Arvonnousua odotellessa

Opiskelija on nykyään vain hitusen työtöntä ylempänä arvoasteikossa, nimittäin opiskelija "istuu penkillä" sitävastoin kun työtön tunnetusti "makaa sohvalla". Minulla on ansioluetteloon laitettavaa viimeiseltä kolmelta vuodelta 60 op penkillä istumista. Puhumattakaan kuinka paljon näitä penkillä istumisia minulla on jo nuoresta pitäen. Mutta ei se silti ole yhtään parempi asia työnhaussa kuin sohvalla makaaminen, koska työnantajat ovat päättäneet, että ainoa mikä cv:ssä merkkaa on työkokemus.

Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Nythän työttömille on tiedossa odottamaton arvonnousu, työttömät aiotaan suorastaan velvoittaa töihin. Mistään oikeista palkkatöistä ei tietenkään ole kysymys, vaan ansioluetteloon tulee saamaan jonkun niin hienon nimikkeen kuin esim. "nurkassa seisoja". On se sentään paljon parempi kuin "penkillä istuja" tai "sohvalla makaaja". Tässä mielessä vankilassakin ollaan työttömän yläpuolella, kun sentään istutaan lusimassa (ja on tehty joku aktiivinen teko sinne päästäkseen).

Eläkeläiset puolestaan ovat aktiivisia kunnon kansalaisia, he kävelevät ahkerasti ympäriinsä, joko golfkentillä tai sauvojen kanssa pururadoilla. Työssäkäyvien on siis ollut pakko ryhtyä juoksemaan maratoneja, jotta pysyisivät arvoasteikossa ylimpänä. Kukas muuten huvikseen tossuja kuluttaisi ja hankkisi rasitusvammoja itselleen, jos ei siitä saisi lisämeriittejä arvokilpailussa.

Mitä työttömästä tulee

Omalta osaltani voisin vastata, että paatunut sekä asenteeltaan evvk miten muut "normaalit ihmiset" elävät. Elän outona yhteiskunnan reunalla, en vielä ihan tippuneena kokonaan pois, mutta ei tunnu olevan kaukana sekään. Vaikka eihän ketkään, edes vannoutuneimmat "takaisin luontoon elämäntapaintiaanit", elä yhteiskunnan ulkopuolella. Aina jossain vaiheessa tulee tarve nyky-yhteiskunnan mukavuuksille, kuten esim. lääkäreille.

Mitä vaikuttaa päänuppiin, kun on vuosikausia yhteiskunnan hyljeksityssä osassa. Haukutaan ja syyllistetään joka välissä ("mikset tee jne.") sekä jälkiviisautta jaellaan ("olisit tehnyt..."). Kai kuka tahansa voi erakoitua, koska kuka kestää olla joukossa epähyväksyttynä. Positiivisia asioita työtönkin hakee itselleen siinä määrin kuin pystyy ja yleinen tapa on vältellä ikäviä ja negatiivisia asioita. Varsinkin jos ei niille mitään voi.

Uusi naapuri

Heti minulta onnistuttiin uudessa asuinpaikassa onkimaan selville, etten käy päivisin töissä. Entisen asukkaan kanssa heillä oli ollut ongelmia, ei ollut maksanut vastikkeitaan ym. eivätkä siis nytkään onnistuneet samaan "kunnon ihmistä" asukkaaksi. Vain jonkun työttömän pummin, jota täytyy koko ajan kytätä maksaakohan sekään mitään, vai makaako vain sohvalla juomassa olutta (heh, millähän rahoilla niitä oluita ostellaan). Oltiin heti huolissaan olenko saanut taloyhtiön järjestyssäännöt, sehän se tärkeintä on. Voi voi, tällaiseen vissiin olisi pitänyt varautua keksimällä joku "kulissien ylläpito" valehtelusuunnitelma. Jossain pahamaineisen työttömänkin on asuttava, valitan.

Mitä uutta työttömyydestä

Blogi uhkasi kupsahtaa kuten helposti käy. Noh nyt tämä on elvytetty henkiin. Juttua aina syntyisi jos näppäilemään ryhdyn, mutta itsesensuuri on iskenyt enkä kehtaa julkaista mitä tahansa. Rima on taas tiputettu. Olen pitänyt taukoa työttömyyden ajattelemisesta, koska muutakin tekemistä on riittänyt. Uudella asunnolla pientä laittamista ja pihatalkoita, rästissä olleet avoimen kurssit suoritin loppuun sekä kesäharrastukset tänä vuonna alkaneet etuajassa.

Siis työttömyydestä ei mitään uutta. Kohta alkanee taas sama jauhaminen työttömien roskien keräilystä, risutöistä ja marjojen poiminnasta. Lumitöistä ei ollut talvella puhetta, mutta etelässäpä ei ollutkaan lunta. Nimenomaan kesäksi työttömät pitää saada johonkin tai ainakin hyppyyttää "ottamassa yhteyttä" milloin mihinkin, kuten minullakin viime kesänä, etteivät vain voisi nauttia mahdollisesti kauniista kesästä. Kohtapuoliin minulla taas TE-toimiston soittopäivä onkin...