura

Mitäs minulla sitten on, kun yhtenäistä työuraa ei ole eikä voi enää tullakaan? Heh, minullapa on yhtenäinen harrastusura. 1970-luvun lopulta vuosituhannen vaihteeseen harrastin ensimmäisessä harrastuspaikassa. Kävin myös alan keikkatöissä, mikä oli suuri virhe. Hyvä harrastus tuli pilattua, kun siitä yritti tehdä työtä itselleen. Toinen "oikea" eli maksullinen harrastukseni jatkuu edelleen ja on jatkunut yhtäjaksoisesti jo yli 20 vuotta. Se on ollut antoisaa, koska peli on ollut selvä: maksan ja harrastan, enkä edes sekaannu mihinkään vapaaehtoistyöhön yhdistys-, seura- tai kilpailutoiminnassa. (Samanlainen selvä meininki saisi olla työmarkkinoillakin: käydään tekemässä työt ja saadaan siitä palkka.) Niinpä, koska työelämä ei palveluksiani tarvitse, jatkan samaan malliin ja tulen siirtymään eläkkeelle ansiokkaan yhtenäisen harrastusuran tehneenä.

Hannuhanhet

Työtoiminnassa sain aitiopaikan seurata sellaista ilmiötä kuin työelämän hannuhanhet. He ovat yhtenäisen työuran säilyttäneitä, työpaikasta katkotta seuraavaan paikkaan siirtyneitä. Taitaa olla sukupuuttoon kuoleva työntekijätyyppi, vai paljonko mahtaa nykyään enää olla tällaisia, jotka edellisen työsuhteen päättyessä seuraavana päivänä aloittavat uuden työsuhteen. Työttömän näkökulmasta tuollaisen on täytynyt vaatia taikuri-ennustajan temppuja. Helpommin ymmärrettävää sen sijaan ovat esim. samassa vakituisessa toimistotyöpaikassa vuosikymmeniä istuneet. Hannuhanhia eli helpolla päässeitä toimistovakkarit ovat siinäkin mielessä, että matala koulutus esim. merkonomi on riittänyt. Palkankorotukset ja ikälisät ovat napsahdelleet kuin manulle illalliset, eikä lamoista sen enempää 1990- kuin 2010-luvuilla ole tarvinnut murehtia. Siedettävä eläke on heille myös tiedossa.

Rampauttava työtoiminta

Olipas masentava loppu tälle vuodelle, minut saatiin kampattua rähmälleen. Ainakin kuvainnollisesti, mutta saa tuollaisesta saman nappulan painelusta helpposti krampin käteensä tai jännetupintulehduksen. Kölin alta vetämisestä ei olisi kannattanut vitsailla, sitähän tämä (kuvainnollisesti) oli, henkisesti yritettiin nöyryyttää. Laitetaan työkunnossa oleva korkeasti koulutettu ihminen tekemään alkeellisinta tehtävää mitä vain toimistossa voi keksiä. Olisi varmaan risusavottakin mielenkiintoisempaa, saisi ainakin päättää miten päin ristiin asettelee risut kasaan.

Onko kukaan ajatellut mitä seuraa, jos työkykyisten ihmisten työkunto vain heikkenee näissä "kuntouttavissa työtoiminnoissa". Minulle tämä aiheutti vain henkistä kärsimystä, masentumista ja itseluottamuksen tippumista. Enkö tosiaan muuhun kelpaa? Olo on kuin lattianrakoon lyttyynlyöty. Noh, minulla on kova pää ja tästähän taas nousen muiden kiusaksi ja väännän lisää huumoria, kuin rikkaruoho kasvaa aina uudestaan. Uutta parempaa vuotta odotellessa.

Epätyössä

Tylsempää ja yksinkertaisempaa "työtä" en ole ikinä tehnyt kuin nyt "kuntouttavassa työtoiminnassa". Ihan mekaanista copy-paste nappuloitten painamista. Mitään itselleni jatkon kannalta hyödyllistä en ole tuolla nähnyt ja olin ihan kypsä hommaan jo yhden päivän jälkeen. Kumma juttu, että hakiessa palkkatöitä sanotaan, että olen ylikoulutettu ja kyllästyn liian yksinkertaiseen työhön. Ilmaiseksi tehdessä kukaan ei puhu mitään kyllästynkö tai olenko ylikoulutettu. Näin sitä työuralla on päästy pohjanoteeraukseen. Alemmas siitä mitä vain peruskoulua käyneenä olin aloittaessani 80-luvulla ensimmäisiä yläasteen työelämään tutustumisia tai 16-vuotiaana ihan palkallisia kesätöitä. Onpas tässä sen jälkeen koulutuksen hankkiminen kannattanut ja päästy pitkälle.

Kokeilu muuttui kuntouttavaksi

Ei mitään sopimusta työkokeilusta voinutkaan tehdä, koska työnantajan olisi ensin pitänyt olla tarjonnut lisätunteja osa-aikaisille työntekijöilleen eikä siellä ole saanut olla lomautuksia tai irtisanomisia. Siis mikä neuvoksi. Tietenkin "kuntouttava työtoiminta". Että sinne siis! Voi *piiiiip*. Tästä ovesta ken käy saa kaiken toivon heittää.

Sellainen pieni ero on työkokeilulla ja kuntouttavalla työtoiminnalla, että kokeilussa saisi "kokeilla" oikeita töitä, mutta kuntouttavassa ei saisi lain mukaan tehdä mitään mitä palkallakin tehdään. Minun tapauksessani menee siihen laillisuuden rajalle syyllistynkö kuntouttavassa työtoiminnassa työn tekemiseen. Neljä tuntia olen päivässä, mutta ihan liikaa sekin. Anonyymi edellisessä kommentissa kyseli aiheellisesti selviänkö kuukauden pätkällä tätä. Hyvä kysymys, sen näemme ensi vuonna, mutta silloin joutuvat pakottamaan enkä suostu kuin yhtenä päivänä viikossa ja senkin ajan "täytän ristikoita".

Sivistyksellinen lama

Ilman muiden ihmisten päähänpotkimistakin olen työttömänä päätynyt sivistykselliseen lamaan. Nuorempana minulle oli jonkinlainen kunnia-asiakin pitää itseäni sivistyneenä ihmisenä.

Työttömyyden takia lopetin sanomalehtien tilaamisen ja myös lukemisen. Aiemmin kävin myös kirjastoissa lukemassa lehtiä, mutta sekin jäi, osaksi koska eräässä Turun sivukirjastossa ei katsottu hyvällä, että joku selvästi työtön nuorehko ihminen kävi päivisin heidän lehtiään lukemassa. Luen uutiset vain netistä lyhyesti. Mitään pidempää ja perusteellisempaa tekstiä en enää lue maailman tapahtumista.

Kielitaitoa en ole yrittänyt enää pitää hyvässä kunnossa. Englantikin jo unohtuu, kun ei ole pakko käyttää. Vähäinen ruotsin taito on kadonnut taivaan tuuliin aikoja sitten, vaikka papereissa "virkamiesruotsin" taito on kirjattuna. Täällä netissä näpytellessä myös suomen kieli kärsii. En tosin ainakaan tässä blogissa pyri mihinkään viimeisen päälle virheettömään tai sivistyneeseen kieleen, jota tosin luulisin edelleen osaavani kirjoittaa.

Mitään sivistynyttä kirjallisuutta en enää viitsi lukea. Nuorena luin kaikkea maailmankirjallisuuden klassikoista alkaen. Nykyään luen korkeintaan pari dekkaria vuodessa. Paitsi opiskellessa avoimen kursseilla luen aiheisiin liittyviä kirjoja ihan myös mielenkiinnosta. Ennen keräilin omaan kirjahyllyyn tiettyjä aiheita, mutta työttömyys poisti minulta tämänkin harrastuksen. En voi osaltani pitää kirjakauppoja pystyssä olemattomilla tuloillani.

Nuorena harrastin moniakin taiteenlajeja sekä itse tekemällä että käymällä esim. konserteissa, elokuvissa ja taidenäyttelyissä. Menneen talven lumia tämäkin, en ole enää sivistynyt ihminen tässäkään suhteessa. Tosin halua on elvyttää näitä harrastuksia uudestaan, taiteita on ollut ikävä.

Luottamuspula

Tällä hetkellä tunnelmat on ne, että mitä korkeimmin koulutetusta ihmisestä on tehty vajaaälyinen holhokki, joka pitää "omaksi parhaakseen" laittaa esim. avustavaan toimistotyöhön, joka ei vaadi ennalta mitään tietoja (paitsi tietynlainen näppärän tekijän ja tietokoneitten käytön osaajan tausta kuitenkin on hyvä olla, jotta saa nopeasti tylsän homman niille tehtyä). Kaikki vanhat saavutukseni on mitätöity, yliopistotutkintoja ei noteerata enää miksikään, eikä minulla ole enää mitään varsinaista osaamista millekään alalle.

Vaikka en ole ennenkään sinisilmäisesti uskonut mihin tahansa lupailuihin, niin työttömänä pitää näköjään vieläkin paljon enemmän olla varautunut mihin tahansa. Puun takaa yllättäen ammutaan heti, jos vähänkin luulet jotain jostain voivasi saada. Iskuja vyön alle satelee ja puukkoa tuikataan selkään joka tilanteessa.

Pitää katsoa jatkossa raha-asiat siihen malliin, niin että voi ottaa vaihtoehtona aina parin kuukauden karenssin ja voi esim. lähteä kävelemään mokomista ilmaistyöhaastatteluista.

Työkokeilu

Mitä hyötyä työkokeilusta on työttömälle? Kyseessä ei ole työsuhde, joten työkokemusta ei kerry. Suhteita ei saa luotua, koska ilmainen henkilö ei ole mitään eikä häntä noteerata. Eläkettä ei kerry. Työterveyshuoltoa ei ole. Lomapäiviä ei tule. Ansiosidonnaiseen oikeuttavaa työssäoloaikaa ei kerry, joten päivärahapäiviä ei saa nollattua. Verotus ei mene palkkatulojen mukaan, vaan korkeammalla työttömyyspäivärahan prosentilla. Työnhakija pitää kuitenkin olla, TE-toimiston byrokratiasta ja päivärahojen hausta ei pääse eroon. Siis ei mitään hyötyä. 9 euron kulukorvauksesta voi joku yrittää hyötyä, jos pystyy siitä voittoa repimään (mutta yleensä ei pysty).

Haittoja sen sijaan löytyy helposti. Aikaa menee hukkaan: työkokeilu on pois oikeasta työnhausta, opiskelusta ja entisten ammattitaitojen ylläpidosta sekä muista itselle hyödyllisten asioitten tekemisestä. Terveys voi kärsiä ikävässä paikassa kokeilusta. Kustannuksia tulee matkoista, työvaatteista tai ruokaa ei ehdi tekemään itse halvalla. Lääkärintodistuksia pitää hakea, jos vaikka joutuu flunssan takia olemaan poissa. Vapaa-aika menee, vaikka rahaa ei tule.

Huijattu

Minut saatiin huijattua nyt neljäksi viikoksi ennen joulua työkokeiluun. Luulin meneväni ihan palkkatukipaikan haastatteluun, mutta siellä puhuttiin vain jostain kuukauden pätkästä ensin, kunnes paljastui ettei sekään olisi palkalla työsuhteessa. Näkyi varmaan naamasta, että kiinnostukseni lopahti kun palkan puuttumisen tajusin. Aktivointisuunnitelmaani ei ole laitettu mitään työkokeilua, joten ehkä olisin voinut kieltäytyä tuosta ilman karenssia. Lupasin kuitenkin mennä pitkin hampain, koska paikka on lähellä ja lounas luvattiin. Tosin olen ennenkin ilmaisena harjoittelijana jäänyt ilman luvattua ruokalippua. Työ on jotain tylsää mekaanista konekirjoitushommaa toimistossa, jota kukaan muukaan oletettavasti ei viitsisi tehdä. Nyt saavat minut siihen ilmaiseksi, kun epämääräisillä jatkolupauksilla houkuttelivat. Olen vihainen itselleni annettuani noitten huijata. Motivaatio ihan nolla, joten tämä "kokeilu" on tuhoon tuomittu yritys jo valmiiksi.

Aktivointisuunnitelma tehty

Mitähän tänne uskaltaa kommentoida, ei ollut ihan kivaa kuten strömssöössä. TE-toimiston virkailijoitten kanssa olen tullut hyvin juttuun viime aikoina, he ymmärtävät tilanteen, missä työpaikkaa ei vaan saada, vaikka aikaa kuluisi kuinka paljon tahansa. Sen sijaan sossun virkailijalle näytti olevan mahdotonta ymmärtää, että joku korkeasti koulutettu voi olla monta vuotta työttömänä. Suhtautuminen oli muutenkin kuin ulkoavaruuden olioon. Ja asenne sellainen, että "joku ongelma tuossa pitää olla taustalla, jotain se salailee". Niinpä hän aloitti kyselemään kaikkea mahdollista, mutta minuapa ei turhaan kiinnosta kertoilla mitä vaan asioitani, joten olimme vähän ajan päästä napit vastakkain. Sitten sieltä alkoi jo tulla suoraa syyllistämistä "et edes halua töihin, etkä halua apua". Tuollaisen haukkumisen lopetan heti alkuunsa, ei minun tarvitse kuunnella mitään turhautunutta syyttelyä. Minähän olen joutunut tulemaan tilaisuuteen pakotettuna karenssilla uhkaamalla. Sossun virkailijaa näytti lisäksi ärsyttävän, että kuitenkin vastailin TE-toimiston virkailijan kysymyksiin. Mutta näihin tavanomaisiin olenko hakenut töitä, olenko osakkaana yrityksessä, omaishoitajana tai opiskelijana, minun onkin pakko vastailla, jotta oikeus päivärahaan on selvä.

Lopputuloksena tästä pellekokouksesta saatiin ympäripyöreä suunnitelma, jossa mainitaan palkkatukikelpoisuus sekä voidaan alkaa selvittää, jos esim. kaupungilta löytyy vuoden alussa sopiva paikka. Yhdityksiin ei käytännössä lakimuutosten takia enää pääse palkkatuella. Niin, suunnitelmiin voidaan kirjoitella heidän puoleltaan mitä vaan liirumlaarumia. Kuntouttavaa työtoimintaa ei mainittu. Tällä erää. Jos eli kun en kuitenkaan saa puolen vuoden (palkkatuki)työpaikkaa, jolla ansiosidonnaisen päivät saisi nollattua, niin pysyn Kelan sakkolistalla aktivointia odottamassa maailman tappiin asti.

Aktivointisuunnitelma

Tällä viikolla tippui postilaatikkooni kutsu aktivointisuunnitelman tekoon. Paikalle tulee myös sosiaalitoimiston virkailija, joten minut aiotaan laittaa sosiaalitapaukseksi sossun rekistereihin, vaikken ole ollut enkä halua olla missään tekemisissä ko. paikan kanssa. Suunnitelmaan ilmeisesti tullaan laittamaan myös kuntouttava työtoiminta, koska laki on sellainen, etten voi tuosta kieltäytyä ilman karenssia. Kauan olen saanutkin olla rauhassa tällaiselta. Nyt vain jäitä hattuun, jotta selvitän tuon tilaisuuden sivistyneesti. Yksityisasiani aion pitää omana tietonani, vaikka niitä tivattaisiin (samoin kuin edellisen "työnetsijän" haastattelussa kyseltiin työnhakuun liittymättömiä seikkoja). Nämä vain haluavat udella kaikkea mahdollista, vaikka työttömälle asioittensa paljastelu on hyödytöntä. "Eipäs meillä mitään sinulle ole kuitenkaan tarjota".

Kuntouttavan työtoiminnan luonne on vallan erikoinen, koska lain mukaan ensinnä: "Kuntouttava työtoiminta on sovitettava henkilön työ- ja toimintakyvyn sekä osaamisen mukaan niin, että se on työmarkkinoille pääsyn kannalta mielekästä ja riittävän vaativaa." Ja toisaalta: "Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä." Eli mitä puuhastelua jää jäljelle? Loimaalla oli keksitty laittaa (ilmeisesti itsekin työtön) artesaani pitämään taidekurssia työttömille. Taiteen tekeminen on hyvin vaativaa lahjakkaimmallekin, joten se sopii tuohon 1. pykälään. Toisaalta sillä ei (juuri kukaan) voi korvata virka- tai palkkatyötä. Mutta onko taidekurssit sitten työmarkkinoille pääsyn kannalta mielekkäitä? Tuskinpa. Taiteen arvostus yhteiskunnassa sen sijaan tulee kohta olemaan suurta, kun puoli miljoonaa ihmistä pistetään harrastamaan taiteilua.

Työtarjous

Tällä viikolla sattui harvinainen tapahtuma. Koskaan ennen työttömänä TE-toimisto ei ole lähettänyt minulle työtarjousta (tai entiseltä nimeltään työhönosoitus tms.). Jos joku luulee, että olen nyt sitten työllistynyt, niin ehei, eihän tuo sitä tarkoita, vaan TE-toimistossa on aktivoiduttu tekemään työtä ja lähettämään minulle mol:lista printattu työpaikkailmoitus, johon TE-toimisto vaatii minua hakemaan. Heh, ja paikka vielä oli tyyppiä "muu osa-aika työ" kestoltaan 1-3 kk, jossa työtunteja varmaan olisi ollut pari viikossa, jos paikkaan olisi tullut valituksi. Siis laitoin tietenkin hakemuksen, johon kuten arvattavaa en ole saanut minkäänlaista vastausta (varmaan tänä päivänä tällaisiakin sivutoimipaikkoja hakee monta sataa henkilöä).

Sen jälkeen piti alkaa yrittää "ottaa yhteyttä" TE-toimistoon ilmoittaakseni heille, että olen hakenut. Tuostakaan yhteyden ottamisesta TE-toimisto ei suvaitse ilmoittaa tarkkaa tapaa miten ja milloin heihin pystyy ottamaan yhteyttä. Verkko"palvelussa" ei tätäkään asiaa voinut hoitaa, vaan siellä oli sama teksti "ota yhteyttä". Puhelinnumeroksi annetaan pelkkä vaihteen numero. Netistä saa kaivella soittoaikoja ja tarkempia numeroita, jos ei halua summassa hukata aikaansa turhaan soitteluun. No ihmeen kaupalla pääsin läpi jostain numerosta ja sain velvoitteeni hoidettua, mutta tässäkin pelleilyssä voisi yhteiskunnan rahoja säästää. Osataan täällä itsekin lukea ilmoituksia mol:lista, ei niitä tarvitse printata ja postitse lähetellä. Mutta työtön täytyy pitää postilaatikkonsa vieressä päivystämässä erilaisten lappusten varalta.

Ollako akateeminen

Ihmettelen tällä hetkellä pidänkö akateemisuudesta edelleen kiinni vai pitääkö tässä ryhtyä johonkin amistouhuun. Nimittäin akateemiset taidot kovaa kyytiä ruostuvat työttömänä hyödyntämättöminä, jos ei nimenomaan omatoimisesti harrasta näitä yksin kotona. Toki voi käydä avoimen yliopiston kursseilla tai ehkä vaikka kansalaisopistossa kielikursseilla. Kaikki muut aikuiskoulutukset, kuten varsinkin työvoimakoulutukset, ovat ammattitutkintoja eli sitä "tee jotain ihan muuta" ja unohda entinen koulutuksesi.

Akateemisia pidetään stereotyyppisesti peukalo keskellä kämmentä olevina käytännön töihin kykenemättöminä tumpeloina. Eipäs asia ihan noin mustavalkoinen ole, meitä on akateemisiakin joka junaan. Olenhan minäkin tänä vuonna pitänyt käytännön työleiriä vuoden alusta lähtien. Asuntojen siivousta, kunnostusta, sisustusta, muuttomiehenä ja tavarankierrättäjänä toimimista, huonekalujen purkamista ja kasaamista, tapetointia, pihan kaivamista lapiolla, kukkapenkin nikkarointia, puitten sahaamista, kasvien istuttamista ym. pihatöitä. Kaikenlaista mitä joku tekee ihan palkallakin. Toisaalta jos haluan jotain minun on tehtävä se itse, koska ei ole varaa maksaa millekään firmalle mistään palveluista.

Mitä kesän jälkeen?

Ahdistus työttömän päässä alkaa taas kaihertaa kesän lähestyessä loppuaan. "Lomaa" on vietetty, sen mitä helteessä voi viettää. Uitu, harrastettu, löhöilty, mutta myös keräilty marjoja ym. hyödyllistä. Lapissakin tuli taas käytyä tarkoituksena päästä hellettä pakoon, mutta helle oli sielläkin. Nyt murehduttaa loppusyksy ja talvi. Mitä silloin. Pitääkö taas vain tyytyä johonkin yksittäiseen avoimen yliopiston kurssiin, vai pitäisikö yrittää johonkin muille kursseille. Vai hukatako aikaansa turhanoloiseen työpaikan etsimiseen. Vai jotain ihan muuta?

Talven rahatilanne myös huolestuttaa. Kesällä aina pärjää, kun ilmaista ruokaa lisukkeeksi on saatavilla, mustikoita metsistä, marjoja pensaista, omaa salaattia kasvamassa tai piakkoin omenoita ja luumuja. Lämmityskuluja ei ole. Minulla asumistuki väheni 35 euroa, koska Kela ei laskenut sähkölämmityksestä mukaan juuri mitään. 60 euron sähkölaskusta Kelan mielestä lämmityksen osuus on 16 euroa. Täh, mikä pirkuleen laskukaava niillä taas oli? Talvella saatan olla pulassa todellisten lämmityksen sähkölaskujen tullessa.

Kaikki muutkin suomalaiset voisivat osallistua talkoisiin ja maksaa valtiolle muutaman kympin kuussa. Saataisiin valtion kassaan kerättyä kolehtia pari miljardia vuoden aikana. Kun kerran minultakin kaikkein pienituloisimmalta nipsaistaan vähästäkin vähän pois.

Vertaistuki

Työttömän on hyvin vaikeata saada vetaistukea mistään. Kaikille muille suunnilleen vain "ei mua huvita"- tyypeille järjestetään tukihenkilöitä ja vertaistukiryhmiä, mutta työtön saa hautoa asioita vain omassa päässään ja luulla olevansa ainoa lajiaan. Ympärillä kun kaikilla näyttää menevän hyvin, käydään töissä ja rahaa on vaikka saunanpesän sytykkeeksi.

"Näin on kun siltä näyttää". Ei ole. Ongelma lakaistaan maton alle. Työttömiä on paljon. Miksi sitten työtön ei toista työtöntä juuri missään kohtaa? Takuulla näkee kadulla kävellessään runsaasti työttömiä vastaantulijoita. He vain eivät sitä kerro eikä työttömyys oikeasti näy ihmisestä päällepäin. Monet haluavat pitää kulissia ulospäin ja kysyttäessä latelevat sujuvasti valkoisia valheita. Työtön ei juuri kukaan helposti tunnusta olevansa.

Koska kukaan ei tunnusta olevansa työtön, niin vertaistukea ei voi saada eivätkä työttömät järjestä muutenkaan mitään aktiviteetteja keskenään. Hulluhan se on, joka julkisesti tunnustaa olevansa pahamainen, haukuttu ja hyljeksitty "yhteiskunnan loinen", "veronmaksajien rahoilla elävä" jne.

Työttömiä on moneen kerrokseen. Lyhytaikaistyöttömillä ei hätää olekaan, hyvä ansiosidonnainen juoksee ja seuraava työpaikka odottelee parin kuukauden päässä. Lyhytaikaistyötön suhtautuu pitkäaikaistyöttömään lähes yhtä spitaalisesti kuin työssäkävijät, eli ei halua olla tekemisissä pitkän tikunkaan päästä. Koska työttömät ovat näin eriytyneitä ei vertaistukiryhmiä muodostu tästäkään syystä.

Työttömän elämä

Mitä työtön voi elämässään tai elämällään tehdä? Viime aikoina olen törmännyt ärsyttävän usein muitten ihmisten itsensä kehumisiin. "Meillä on juhlat/kesämökki/ulkomaanmatka" tai ostettu sitä sun tätä uutta kuten auto/sohva/vene/vempain. On käyty siellä sun täällä ja lapsia, kavereita tai sukulaisia tulee ja menee. Mitä voin vastata tällaisiin keskustelun aloituksiin? Nämä ihmiset jotka minulle alkavat mainostamaan yleensä kuitenkin tietävät minun olevan työtön ja hyvin pienituloinen. Heidän elämänsä on tuollaista, ok, mutta mitä se minulle kuuluu. Minun elämäni taas on jotain muuta, niin mitä? Ei tuossa ole ainakaan mitään yhteistä minun tekemisiini. Minun osani olisi vaan kehua näitä "onpas kiva kun teillä on ja hienoa kun teillä menee hyvin". Minulla ei ihan näyttelijänlahjat riitä tällaiseen p-n puhumisteatteriin. Koen olevani jossain erillisessä kuplassa, joka ei yhtään kohtaa muitten "tavallisten kunnon ihmisten" kanssa.

Työtön ei tarvitse kuntosalikorttia

Otsikon väittämän kuulee tavanomaisena lausahduksena, kun puhe tulee työttömän raha-asioista. Kun työttömyyskorvaus ei riitä mihinkään, niin esim. työssäkäydessä olleet harrastukset joutuu lopettamaan. Työttömän kuitenkin kuuluu kuntoilla pitääkseen itsensä työkuntoisena, olla valmiina reservissä juoksemaan työkeikalle heti kun kutsu tulee. Mutta kuntosalille työttömällä ei kuulu olla asiaa, kun ei ole töissä eikä näin ollen ole maksukykyä.

Ongelma ei olekaan kuntoilu sinänsä. On mahdollista nostella kotona vesipulloja tms. painoja, vatsaliikkeitä tekee lattiallakin ilman mitään vitkutinlaitteita ja portaita löytyy trampattavaksi ylös ja alas. Vika onkin siinä, että työtön eristetään muista ihmisistä tekemään kuntoilunsa ypöyksin missä tykkää ilmaiseksi. Kuntosaleilla käyminen taas on sosiaalinen tapahtuma, yleensä siellä käy sama vakioporukka joka tulee tutuksi. Työtön rahapulassaan tulee ulosajetuksi mihinkään porukoihin kuulumisesta.

Tämän voi yleistää mihin vain työttömien vs. työssäkävijöitten tekemisiin. Ei palkkatöitä => ei rahaa => ei maksukykyä => ei kuulu ryhmiin => yksinäistä nysväämistä => syrjäytyminen tavanomaisesta keskivertoelämästä. Itse ainakein koen, että minut pakotetaan keksimään joku marginaalinen "ituhippi- takaisinluontoon- kierrätän muiden roskat- kerään kaiken ilmaiseksi" filosofia, jota alan saarnata ympäriinsä, jotta saan jonkinlaisen oikeutuksen olla täällä elintason yltäkylläisyydessä ilman mahdollisuuksia käyttää rahaa. Rahaton elämäntapa rahayhteiskunnassa, tässäpä riittää probleemaa.

Tanskan työttömät

Tulin katsoneeksi tv:stä Tanskan työttömistä kertovaa ohjelmaa. Siinä menestynyt henkilö aikoo etsiä työpaikan kuudelle työttömälle. Hyvä idea sinänsä, oikein positiivinen. Mutta. Lähtökohtana on tavanomaiset ennakkoluulot ja syyllistäminen. Todetaan ensin ihan muka yleisenä totuutena, ettei kukaan mene töihin, jos sosiaalietuudet ovat liian korkeat. Lisäksi työttömien asenne pitää saada kuntoon, avoimeksi ja ennakkoluulottomaksi. Tätä ilmeisesti tullaan seuraavissa jaksoissa testaamaan sikalan töissä, joissa katsotaan missä menee raja mitä kukakin suostuu tekemään. Eli työttömäksi joutunut muuttuu yleismies-jantuseksi, joka tarttuu toimeen kuin toimeen? Ihan omasta soveltuvuudestaan riippumatta.

Ohjelmassa työttömiä haastatellaan tiukkaan tyyliin, jotta saadaan analysoitua syyt. Työttömästä pitää jokin vika saada löydettyä. Olen itsekin ollut tuollaisissa tiukkatyylisissä haastatteluissa, joissa minusta on vikaa etsitty. Vaikka vähän omalaatuinen luonteeltani olenkin, niin ainoa kunnon vika joka on saatu syyksi on ollut "olet ylikoulutettu". Työkokemuksessa on puutteita, mutta työkokemusta ei saa ilman työpaikkoja, tämän haastattelijatkin ymmärtävät.

Yhden työttömistä haastattelija onnistuu parissa minuutissa leimaamaan yhteistyökyvyttömäksi änkyräksi. Mielenkiintosta nähdä millainen työpaikka löytyy änkyrälle. Meitähän on ihmisiä luonteeltaankin joka junaan, myös työssäkävijöissä. Vai onko ohjelman lopputulos tavanomainen: asia jää kesken ja todetaan, ettei tällaiselle ongelmatapaukselle näin nopeasti ohjelman tekoaikana voikaan löytää työpaikkaa?

Toinen haastateltava on laiska ja saamaton, koska olisihan 20 vuoden työttömyyden aikana ehtinyt opiskella vaikka viisi tutkintoa. Miksi et ole kouluttautunut johonkin ihan muuhun kuin mitä olet aiemmin elämässäsi tehnyt? Tässähän tämä seuraava jokaisen vastaantulevan heittämä ratkaisu ongelmaan taas onkin. Omien kokemuksieni mukaan asioitten tekeminen täysin laidasta laitaan "ihan jotain muuta" peräperää on turhauttavaa ja henkisesti raskasta, siinä voi polttaa itseään loppuun. Ihmisen kannattaa käydä välillä mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta ei olla siellä koko ajan. Minähän jo aikanaan 90-luvun laman takia vaihdoin alaa ihan muuhun. Jälkiviisaasti olisi mieluummin kannattanut opiskella sellaisia tutkintoja, jotka pystyy edes jollain tavalla liittämään toisiinsa.

Jännityksellä odotetaan ohjelman jatkoa, mitä vikaa lopuissa työttömissä on ja löytyykö änkyröille ja koulutusta hankkimattomille ohjelmassa työpaikat?

Saisipa viettää kesää rauhassa

Taas tätä. Työttömän kesärauhaa häiritään. TE-toimisto kutsuu minut pestuumarkkinoille. Tapansa mukaan TE-toimisto ei suoraan ilmoita saanko karenssin, jos jätän tuon väliin. Muuten voisin äkkiä tilaisuudessa käväistäkin, mutta se sattuu olemaan toisessa kaupungissa yli 60 kilometrin päässä. Laitetaan nyt selvennyksenä, että olen toki kiinnostunut lähtemään palkkatöihin vaikka huomenna klo 8. Mutta näitten pestuumarkkinoitten työpaikat taas tiedän jo ennestään, koska olen hakenut noitakin töitä jo aiemmin, eivätkä nämä työnantajat ole kiinostuneita minua palkkaamaan.

Kappas vaan, että tällaisia kutsuja, yhteydenottamiskäskyjä tai info-tilaisuuksia tulee aina vain ja ainoastaan keskikesällä. Talvella parhaaseen työaikaan ei ole koskaan tullut kutsun kutsua mihinkään. Täyttä hiljaisuutta TE-toimiston sekä tietenkin myös työnantajien taholta. Talvella työttömän kuuluu pyöritellä peukaloitaan yksin kotona, mutta heinäkuussa halutaan pistää juoksemaan ympäri maakuntaa olemattomien työpaikkojen perässä. Älkää vaan kukaan työtön menkö suunnittelemaan itsellenne mitään kesäohjelmaa, varsinkin juhannuksena ja heinäkuussa pitää olla kotona passissa TE-toimistolta tulevien hyppyytysten vuoksi.

TE-toimisto ottaa yhteyttä

Minulle oli sanottu, että TE-toimistosta soitetaan annettuna päivänä. Siispä yhden päivän tällä viikolla päivystin puhelinta, soiko se vai ei. No ei soinut. Illalla katsoin netistä työnhakutietoni, mutta sama vanha teksti siellä edelleen ja työnhaku voimassa enää sen päivän. Olipa outoa. Ihmettelin vaan pitääkö minun seuraavana aamuna lähteä toimistoon jonottamaan, jottei työnhaku pääse katkeamaan? Aamulla katsoin taas netistä mitä siellä näkyy. Silloin sinne oli ilmestynyt uusi päivämäärä puolen vuoden päähän, jolloin TE-toimisto taas "ottaa yhteyttä".

Vähän tästä taas jäi pompottelun makua miten sen työnhakunsa saa pidettyä voimassa. Hiukan aikaisemmin pitäisi tietää, kuin samana aamuna, pitääkö esim. lähteä TE-toimistoon, koska minullakin nyt TE-toimisto sijaitsee naapurikunnan puolella yli 10 km päässä. Lisäksi siellä päivystysaika on vain aamupäivällä ja iltapäivällä on jo ovet lukossa. Tässä jää helposti yhden tai useamman päivän päivärahat saamatta, mutta sehän vissiin on tarkoituskin?

Tappelua asumistuesta

Luulin olevani jo ihan pro kaikenlaisten Kelan lomakkeitten ja hakemusten täyttämisessä. Nyt olen kuitenkin ollut maaliskuusta lähtien ilman satasen asumistukeani. Suunnilleen sama olisi pitänyt saada tähän uuteenkin asuntoon kuin edelliseen. Liitteitä olen odotellut, jotta voin toimittaa ne Kelaan. Nyt vasta sain sinne viimeisen liitteen laitettua, katsotaan mihin se riittää. Ongelmaa tuottaa vielä sähkölasku, täällä kun on sähkölämmitys. Selvää ohjetta Kelalta ei saanut millä lämmityskulut todistan, odottelenko sähkölaskuja ja laitan ne sinne myöhemmin?

Yleensä Kela lakkauttaa tuet aina sekunnin sisällä saatuaan tiedon jostain muutoksesta, eikä sieltä siis juuri koskaan pysty liikoja tukia saamaan. Tuen uudestaan saaminen sitten onkin takkuista. Nyt vahingossa olivat maksaneet minulle yhden asumistuen vanhalta pohjalta "liikaa", mutta ehtineet laittaa sen jo näin äkkiä takaisinperintään. Minä taas lähetin sinne vastineen tyyliin "älkääs hosuko siellä". Maksavat muuten sen saman satasen seuraavassa vaiheessa takautuvasti minulle takaisin. Järjetöntä byrokratiaa vaivaisen satasen takia. Työttömälle ei saisi tulla mitään muutosta asioihin, jos on saanut tukensa lähes automaattisesti rullaamaan.

Arvonnousua odotellessa

Opiskelija on nykyään vain hitusen työtöntä ylempänä arvoasteikossa, nimittäin opiskelija "istuu penkillä" sitävastoin kun työtön tunnetusti "makaa sohvalla". Minulla on ansioluetteloon laitettavaa viimeiseltä kolmelta vuodelta 60 op penkillä istumista. Puhumattakaan kuinka paljon näitä penkillä istumisia minulla on jo nuoresta pitäen. Mutta ei se silti ole yhtään parempi asia työnhaussa kuin sohvalla makaaminen, koska työnantajat ovat päättäneet, että ainoa mikä cv:ssä merkkaa on työkokemus.

Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Nythän työttömille on tiedossa odottamaton arvonnousu, työttömät aiotaan suorastaan velvoittaa töihin. Mistään oikeista palkkatöistä ei tietenkään ole kysymys, vaan ansioluetteloon tulee saamaan jonkun niin hienon nimikkeen kuin esim. "nurkassa seisoja". On se sentään paljon parempi kuin "penkillä istuja" tai "sohvalla makaaja". Tässä mielessä vankilassakin ollaan työttömän yläpuolella, kun sentään istutaan lusimassa (ja on tehty joku aktiivinen teko sinne päästäkseen).

Eläkeläiset puolestaan ovat aktiivisia kunnon kansalaisia, he kävelevät ahkerasti ympäriinsä, joko golfkentillä tai sauvojen kanssa pururadoilla. Työssäkäyvien on siis ollut pakko ryhtyä juoksemaan maratoneja, jotta pysyisivät arvoasteikossa ylimpänä. Kukas muuten huvikseen tossuja kuluttaisi ja hankkisi rasitusvammoja itselleen, jos ei siitä saisi lisämeriittejä arvokilpailussa.

Mitä työttömästä tulee

Omalta osaltani voisin vastata, että paatunut sekä asenteeltaan evvk miten muut "normaalit ihmiset" elävät. Elän outona yhteiskunnan reunalla, en vielä ihan tippuneena kokonaan pois, mutta ei tunnu olevan kaukana sekään. Vaikka eihän ketkään, edes vannoutuneimmat "takaisin luontoon elämäntapaintiaanit", elä yhteiskunnan ulkopuolella. Aina jossain vaiheessa tulee tarve nyky-yhteiskunnan mukavuuksille, kuten esim. lääkäreille.

Mitä vaikuttaa päänuppiin, kun on vuosikausia yhteiskunnan hyljeksityssä osassa. Haukutaan ja syyllistetään joka välissä ("mikset tee jne.") sekä jälkiviisautta jaellaan ("olisit tehnyt..."). Kai kuka tahansa voi erakoitua, koska kuka kestää olla joukossa epähyväksyttynä. Positiivisia asioita työtönkin hakee itselleen siinä määrin kuin pystyy ja yleinen tapa on vältellä ikäviä ja negatiivisia asioita. Varsinkin jos ei niille mitään voi.

Uusi naapuri

Heti minulta onnistuttiin uudessa asuinpaikassa onkimaan selville, etten käy päivisin töissä. Entisen asukkaan kanssa heillä oli ollut ongelmia, ei ollut maksanut vastikkeitaan ym. eivätkä siis nytkään onnistuneet samaan "kunnon ihmistä" asukkaaksi. Vain jonkun työttömän pummin, jota täytyy koko ajan kytätä maksaakohan sekään mitään, vai makaako vain sohvalla juomassa olutta (heh, millähän rahoilla niitä oluita ostellaan). Oltiin heti huolissaan olenko saanut taloyhtiön järjestyssäännöt, sehän se tärkeintä on. Voi voi, tällaiseen vissiin olisi pitänyt varautua keksimällä joku "kulissien ylläpito" valehtelusuunnitelma. Jossain pahamaineisen työttömänkin on asuttava, valitan.

Mitä uutta työttömyydestä

Blogi uhkasi kupsahtaa kuten helposti käy. Noh nyt tämä on elvytetty henkiin. Juttua aina syntyisi jos näppäilemään ryhdyn, mutta itsesensuuri on iskenyt enkä kehtaa julkaista mitä tahansa. Rima on taas tiputettu. Olen pitänyt taukoa työttömyyden ajattelemisesta, koska muutakin tekemistä on riittänyt. Uudella asunnolla pientä laittamista ja pihatalkoita, rästissä olleet avoimen kurssit suoritin loppuun sekä kesäharrastukset tänä vuonna alkaneet etuajassa.

Siis työttömyydestä ei mitään uutta. Kohta alkanee taas sama jauhaminen työttömien roskien keräilystä, risutöistä ja marjojen poiminnasta. Lumitöistä ei ollut talvella puhetta, mutta etelässäpä ei ollutkaan lunta. Nimenomaan kesäksi työttömät pitää saada johonkin tai ainakin hyppyyttää "ottamassa yhteyttä" milloin mihinkin, kuten minullakin viime kesänä, etteivät vain voisi nauttia mahdollisesti kauniista kesästä. Kohtapuoliin minulla taas TE-toimiston soittopäivä onkin...

Yrittäjyydestä

On niin helppo käydä jokaiseen työttömän blogiin heittämässä tuo "ryhdy yrittäjäksi". Yrittäjyydestä saa toki itselleen tekemistä, mutta sitähän minä en tässä blogissa valita, ettei mitään tekemistä olisi, vaan yrittämisestä pitää saada voittoa, ihan tuohta puhtaana käteen. Tähän mennessä kaikkien ideoitteni laskelmat ovat äkkiä osoittaneet, ettei viivan alle jää mitään. Juoksevat menot on aina sekä yrittämisestä tulee lisäkustannuksia. Saahan työtön noita ilmaistöitä paiskia nykyään muutenkin, ei tarvitse yritystä perustaa. Pidän uhkapelinä laittaa esim. asuntosäästönsä huteran yritysidean varaan.

Kannattaa myös huomata, että yrittäjäksi ryhtyminen tällaisesta mahdollisimman epäkaupallisesta akateemisesta taustasta vaatisi paljon uuden opiskelua. Vaihtoehtona jokin muu opiskelu samalla panostuksella tuottaisi luultavasti paremman lopputuloksen.

Te-toimisto ja muutto

Te-toimiston kanssa jokainen asia on saatu mahdollisimman vaikeaksi. Tällä erää tämä asuinkuntani muutos. Verkkopalvelussa on monenlaisia ilmoita muutoksesta osioita, mutta ei mitään muuttavalle työttömälle. En kai minä ole ainoa työtön joka muuttaa eli moni muukin on epätietoinen miten toimia? Siis eipä jää vaihtoehtoa kuin mennä muuttopäivänä uuden kunnan te-toimistoon jonottamaan ja yrittää ilmoittautua työttömäksi, jotta päivärahat eivät pääse katkeamaan.

Mutta uusi asuinkuntani sattuu olemaan niin edistyksellinen, ettei siellä enää ole te-toimistoa (kuten aiemmin kirjoitin ja olen edelleen sitä mieltä, että kaikki te-toimistot voitaisiin lakkauttaa turhanpäiväisinä). Menen siis naapurikunnan te-toimistoon. Se on myös ollut lakkautuslistalla, joten saatan olla pian taas Turun työkkärin asiakkaana. Piirileikkiä tiedossa, ympäri mennään yhteen tullaan. Lisäksi minulla edelleen säilyy nämä suuren kaupungin loistavat työssäkäyntimahdollisuudet. Ihan korpeen en ole menossa, vaikka mummonmökki jossain korvessa hiukan houkuttelikin yhtenä mahdollisuutena.

Kiirettä pitänyt

Mutkissa jarruttelematta olen painanut asunnon vaihtamista runsaan viikon. Eipä ole ehtinyt työttömänä sohvalla makoilla viime aikoina. Toisaalta on se kumma, ettei näin tehokas ihminen pysty työpaikkaa saamaan. Vanhan asunnon myymiseen meni neljä päivää ja uuden hankkimiseen sen jälkeen kolme päivää. Ja minä kun olin päättänyt olla stressaamatta itseäni, unettomia öitä saa tällaisesta. Mutta nyt asia on jo muodollisuuksia ja muuttoauton tilaamista sekä tavaroitten pakkaamista vaille paketissa.

On varmaan hauskaa nähdä puolen päivän ajan ensi viikolla omalla tilillä kuusinumeroinen summa. Tulee mieleen olisiko sittenkin pitänyt häipyä Suomesta eikä laittaa rahojaan kiinni asuntoon. Tosin asunto on ainoa omaisuus, missä työtön saa vähiä rahojaan edes vähän suojattua siltä, että pitää syödä kaikki säästönsä ennen kuin saa mitään tukia. Jos menisin asuntorahat tilillä vuokralle asumaan, en esim. saisi senttiäkään asumistukea vuokraan, ja töistä aikanaan ansaitsemani rahat hupenisivat muutamassa vuodessa taivaan tuuliin.

Vanhan asuntoni muuten osti sijoittaja. Tässä nähdään mistä voittoja kääritään. Jos olisin itse normipalkalla olisin voinut itse olla se sijoitusasunnon pitäjä. Työtön ei voi pelata rahapelejä. Miksi rahan kerääminen kiinnostaisikaan, tärkeintä on saada katto päänsä päälle.

Miten onnistuu työttömän asunnonvaihto

Laitoin asuntoni myyntiin. Aion nyt vähän aikaa järjestellä muita asioita elämässäni, kuin odotella olematonta tai tulematonta työpaikan saamista. Asun nyt halvassa omistusasunnossa. Jos joku sen ostaa olen sitten asunnoton vähän aikaa, tai en ainakaan tällä hetkellä tiedä mihin tästä kimpsuni siirrän. Tarkoitus on tietenkin löytää jollain kriteereillä parempi asunto, mutta sehän nähdään miten käy. Työtönhän ei muuta työn perässä. Tuskin kuitenkaan saan mitään vakituista eläkeviran tyyppistä työpaikkaa koskaan, vaan jotain pätkätöitä siellä sun täällä, niin ei työpaikan sijaintia kannata ottaa huomioon asuinpaikkaa valitessaan. Tämä ei ole mikään äkkinäinen päähänpisto, vaan kauan harkittua, koska tällä hetkellä asunnon vaihtamiseen on vielä hiukan pelivaraa.

Vaihtamisessa työttömällä on ainoa mahdollisuus myydä vanha ensin pois. Vaikka olen velaton ja on hiukan omaa rahaa laittaa väliinkin, niin pankista ei voi lainaa saada, kun työmarkkinatuella on täysin maksuvaraton. Pankki esim. laskee asumismenojen jälkeen tarvittavan elämiseen 640 €/kk. Tuollaisia summia kun joskus näkisi, heh.

Vuoden alku

Ensi viikolla pitää taas ryhtyä uusimaan työnhakuaan työkkärin kanssa. Viimeksi virkailija kirjasi koneelle, että toimenpiteitä minun suhteeni pitää vuoden alussa huolellisesti kartoittaa. Mainitsi lopuksi työnhakuvalmennuksen. Viime vuonna onnistuin vielä mokoman välttämään, kun selitin että olen ollut jo, eikä ole tarpeellista mennä uudestaan, mutta nyt ei taida enää puhumalla päästä pälkähästä. Mietin kannattaisiko yrittää järjestää itselleen parin kuukauden omaehtoinen opiskelu kevääksi, vaikka ei huvittaisikaan päätoiminen pakko-opiskelu (mitään varmasti työllistävää tähän hätään ei löydy). Mutta jos vaihtoehtona on joko työnhakuvalmennus tai joku muu hölynpölyaktivointi, niin parempi olisi olla aina askeleen työkkäriä edellä.

Mikset juokse ympäriinsä

Sukulaisilta ja muilta neuvojilta (täällä netissä myös) tulee ihmettelyjä, miksi et yritä sitä sun tätä, mikset rupea yrittäjäksi, mikset opiskele tutkintoa, mikset mene ilmaiseksi harjoittelijaksi, mikset hae kursseille, mikset tunge jalkaa työpaikan oven rakoon, mikset tee sijaisuuksia, mikset tee keikkoja, mikset hae mitä tahansa, mikset muuta muualle, mikset kerää pulloja, mikset mene töihin, mikset sijoita osakkeisiin, mikset lottoa (joka viikko sieltä joku voittaa jotain!!!) jne.

Jos erehtyy kuuntelemaan tällaisia "hyvää tarkoittavia" neuvoja, niin sekoittaa vain päänuppinsa ja hajoittaa itseään haitallisesti moniin suuntiin. Ei auta vastata, että olen kokeillut jotain asiaa jo, näillä neuvojilla riittää aina uusi neuvo "mutta tätäpä et olekaan tehnyt" (eli siksipä olet työtön kun et ole kaikkea vielä tehnyt). Jos sanoo hakeneensa jo kymmenen kertaa samaan paikkaan, niin viimeisenä neuvona tulee, että hae vielä kerran!

Tuo "neuvominen" on yksi tapa kiusata, eivätkä neuvojat oikeasti tiedä toisen tilannetta. Ovatpahan vaan yleensä besserwissereitä muinaisine tietoineen viime vuosituhannen työpaikoista. Ihmisellä on myös hävittävää. Näitten neuvojien mielestä pitää hakea sitä sun tätä, pyöriä ympyrää ja hyppiä tasajalkaa, koska työttömällä ei ole mitään hävittävää. Valitettavasti hävittävää on työttömälläkin ja tilanteensa saa huonommaksi tekemällä typeryyksiä.