Yhtenäinen harrastusura

Mitäs minulla sitten on, kun yhtenäistä työuraa ei ole eikä voi enää tullakaan? Heh, minullapa on yhtenäinen harrastusura. 1970-luvun lopulta vuosituhannen vaihteeseen harrastin ensimmäisessä harrastuspaikassa. Kävin myös alan keikkatöissä, mikä oli suuri virhe. Hyvä harrastus tuli pilattua, kun siitä yritti tehdä työtä itselleen. Toinen "oikea" eli maksullinen harrastukseni jatkuu edelleen ja on jatkunut yhtäjaksoisesti jo yli 20 vuotta. Se on ollut antoisaa, koska peli on ollut selvä: maksan ja harrastan, enkä edes sekaannu mihinkään vapaaehtoistyöhön yhdistys-, seura- tai kilpailutoiminnassa. (Samanlainen selvä meininki saisi olla työmarkkinoillakin: käydään tekemässä työt ja saadaan siitä palkka.) Niinpä, koska työelämä ei palveluksiani tarvitse, jatkan samaan malliin ja tulen siirtymään eläkkeelle ansiokkaan yhtenäisen harrastusuran tehneenä.

Hannuhanhet

Työtoiminnassa sain aitiopaikan seurata sellaista ilmiötä kuin työelämän hannuhanhet. He ovat yhtenäisen työuran säilyttäneitä, työpaikasta katkotta seuraavaan paikkaan siirtyneitä. Taitaa olla sukupuuttoon kuoleva työntekijätyyppi, vai paljonko mahtaa nykyään enää olla tällaisia, jotka edellisen työsuhteen päättyessä seuraavana päivänä aloittavat uuden työsuhteen. Työttömän näkökulmasta tuollaisen on täytynyt vaatia taikuri-ennustajan temppuja. Helpommin ymmärrettävää sen sijaan ovat esim. samassa vakituisessa toimistotyöpaikassa vuosikymmeniä istuneet. Hannuhanhia eli helpolla päässeitä toimistovakkarit ovat siinäkin mielessä, että matala koulutus esim. merkonomi on riittänyt. Palkankorotukset ja ikälisät ovat napsahdelleet kuin manulle illalliset, eikä lamoista sen enempää 1990- kuin 2010-luvuilla ole tarvinnut murehtia. Siedettävä eläke on heille myös tiedossa.

Rampauttava työtoiminta

Olipas masentava loppu tälle vuodelle, minut saatiin kampattua rähmälleen. Ainakin kuvainnollisesti, mutta saa tuollaisesta saman nappulan painelusta helpposti krampin käteensä tai jännetupintulehduksen. Kölin alta vetämisestä ei olisi kannattanut vitsailla, sitähän tämä (kuvainnollisesti) oli, henkisesti yritettiin nöyryyttää. Laitetaan työkunnossa oleva korkeasti koulutettu ihminen tekemään alkeellisinta tehtävää mitä vain toimistossa voi keksiä. Olisi varmaan risusavottakin mielenkiintoisempaa, saisi ainakin päättää miten päin ristiin asettelee risut kasaan.

Onko kukaan ajatellut mitä seuraa, jos työkykyisten ihmisten työkunto vain heikkenee näissä "kuntouttavissa työtoiminnoissa". Minulle tämä aiheutti vain henkistä kärsimystä, masentumista ja itseluottamuksen tippumista. Enkö tosiaan muuhun kelpaa? Olo on kuin lattianrakoon lyttyynlyöty. Noh, minulla on kova pää ja tästähän taas nousen muiden kiusaksi ja väännän lisää huumoria, kuin rikkaruoho kasvaa aina uudestaan. Uutta parempaa vuotta odotellessa.

Epätyössä

Tylsempää ja yksinkertaisempaa "työtä" en ole ikinä tehnyt kuin nyt "kuntouttavassa työtoiminnassa". Ihan mekaanista copy-paste nappuloitten painamista. Mitään itselleni jatkon kannalta hyödyllistä en ole tuolla nähnyt ja olin ihan kypsä hommaan jo yhden päivän jälkeen. Kumma juttu, että hakiessa palkkatöitä sanotaan, että olen ylikoulutettu ja kyllästyn liian yksinkertaiseen työhön. Ilmaiseksi tehdessä kukaan ei puhu mitään kyllästynkö tai olenko ylikoulutettu. Näin sitä työuralla on päästy pohjanoteeraukseen. Alemmas siitä mitä vain peruskoulua käyneenä olin aloittaessani 80-luvulla ensimmäisiä yläasteen työelämään tutustumisia tai 16-vuotiaana ihan palkallisia kesätöitä. Onpas tässä sen jälkeen koulutuksen hankkiminen kannattanut ja päästy pitkälle.