Vertaistuki

Työttömän on hyvin vaikeata saada vetaistukea mistään. Kaikille muille suunnilleen vain "ei mua huvita"- tyypeille järjestetään tukihenkilöitä ja vertaistukiryhmiä, mutta työtön saa hautoa asioita vain omassa päässään ja luulla olevansa ainoa lajiaan. Ympärillä kun kaikilla näyttää menevän hyvin, käydään töissä ja rahaa on vaikka saunanpesän sytykkeeksi.

"Näin on kun siltä näyttää". Ei ole. Ongelma lakaistaan maton alle. Työttömiä on paljon. Miksi sitten työtön ei toista työtöntä juuri missään kohtaa? Takuulla näkee kadulla kävellessään runsaasti työttömiä vastaantulijoita. He vain eivät sitä kerro eikä työttömyys oikeasti näy ihmisestä päällepäin. Monet haluavat pitää kulissia ulospäin ja kysyttäessä latelevat sujuvasti valkoisia valheita. Työtön ei juuri kukaan helposti tunnusta olevansa.

Koska kukaan ei tunnusta olevansa työtön, niin vertaistukea ei voi saada eivätkä työttömät järjestä muutenkaan mitään aktiviteetteja keskenään. Hulluhan se on, joka julkisesti tunnustaa olevansa pahamainen, haukuttu ja hyljeksitty "yhteiskunnan loinen", "veronmaksajien rahoilla elävä" jne.

Työttömiä on moneen kerrokseen. Lyhytaikaistyöttömillä ei hätää olekaan, hyvä ansiosidonnainen juoksee ja seuraava työpaikka odottelee parin kuukauden päässä. Lyhytaikaistyötön suhtautuu pitkäaikaistyöttömään lähes yhtä spitaalisesti kuin työssäkävijät, eli ei halua olla tekemisissä pitkän tikunkaan päästä. Koska työttömät ovat näin eriytyneitä ei vertaistukiryhmiä muodostu tästäkään syystä.

Työttömän elämä

Mitä työtön voi elämässään tai elämällään tehdä? Viime aikoina olen törmännyt ärsyttävän usein muitten ihmisten itsensä kehumisiin. "Meillä on juhlat/kesämökki/ulkomaanmatka" tai ostettu sitä sun tätä uutta kuten auto/sohva/vene/vempain. On käyty siellä sun täällä ja lapsia, kavereita tai sukulaisia tulee ja menee. Mitä voin vastata tällaisiin keskustelun aloituksiin? Nämä ihmiset jotka minulle alkavat mainostamaan yleensä kuitenkin tietävät minun olevan työtön ja hyvin pienituloinen. Heidän elämänsä on tuollaista, ok, mutta mitä se minulle kuuluu. Minun elämäni taas on jotain muuta, niin mitä? Ei tuossa ole ainakaan mitään yhteistä minun tekemisiini. Minun osani olisi vaan kehua näitä "onpas kiva kun teillä on ja hienoa kun teillä menee hyvin". Minulla ei ihan näyttelijänlahjat riitä tällaiseen p-n puhumisteatteriin. Koen olevani jossain erillisessä kuplassa, joka ei yhtään kohtaa muitten "tavallisten kunnon ihmisten" kanssa.

Työtön ei tarvitse kuntosalikorttia

Otsikon väittämän kuulee tavanomaisena lausahduksena, kun puhe tulee työttömän raha-asioista. Kun työttömyyskorvaus ei riitä mihinkään, niin esim. työssäkäydessä olleet harrastukset joutuu lopettamaan. Työttömän kuitenkin kuuluu kuntoilla pitääkseen itsensä työkuntoisena, olla valmiina reservissä juoksemaan työkeikalle heti kun kutsu tulee. Mutta kuntosalille työttömällä ei kuulu olla asiaa, kun ei ole töissä eikä näin ollen ole maksukykyä.

Ongelma ei olekaan kuntoilu sinänsä. On mahdollista nostella kotona vesipulloja tms. painoja, vatsaliikkeitä tekee lattiallakin ilman mitään vitkutinlaitteita ja portaita löytyy trampattavaksi ylös ja alas. Vika onkin siinä, että työtön eristetään muista ihmisistä tekemään kuntoilunsa ypöyksin missä tykkää ilmaiseksi. Kuntosaleilla käyminen taas on sosiaalinen tapahtuma, yleensä siellä käy sama vakioporukka joka tulee tutuksi. Työtön rahapulassaan tulee ulosajetuksi mihinkään porukoihin kuulumisesta.

Tämän voi yleistää mihin vain työttömien vs. työssäkävijöitten tekemisiin. Ei palkkatöitä => ei rahaa => ei maksukykyä => ei kuulu ryhmiin => yksinäistä nysväämistä => syrjäytyminen tavanomaisesta keskivertoelämästä. Itse ainakein koen, että minut pakotetaan keksimään joku marginaalinen "ituhippi- takaisinluontoon- kierrätän muiden roskat- kerään kaiken ilmaiseksi" filosofia, jota alan saarnata ympäriinsä, jotta saan jonkinlaisen oikeutuksen olla täällä elintason yltäkylläisyydessä ilman mahdollisuuksia käyttää rahaa. Rahaton elämäntapa rahayhteiskunnassa, tässäpä riittää probleemaa.