Kokeilu muuttui kuntouttavaksi

Ei mitään sopimusta työkokeilusta voinutkaan tehdä, koska työnantajan olisi ensin pitänyt olla tarjonnut lisätunteja osa-aikaisille työntekijöilleen eikä siellä ole saanut olla lomautuksia tai irtisanomisia. Siis mikä neuvoksi. Tietenkin "kuntouttava työtoiminta". Että sinne siis! Voi *piiiiip*. Tästä ovesta ken käy saa kaiken toivon heittää.

Sellainen pieni ero on työkokeilulla ja kuntouttavalla työtoiminnalla, että kokeilussa saisi "kokeilla" oikeita töitä, mutta kuntouttavassa ei saisi lain mukaan tehdä mitään mitä palkallakin tehdään. Minun tapauksessani menee siihen laillisuuden rajalle syyllistynkö kuntouttavassa työtoiminnassa työn tekemiseen. Neljä tuntia olen päivässä, mutta ihan liikaa sekin. Anonyymi edellisessä kommentissa kyseli aiheellisesti selviänkö kuukauden pätkällä tätä. Hyvä kysymys, sen näemme ensi vuonna, mutta silloin joutuvat pakottamaan enkä suostu kuin yhtenä päivänä viikossa ja senkin ajan "täytän ristikoita".

Sivistyksellinen lama

Ilman muiden ihmisten päähänpotkimistakin olen työttömänä päätynyt sivistykselliseen lamaan. Nuorempana minulle oli jonkinlainen kunnia-asiakin pitää itseäni sivistyneenä ihmisenä.

Työttömyyden takia lopetin sanomalehtien tilaamisen ja myös lukemisen. Aiemmin kävin myös kirjastoissa lukemassa lehtiä, mutta sekin jäi, osaksi koska eräässä Turun sivukirjastossa ei katsottu hyvällä, että joku selvästi työtön nuorehko ihminen kävi päivisin heidän lehtiään lukemassa. Luen uutiset vain netistä lyhyesti. Mitään pidempää ja perusteellisempaa tekstiä en enää lue maailman tapahtumista.

Kielitaitoa en ole yrittänyt enää pitää hyvässä kunnossa. Englantikin jo unohtuu, kun ei ole pakko käyttää. Vähäinen ruotsin taito on kadonnut taivaan tuuliin aikoja sitten, vaikka papereissa "virkamiesruotsin" taito on kirjattuna. Täällä netissä näpytellessä myös suomen kieli kärsii. En tosin ainakaan tässä blogissa pyri mihinkään viimeisen päälle virheettömään tai sivistyneeseen kieleen, jota tosin luulisin edelleen osaavani kirjoittaa.

Mitään sivistynyttä kirjallisuutta en enää viitsi lukea. Nuorena luin kaikkea maailmankirjallisuuden klassikoista alkaen. Nykyään luen korkeintaan pari dekkaria vuodessa. Paitsi opiskellessa avoimen kursseilla luen aiheisiin liittyviä kirjoja ihan myös mielenkiinnosta. Ennen keräilin omaan kirjahyllyyn tiettyjä aiheita, mutta työttömyys poisti minulta tämänkin harrastuksen. En voi osaltani pitää kirjakauppoja pystyssä olemattomilla tuloillani.

Nuorena harrastin moniakin taiteenlajeja sekä itse tekemällä että käymällä esim. konserteissa, elokuvissa ja taidenäyttelyissä. Menneen talven lumia tämäkin, en ole enää sivistynyt ihminen tässäkään suhteessa. Tosin halua on elvyttää näitä harrastuksia uudestaan, taiteita on ollut ikävä.

Luottamuspula

Tällä hetkellä tunnelmat on ne, että mitä korkeimmin koulutetusta ihmisestä on tehty vajaaälyinen holhokki, joka pitää "omaksi parhaakseen" laittaa esim. avustavaan toimistotyöhön, joka ei vaadi ennalta mitään tietoja (paitsi tietynlainen näppärän tekijän ja tietokoneitten käytön osaajan tausta kuitenkin on hyvä olla, jotta saa nopeasti tylsän homman niille tehtyä). Kaikki vanhat saavutukseni on mitätöity, yliopistotutkintoja ei noteerata enää miksikään, eikä minulla ole enää mitään varsinaista osaamista millekään alalle.

Vaikka en ole ennenkään sinisilmäisesti uskonut mihin tahansa lupailuihin, niin työttömänä pitää näköjään vieläkin paljon enemmän olla varautunut mihin tahansa. Puun takaa yllättäen ammutaan heti, jos vähänkin luulet jotain jostain voivasi saada. Iskuja vyön alle satelee ja puukkoa tuikataan selkään joka tilanteessa.

Pitää katsoa jatkossa raha-asiat siihen malliin, niin että voi ottaa vaihtoehtona aina parin kuukauden karenssin ja voi esim. lähteä kävelemään mokomista ilmaistyöhaastatteluista.

Työkokeilu

Mitä hyötyä työkokeilusta on työttömälle? Kyseessä ei ole työsuhde, joten työkokemusta ei kerry. Suhteita ei saa luotua, koska ilmainen henkilö ei ole mitään eikä häntä noteerata. Eläkettä ei kerry. Työterveyshuoltoa ei ole. Lomapäiviä ei tule. Ansiosidonnaiseen oikeuttavaa työssäoloaikaa ei kerry, joten päivärahapäiviä ei saa nollattua. Verotus ei mene palkkatulojen mukaan, vaan korkeammalla työttömyyspäivärahan prosentilla. Työnhakija pitää kuitenkin olla, TE-toimiston byrokratiasta ja päivärahojen hausta ei pääse eroon. Siis ei mitään hyötyä. 9 euron kulukorvauksesta voi joku yrittää hyötyä, jos pystyy siitä voittoa repimään (mutta yleensä ei pysty).

Haittoja sen sijaan löytyy helposti. Aikaa menee hukkaan: työkokeilu on pois oikeasta työnhausta, opiskelusta ja entisten ammattitaitojen ylläpidosta sekä muista itselle hyödyllisten asioitten tekemisestä. Terveys voi kärsiä ikävässä paikassa kokeilusta. Kustannuksia tulee matkoista, työvaatteista tai ruokaa ei ehdi tekemään itse halvalla. Lääkärintodistuksia pitää hakea, jos vaikka joutuu flunssan takia olemaan poissa. Vapaa-aika menee, vaikka rahaa ei tule.

Huijattu

Minut saatiin huijattua nyt neljäksi viikoksi ennen joulua työkokeiluun. Luulin meneväni ihan palkkatukipaikan haastatteluun, mutta siellä puhuttiin vain jostain kuukauden pätkästä ensin, kunnes paljastui ettei sekään olisi palkalla työsuhteessa. Näkyi varmaan naamasta, että kiinnostukseni lopahti kun palkan puuttumisen tajusin. Aktivointisuunnitelmaani ei ole laitettu mitään työkokeilua, joten ehkä olisin voinut kieltäytyä tuosta ilman karenssia. Lupasin kuitenkin mennä pitkin hampain, koska paikka on lähellä ja lounas luvattiin. Tosin olen ennenkin ilmaisena harjoittelijana jäänyt ilman luvattua ruokalippua. Työ on jotain tylsää mekaanista konekirjoitushommaa toimistossa, jota kukaan muukaan oletettavasti ei viitsisi tehdä. Nyt saavat minut siihen ilmaiseksi, kun epämääräisillä jatkolupauksilla houkuttelivat. Olen vihainen itselleni annettuani noitten huijata. Motivaatio ihan nolla, joten tämä "kokeilu" on tuhoon tuomittu yritys jo valmiiksi.