Kiirettä pitänyt

Mutkissa jarruttelematta olen painanut asunnon vaihtamista runsaan viikon. Eipä ole ehtinyt työttömänä sohvalla makoilla viime aikoina. Toisaalta on se kumma, ettei näin tehokas ihminen pysty työpaikkaa saamaan. Vanhan asunnon myymiseen meni neljä päivää ja uuden hankkimiseen sen jälkeen kolme päivää. Ja minä kun olin päättänyt olla stressaamatta itseäni, unettomia öitä saa tällaisesta. Mutta nyt asia on jo muodollisuuksia ja muuttoauton tilaamista sekä tavaroitten pakkaamista vaille paketissa.

On varmaan hauskaa nähdä puolen päivän ajan ensi viikolla omalla tilillä kuusinumeroinen summa. Tulee mieleen olisiko sittenkin pitänyt häipyä Suomesta eikä laittaa rahojaan kiinni asuntoon. Tosin asunto on ainoa omaisuus, missä työtön saa vähiä rahojaan edes vähän suojattua siltä, että pitää syödä kaikki säästönsä ennen kuin saa mitään tukia. Jos menisin asuntorahat tilillä vuokralle asumaan, en esim. saisi senttiäkään asumistukea vuokraan, ja töistä aikanaan ansaitsemani rahat hupenisivat muutamassa vuodessa taivaan tuuliin.

Vanhan asuntoni muuten osti sijoittaja. Tässä nähdään mistä voittoja kääritään. Jos olisin itse normipalkalla olisin voinut itse olla se sijoitusasunnon pitäjä. Työtön ei voi pelata rahapelejä. Miksi rahan kerääminen kiinnostaisikaan, tärkeintä on saada katto päänsä päälle.

Miten onnistuu työttömän asunnonvaihto

Laitoin asuntoni myyntiin. Aion nyt vähän aikaa järjestellä muita asioita elämässäni, kuin odotella olematonta tai tulematonta työpaikan saamista. Asun nyt halvassa omistusasunnossa. Jos joku sen ostaa olen sitten asunnoton vähän aikaa, tai en ainakaan tällä hetkellä tiedä mihin tästä kimpsuni siirrän. Tarkoitus on tietenkin löytää jollain kriteereillä parempi asunto, mutta sehän nähdään miten käy. Työtönhän ei muuta työn perässä. Tuskin kuitenkaan saan mitään vakituista eläkeviran tyyppistä työpaikkaa koskaan, vaan jotain pätkätöitä siellä sun täällä, niin ei työpaikan sijaintia kannata ottaa huomioon asuinpaikkaa valitessaan. Tämä ei ole mikään äkkinäinen päähänpisto, vaan kauan harkittua, koska tällä hetkellä asunnon vaihtamiseen on vielä hiukan pelivaraa.

Vaihtamisessa työttömällä on ainoa mahdollisuus myydä vanha ensin pois. Vaikka olen velaton ja on hiukan omaa rahaa laittaa väliinkin, niin pankista ei voi lainaa saada, kun työmarkkinatuella on täysin maksuvaraton. Pankki esim. laskee asumismenojen jälkeen tarvittavan elämiseen 640 €/kk. Tuollaisia summia kun joskus näkisi, heh.

Vuoden alku

Ensi viikolla pitää taas ryhtyä uusimaan työnhakuaan työkkärin kanssa. Viimeksi virkailija kirjasi koneelle, että toimenpiteitä minun suhteeni pitää vuoden alussa huolellisesti kartoittaa. Mainitsi lopuksi työnhakuvalmennuksen. Viime vuonna onnistuin vielä mokoman välttämään, kun selitin että olen ollut jo, eikä ole tarpeellista mennä uudestaan, mutta nyt ei taida enää puhumalla päästä pälkähästä. Mietin kannattaisiko yrittää järjestää itselleen parin kuukauden omaehtoinen opiskelu kevääksi, vaikka ei huvittaisikaan päätoiminen pakko-opiskelu (mitään varmasti työllistävää tähän hätään ei löydy). Mutta jos vaihtoehtona on joko työnhakuvalmennus tai joku muu hölynpölyaktivointi, niin parempi olisi olla aina askeleen työkkäriä edellä.

Mikset juokse ympäriinsä

Sukulaisilta ja muilta neuvojilta (täällä netissä myös) tulee ihmettelyjä, miksi et yritä sitä sun tätä, mikset rupea yrittäjäksi, mikset opiskele tutkintoa, mikset mene ilmaiseksi harjoittelijaksi, mikset hae kursseille, mikset tunge jalkaa työpaikan oven rakoon, mikset tee sijaisuuksia, mikset tee keikkoja, mikset hae mitä tahansa, mikset muuta muualle, mikset kerää pulloja, mikset mene töihin, mikset sijoita osakkeisiin, mikset lottoa (joka viikko sieltä joku voittaa jotain!!!) jne.

Jos erehtyy kuuntelemaan tällaisia "hyvää tarkoittavia" neuvoja, niin sekoittaa vain päänuppinsa ja hajoittaa itseään haitallisesti moniin suuntiin. Ei auta vastata, että olen kokeillut jotain asiaa jo, näillä neuvojilla riittää aina uusi neuvo "mutta tätäpä et olekaan tehnyt" (eli siksipä olet työtön kun et ole kaikkea vielä tehnyt). Jos sanoo hakeneensa jo kymmenen kertaa samaan paikkaan, niin viimeisenä neuvona tulee, että hae vielä kerran!

Tuo "neuvominen" on yksi tapa kiusata, eivätkä neuvojat oikeasti tiedä toisen tilannetta. Ovatpahan vaan yleensä besserwissereitä muinaisine tietoineen viime vuosituhannen työpaikoista. Ihmisellä on myös hävittävää. Näitten neuvojien mielestä pitää hakea sitä sun tätä, pyöriä ympyrää ja hyppiä tasajalkaa, koska työttömällä ei ole mitään hävittävää. Valitettavasti hävittävää on työttömälläkin ja tilanteensa saa huonommaksi tekemällä typeryyksiä.