Mitähän
tänne uskaltaa kommentoida, ei ollut ihan kivaa kuten strömssöössä.
TE-toimiston virkailijoitten kanssa olen tullut hyvin juttuun viime aikoina, he
ymmärtävät tilanteen, missä työpaikkaa ei vaan saada, vaikka aikaa kuluisi
kuinka paljon tahansa. Sen sijaan sossun virkailijalle näytti olevan mahdotonta
ymmärtää, että joku korkeasti koulutettu voi olla monta vuotta työttömänä.
Suhtautuminen oli muutenkin kuin ulkoavaruuden olioon. Ja asenne sellainen,
että "joku ongelma tuossa pitää olla taustalla, jotain se salailee".
Niinpä hän aloitti kyselemään kaikkea mahdollista, mutta minuapa ei turhaan
kiinnosta kertoilla mitä vaan asioitani, joten olimme vähän ajan päästä napit
vastakkain. Sitten sieltä alkoi jo tulla suoraa syyllistämistä "et edes
halua töihin, etkä halua apua". Tuollaisen haukkumisen lopetan heti
alkuunsa, ei minun tarvitse kuunnella mitään turhautunutta syyttelyä. Minähän
olen joutunut tulemaan tilaisuuteen pakotettuna karenssilla uhkaamalla. Sossun
virkailijaa näytti lisäksi ärsyttävän, että kuitenkin vastailin TE-toimiston
virkailijan kysymyksiin. Mutta näihin tavanomaisiin olenko hakenut töitä,
olenko osakkaana yrityksessä, omaishoitajana tai opiskelijana, minun onkin
pakko vastailla, jotta oikeus päivärahaan on selvä.
Lopputuloksena
tästä pellekokouksesta saatiin ympäripyöreä suunnitelma, jossa mainitaan
palkkatukikelpoisuus sekä voidaan alkaa selvittää, jos esim. kaupungilta löytyy
vuoden alussa sopiva paikka. Yhdityksiin ei käytännössä lakimuutosten takia
enää pääse palkkatuella. Niin, suunnitelmiin voidaan kirjoitella heidän
puoleltaan mitä vaan liirumlaarumia. Kuntouttavaa työtoimintaa ei mainittu.
Tällä erää. Jos eli kun en kuitenkaan saa puolen vuoden (palkkatuki)työpaikkaa,
jolla ansiosidonnaisen päivät saisi nollattua, niin pysyn Kelan sakkolistalla
aktivointia odottamassa maailman tappiin asti.
lauantai 11. lokakuuta 2014
lauantai 4. lokakuuta 2014
Aktivointisuunnitelma
Tällä
viikolla tippui postilaatikkooni kutsu aktivointisuunnitelman tekoon. Paikalle
tulee myös sosiaalitoimiston virkailija, joten minut aiotaan laittaa
sosiaalitapaukseksi sossun rekistereihin, vaikken ole ollut enkä halua olla
missään tekemisissä ko. paikan kanssa. Suunnitelmaan ilmeisesti tullaan
laittamaan myös kuntouttava työtoiminta, koska laki on sellainen, etten voi
tuosta kieltäytyä ilman karenssia. Kauan olen saanutkin olla rauhassa
tällaiselta. Nyt vain jäitä hattuun, jotta selvitän tuon tilaisuuden
sivistyneesti. Yksityisasiani aion pitää omana tietonani, vaikka niitä
tivattaisiin (samoin kuin edellisen "työnetsijän" haastattelussa
kyseltiin työnhakuun liittymättömiä seikkoja). Nämä vain haluavat udella
kaikkea mahdollista, vaikka työttömälle asioittensa paljastelu on hyödytöntä.
"Eipäs meillä mitään sinulle ole kuitenkaan tarjota".
Kuntouttavan työtoiminnan luonne on vallan erikoinen, koska lain mukaan ensinnä: "Kuntouttava työtoiminta on sovitettava henkilön työ- ja toimintakyvyn sekä osaamisen mukaan niin, että se on työmarkkinoille pääsyn kannalta mielekästä ja riittävän vaativaa." Ja toisaalta: "Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä." Eli mitä puuhastelua jää jäljelle? Loimaalla oli keksitty laittaa (ilmeisesti itsekin työtön) artesaani pitämään taidekurssia työttömille. Taiteen tekeminen on hyvin vaativaa lahjakkaimmallekin, joten se sopii tuohon 1. pykälään. Toisaalta sillä ei (juuri kukaan) voi korvata virka- tai palkkatyötä. Mutta onko taidekurssit sitten työmarkkinoille pääsyn kannalta mielekkäitä? Tuskinpa. Taiteen arvostus yhteiskunnassa sen sijaan tulee kohta olemaan suurta, kun puoli miljoonaa ihmistä pistetään harrastamaan taiteilua.
Kuntouttavan työtoiminnan luonne on vallan erikoinen, koska lain mukaan ensinnä: "Kuntouttava työtoiminta on sovitettava henkilön työ- ja toimintakyvyn sekä osaamisen mukaan niin, että se on työmarkkinoille pääsyn kannalta mielekästä ja riittävän vaativaa." Ja toisaalta: "Kuntouttavalla työtoiminnalla ei saa korvata virkasuhteessa tai työsuhteessa tehtävää työtä." Eli mitä puuhastelua jää jäljelle? Loimaalla oli keksitty laittaa (ilmeisesti itsekin työtön) artesaani pitämään taidekurssia työttömille. Taiteen tekeminen on hyvin vaativaa lahjakkaimmallekin, joten se sopii tuohon 1. pykälään. Toisaalta sillä ei (juuri kukaan) voi korvata virka- tai palkkatyötä. Mutta onko taidekurssit sitten työmarkkinoille pääsyn kannalta mielekkäitä? Tuskinpa. Taiteen arvostus yhteiskunnassa sen sijaan tulee kohta olemaan suurta, kun puoli miljoonaa ihmistä pistetään harrastamaan taiteilua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)