tiistai 15. joulukuuta 2015

Tasa-arvottomuutta terveydessä

Käytän erittäin vähän terveyspalveluita, mutta kun näitä (esim. tämä ja tämä) juttuja seuraa, niin alkaa pelottaa olenko työttömänä yhtä syrjäytetty terveyspalveluista kuin olen palkkatöistä? Olen ollut siinä luulossa, että jos vaikka tuollainen onnettomuus sattuu missä esim. hammas katkeaa, niin hammas hoidetaan ehjäksi. Maksajasta riidellään korkeintaan vasta jälkikäteen. Nyt siis hoitoon pitää mennä jo rahat valmiiksi kädessä. Miten jos vaikka jalka katkeaa, odottaako kirurgi kuittia maksusta ennen kuin ruuvaa jalan kasaan vai annetaanko olla kipeänä kompurana vaan vaikka lopun ikää? Huolestuttaa, kun on koko ikänsä ollut hyvässä uskossa, että ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista Suomessa välitetään ja että hoidettavissa olevat vaivat hoidetaan.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Unohdetut pudokkaat kotona

Tällä hetkellä on hiljaiseloa työttömyyden suhteen joka saralla. Unohtaako yhteiskunta meidät työelämästä pudokkaat lopullisesti oman onnensa nojaan vai tehdäänkö työpaikkojen puutteelle jotain. Vai tuleeko yhteiskuntaan joku kunniallinen vaihtoehto elämiseen kokopäivätyön ja -yrittäjyyden rinnalle. Ratkaisuksi ei kelpaa se, että "hävitetään" työttömyys maksamalla jokaiselle muutama satanen perustuloa. Eikä se, että puolet porukasta pistetään minimipäivärahan vastineeksi pakkorisusavottaan tai tekemään avustavia hanttihommia.

Nyt kun en opiskele enkä saanut tehdä palkkatöitä pitempään, niin ei ole mitään paikkaa mihin mennä päivisin. Juuri nyt kärsin ikävystymisestä, on synkkää ulkonakin. Noin yleisemmin, mitä tapahtuu jos työttömät kyllästyvät kotona ilman virikkeitä. Kotona voi viihdyttää itseään telkkareilla, tietokoneilla ja musiikkisoittimilla tai lueskella kirjoja ja lehtiä. Mutta riittääkö tällainen kotoiluelämä tai mitä jos rahat loppuu näihinkin? Minä ainakin haluaisin itsekin tehdä jotain mielenkiintoista, hyödyllistä tai tavoitteellista. Kerros- tai rivitaloissa ei muutenkaan kotona voi tehdä mitään kummempaa, koska kaikki häiritsee naapureita. Sitä "jotain" pitäisi mennä tekemään johonkin kodin ulkopuoliseen paikkaan.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Harrastelua tiedossa

Uutistapahtumat ovat viime aikoina olleet masentavia, kuten turvapaikanhakijaruuhkat, Suomen sote-sekoilu ja nyt viimeisimpänä Pariisi.

Oma tilanne puolestaan taas jämähti samaan masentavaan työttömyyteen. Työpaikkaa yritin muutaman kuukauden hakea tuoreen työkokemuksen kanssa, mutta edes sopivia paikkoja mistä hakea löytyy käsittämättömän vähän. Ei yhtään kutsua haastatteluihin tietenkään ja tämä alkoi olla tässä taas.

Suunnataanpa oma energia sitten johonkin positiivisempaan ja esim. keksitään itselle harrastuksia, joissa viettää aikaa kun töitä ei saa tehdä. Syksyn pimein aika on tosin haasteellisinta nimenomaan ulkoharrasteista innostuneelle. Otsalampun valossa suunnistus olisi ehkä paras tähän väliin, ei tarvitsisi varoa pimeyden yllättämistä. Toimistossa istuminen koko kesän olikin myrkkyä fyysiselle kunnolle, mutta nyt on kunto taas mukavasti nousussa. Sain lisäksi elvytettyä vanhan kulttuuriharrastukseni, hyvä minä. Pitää itse kehua itseään kun muualta tulee työttömälle vain kuraa niskaan. Suomi on kyllä rikas maa, kun täällä on varaa pitää korkeasti kouluttamansa henkilöt vain harrastelemassa ja puuhastelemassa aikansa kuluksi.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Takinkääntöä

Mitä jos en enää haluakaan töihin. Miksi minun pitäisi haluta jotain, mitä minulle ei kuitenkaan anneta?

Olisi luultavasti helpotus olla haluamatta enää töihin. Pitäisi tosin pystyä olemaan ajattelematta menetettyjä mahdollisuuksia ja korkean koulutuksen hukkaan menemistä. Mutta CV:ssä on jo ylittämättömän pituinen aukko ja menetykset ovat jo toteutuneet. Joten mitä väliä. Ei kiinnosta enää "mennä töihin", vaihtaa alaa, opetella uutta työelämää varten, käydä kursseilla tai suorittaa opintopisteitä.

Miten yhteiskunta tähän suhtautuu? Minullehan pääsi jo joku sosiaalivirkailija lohkaisemaan, että "et sinä haluaisikaan töihin". Heh, sitä saa mitä tilaa. Piirileikki tosin on tällaista, että ensin vuositolkulla ihminen pitää huolta työkyvykkyydestään, on passissa, aina valmiina ja halukkaana työelämään. Työpaikkaa ei kuitenkaan tipu. Mutta jos ei olekaan enää kiinnostunut kieli pitkällä odottamaan työelämän reunalta tippuvia murusia, niin siinä vaiheessa aletaan käännyttää ihmistä takaisin lähes aivopesun menetelmin, "sinun on haluttava työelämään", pitää "kuntoutua", pitää olla "elämänhallintaa" tai päivärytmiä. Työpaikkaa ei kuitenkaan edelleenkään tipu. Työtöntä riiputetaan marionettina langan päässä ja kiskotaan milloin mihinkin suuntaan tässä järjettömässä teatteriesityksessä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Loanheittoa

Työttömän ei kannattaisi työttömyyttä koskevia juttuja juuri katsella, koska mielensä niistä yleensä pahoittaa. Ylekin täällä kantaa kortensa kekoon "töitä olisi, mutta ne eivät kiinnosta". Ääriesimerkkejä, miten hoitaja oli itse irtisanoutunut ja luullut voivansa mennä teatterikurssille työttömyyspäivärahoilla. Tällaista työssäolevat luulevat, kunnes osuu omaan nilkkaan. Juttuihin liittyvä keskustelu olikin pikapikaa suljettu, taisi tulla ylellekin sontaa omaan niskaan?

Toisekseen ylen keskusteluohjelmassa kokeneet kehäketut iskivät pahaa-aavistamatonta työtöntä henkilöä vyön alle. "Menisitkö alepan kassalle?" Hän erehtyi sanomaan ettei menisi, ja siinäpä hänet olikin siivottu sivuun keskustelusta, päästiin jotenkin virnuilemaan, ettei oikeasti työt kiinnosta. Helkutti miten saadaan nurinpäin käännettyä asia. Täällä pks:n ulkopuolella kauppojen työpaikat ovat haluttuja, myyjistä on pahasti ylitarjontaa (ammattibarometri), joten loukkaa lisäksi kauppoihin töihin pyrkiviä, että sinne muka noin vain "mennään".

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Työttömyysongelmaa painetaan villaisella

Pakolaisten suhteen riittää porukkaa heti joka puolen mielenosoituksiin. Työttömien pitäisi myös aktivoitua omassa asiassaan ja pitää ongelmaa koko ajan näkyvillä. Esim. jokaisen satoja tai kymmeniä irtisanovan firman portin eteen mielenosoitus plakaattien ja Suomen lippujen kanssa.

Kumman hiljaista on ollut ansiosidonnaisen 100 päivän leikkauksen suhteen, ihan kuin tämä noin vain ilman mutinoita pitäisi hyväksyä. Eikö kukaan työtön tunnusta, että saattaisi vielä 400:n päivänkin jälkeen olla työtön? Pienestä, kuten minunkin, alle köyhyysrajan olevasta ansiosidonnaisesta 100 päivää pois tarkoittaa 2500 euron menetystä. Tämä on suuri raha pitkäaikaistyöttömälle. Mistä nämä tulot voi ansaita takaisin itselleen? Työmarkkinatuelle tiputtaessa rahaa haetaan takaisin asumis- ja toimeentulotukina, eli mitään oikeaa säästöä ei tule syntymään, vain lisääntyvää byrokratiaa.

tiistai 13. lokakuuta 2015

TE-toimiston tekemiset

TE-toimistossa on tehty aktiivisesti töitä. Minun tietoihini oli runoiltu uutta juttua: "Asiakas on päässyt takaisin työttömyyskassan päivärahalle ja poistunut kunnan maksulistalta." Tämähän se on tärkein asia. Muilla on taas asiat kunnossa paitsi työttömällä itsellään. TE-toimisto sai työnsä tehtyä ja kunta hyötyi: saivat puoli-ilmaisen työntekijän puoleksi vuodeksi, henkilön pois Kela-maksulistalta sekä nettoavat vielä lisää verotuloja joka kuukausi, koska ansiosidonnainen on suurempi kuin työmarkkinatuki.

TE-toimistosta vielä lähettivät minulle ihan kirjeenkin, jonka sisältö oli: "Ei ole tarvetta tuetun työllistymisen palvelulinjan palveluille, vaan asiakas siirtyy työnvälityksen asiakkaaksi." Voi miten ihanaa kapulakieltä, en siis olekaan enää "tuetun työllistymisen palvelulinjan palveluiden" rattaissa.

Huokaus. Lopettakaa jo koko TE-toimisto, siellä ei tehdä yhtään mitään hyödyllistä.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Ulkopuolisuus

On siis ollut uusia työpaikkoja tarjolla täällä (LG)? Myös jonnekin teknologia-alalle kaivataan uusia (erityisesti naisia)? Ahaa, kiinnostavaa, missähän näihin työpaikkoihin voisi tarjoutua tai hakea. Jaa vai ei missään. Nämä ovat sisäpiirien salakerhoja, joihin ei ole ulkopuolisilla asiaa. Samaa se on muillakin työpaikoilla. Selväähän on, että jonkinverran uusia henkilöitä joudutaan jonnekin ottamaan, koska väkeä lähtee edelleen kohtuullisen paljon eläkkeelle ainakin 50-luvun puolisuurista ikäluokista. Kuten palkkatukipaikassanikin, niin uusia henkilöitä vaan etsitään jostain muilta työpaikoilta tai saman työpaikan eri osastoilta tai työssäolevien tutuista. Lyhytaikaista palkkatukilaista tai kokonaan ulkopuolista puhumattakaan työttömistä, ei voida ottaa harkintaankaan. Eiväthän he ole "sopivia". Ja työttömät on leimattu imbesilleiksi, joilta on aivoista poispyyhitty kaikki aikaisempi koulutus, kokemus ja osaaminen.

torstai 8. lokakuuta 2015

Valinnan vapaus

Yksilöllisyys on tänä päivänä Suomessa mennyttä, ollaan kuin Kiinassa joka paikkaan sata ihmistä jonossa tyrkyllä. Yksilön haluamisilla ei paljon painoa ole. Joku muu jossain päättää saako palkkatyöpaikan. Työttömänä TE-toimisto päättää mitä ja kuka saa opiskella. TE-toimisto päättää milloin ja mille työnhaku/psykologista löpinää -kurssille osallistut. Palkkatukityönä tarjotaan yhtä vaihtoehtoa, ota tai jätä, jonossa on muitakin tulossa siihen näillä ehdoilla, jos ei sinulle kelpaa. Ilmaistöitäkään ei saa valita mitä haluaisi tehdä, vaan työttömän on mentävä tekemään jotain hanttipaskahommia ilmaiseksikin.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Vaihda alaa

"Koulunpenkit täyttyvät alanvaihtajista". Tässäkin jutussa insinööri ja biokemian tohtori vaihtavat mihinkä muualle kuin terveydenhoitoalalle. Järjetöntä meininkiä yhteiskunnan ja yksilönkin kannalta, että lähes heti pitkän tutkinnon suorittamisen jälkeen pitää lähteä takaisin koulun penkille suorittamaan uutta monivuotista korkeakoulututkintoa.

Molemmat esimerkit ovat (sattumalta?) naisia, joten tämä antaa nuorille tytöille kuvan, että älkää menkö opiskelemaan sitä mihin oma kiinnostus tai lahjakkuus viittaa, ja älkää ainakaan kuvitelko pääsevänne parempipalkkaisiin töihin esim. insinööriksi tai tutkijaksi.

Mutta mitä muutakaan yksilö voi tässä systeemissä tehdä? Jos ensimmäinen opiskeltu tutkinto ei tuo työpaikkaa, niin toinen yritys on oltava jo varman päälle, jotta varmasti saa työpaikan ja koulutusta vastaavan palkan.

Pitäisiköhän kaikki korkeakoulututkinnot muuttaa kaksoistutkinnoiksi (vrt. ylioppilas ja ammattitutkinto samaan aikaan), niin että siinä samalla penkinkulutuksella saisi jonkun terveysalan tutkinnon.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Leimat otsassa

Tämä lyhykäinen visiitti työpaikoilla osoitti miten lokeroitunutta meininki työelämässä on. Koska työpaikkoja on liian vähän halukkaisiin tekijöihin nähden, niin tämä vain kärjistyy.

Ihan ekaksi on tietenkin iänikuinen jako miehet sitä ja naiset tätä. Naista ei oteta miesten aloille, koska miehiäkin on saatavilla eikä nainen kuitenkaan pärjäisi miesten joukossa. Miehiä otettaisiin halukkaasti naisten aloille, mutta ämmien töihin ei miehet koske pitkällä tikullakaan eikä varsinkaan huonon palkkatason takia.

Leimoja lyödään otsaan ja sanoja asetellaan suuhun ihmiseltä itseltään mitään kysymättä. "Et sinä tällaista haluaisikaan". Korkeakoulutetun pitää haluta vain nirsosti juuri sitä tasan koulutustaan vastaavaa unelmahommaa. Niinpä, jos ihmisellä on koulutus, niin onhan toki järkevää hakea kouluttautuneen ihmisen töitä pelkästään palkkatasossa olevan suuren eron takia.

Toisaalta johonkin alemman palkkaluokan työpaikkaan etsitään kissojen ja koirien kanssa maailman "sopivinta" tyyppiä. Koulutuksen pitää olla juuri tietty ammatillinen tutkintonimike, mikään muu ei kelpaa. Varsinkaan yliopiston käynyt ei voi tehdä oikeita töitä. No työthän tietysti onkin niin helppoja, ettei niihin mitään rakettitieteilijää tarvita. Eikä haittaa mitään että työt on myöhässä aikataulusta ja virheitä tulee koko ajan. Jos jollain olisikin hyvä ammattitaito ja tekisi töitä nopeasti ja virheettä, niin sellainen pitää kiusata ja savustaa pois työpaikalta, ettei muut ole kateellisia ja tule paha mieli.

torstai 1. lokakuuta 2015

Rahan käyttö

Työttömänä rahaa ei ole voinut käyttää mihinkään. Pakolliset menot lähinnä esim. asunto vie työttömältä jo kaiken pelivaran. En ole edes käynyt kaupoissa ollenkaan moneen vuoteen, paitsi ruokakaupoissa ja silloin kun jokin aivan välttämätön hankinta on ollut, esim. kotona jotain hajonnut. Vaatteita ei osteta uusia, vain vähän alusvaatteita puhki kuluneitten tilalle tai jokin t-paita silloin tällöin. Muutoin kaivellaan kaapin perukoilta "vanhoja klassikoita".

Nyt vähän aikaa palkasta nauttineena olen muutaman kerran kaupoissa kierrellyt. Järkyttävää millaiset määrät tavaraa on myynnissä, ostaako niitä kaikkia tosiaan joku? Ostin kevättalvella ekalla palkalla uudet sukset, vanhat kun oli yli 20 vuotta vanhat ja loppuun naarmutetut. Nyt syksyllä sisustin yhden nurkan asunnosta. Vielä joku matkustelureissu ihan rahaakin käyttäen olisi listalla. Työttömänä kun olen tehnyt vain halpis omatoimireissuja lähialueille. Mutta tässäpä nämä, talous ei minun ansiostani ala enempää pyörimään, koska siirryn takaisin ostovoimattomaksi kituuttamaan, ei voi käyttää rahaa kun ei sitä tulekaan. Saan toki nyt ansiosidonnaisen, mutta pienestä palkasta laskettuna siitä jää käteen edelleen hiukan alle 1000 euroa.

Hallitukselle vaan terveisiä, että näpit irti ansaitsemastani ansiosidonnaisesta. Jos vaikka laitettaisiin julkiselle puolelle ylityökielto ensin?

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ei jatkoa

Työt on tehty taas minun osaltani. Väkeä kuulemma pitää vähentää, vaikka nykyiset tekevät ylitöitä eivätkä ehdi lomiaan pitää. (Tosiasiassa siellä luultavasti pedataan paikkaa jollekulle muulle, esim. pomojen sukulaiselle, ilmaiselle opiskelijaharjoittelijalle tai palkkatukilaiselle.)

Työnantajan mielestä runsas osaamiseni ja korkea koulutukseni ei sovi tuollaiseen alemman tason työtehtävään. Aha, tämäkö kotona oleskelu puolestaan sopii korkeakoulutetulle ja osaavalle työhaluiselle vallan mainiosti? Olemattoman huonot työttömän tulot, joilla ei pitemmän päälle pysty täällä elämään, sopii myös erinomaisesti?

Ihminen voi hankkia itselleen uutta koulutusta ja käydä lisäkursseja, mutta hankkimiaan tutkintoja ei saa pois. Minulla on loppuikäni otsassa leima "ylikoulutettu". Ikä menee myös väärään suuntaan, näin nelivitosena on työnantajille yli-ikäinen kehäraakki. Mitä jos minulla onkin työt tehty jo kokonaan työelämässä.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Keikkailut

Nopeastihan kassasta sai rahaa, yhdeksän päivää hakemuksen pistämisestä oli jo rahat tilillä. Laitoin hakemuksen ja kaikki liitteet netissä, joten se varmaan nopeutti. Nyt olen taas lyhyellä alle kuukauden keikalla ja tämän jälkeen olen tyhjän päällä eikä tietoa mistään töistä enää. Taas pitäisi uudet liitelappuset keräillä jotta päivärahat jatkuisi.

Tällainen on niin stressaavaa, etten oikeastaan viitsisi keikkailuun vaivautua. Työn sisällön puolesta voisin hyvin tehdä jotain juuri tuollaista, mutta sosiaalisesti tämä työpaikka osoittautui hankalaksi. Vaikea mennä uusien ihmisten joukkoon muka osoittamaan niille jotain tai hankkimaan jotain muka arvostusta. Puolen vuoden palkkatukityöhön riitti motivaatio hyvin, mutta nyt on mehut vähäksi aikaa imetty kun jatkoa ei saanut.

Ainoa keikkailu joka kannattaisi olisi sen 300 euron ansaitseminen ansiosidonnaisen päälle. Olisi vain pari-kolme päivää kuussa töissä millä pääsisi köyhyysrajan yläpuolelle. Houkuttelee vaan turhan monia, pikkukeikoillekin on jonossa porukkaa ikkunoista ja ovista: muita anssilaisia, opiskelijoita, eläkeläisiä, yrittäjiä, hoitovapaalaisia, töissäkäyviä lisätuloja haluavia jne. Haepa tällaisessa hullunmyllyssä itsellesi työpaikkaa jostain.

torstai 20. elokuuta 2015

Byrokratiaa

Aina kun pitäisi asioida TE-toimiston kanssa ei tiedä miten se onnistuisi. Heidän oma luulonsa on , että "TE-toimiston kanssa asiointi sujuu helposti Oma asiointi-sivuston kautta." Mutta ei siellä taaskaan mitään minulle sopivaa nappulaa ollut, mistä olisin voinut napsauttaa ja ilmoittautua työttömäksi palkkatuen jälkeen. Käsketään käyttää "aloita työnhaku" kohtaa, mutta en minä sitä pystynyt napsauttamaan, kun minulla oli jo työnhaku voimassa.

Eipä siis ollut kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin taas vain itse "ottaa yhteyttä" TE-toimistoon. Paikanpäälle ei viitsi lähteä yli 10 km päähän. Sitäpaitsi TE-toimistoon on nykyään vissiin kiellettyä astua ovesta sisään ilman lupaa (eli kutsua eli käskyä). Puhelimella ei tiedä mihin numeroon soittaisi. Olen joskus ottanut nettisivuilta kaikki sieltä löytyvät numerot ja soitellut niihin vuorotellen, jos jostain pääsisi läpi. Sähköposti tulee tietenkin mieleen, mutta "sähköpostitse et voi asioida TE-toimiston kanssa". Jaaha, mutta minäpäs vaan tein työtä kiellettyä ja pistin heidän kirjaamoonsa asiani sähköpostitse. Olihan se näköjään aikanaan käsitelty (tosin lausunto meni väärin, niin että jouduin vielä uudestaan laittamaan sinne viestiä).

Show jatkuu liitteitten keräilyllä päivärahahakemukseen...

maanantai 17. elokuuta 2015

Ei saa olla kiukkuinen?

Nyt pitäisi olla tyytyväinen kotona loikoillessa. Sain sentään olla puoli vuotta palkkatöissä pienellä palkalla hanttihommissa ja pääsin pienelle ansiosidonnaiselle päivärahalle pois työmarkkinatuelta.

Liian kauan sai tätäkin odotella. Miksi monet ovat saaneet jo ansiosidonnaisella palkkatukitöitä? Minun piti päätyä yli 1000 päivää työmarkkinatukea saaneitten erityistapausten listalle, josta kunnalle tulee sanktioita, ennen kuin minulle voitiin tällainen puolen vuoden ylellisyys suoda. Jatketaanko tällaista eläkkeelle asti, että taas odotellaan 500+1000 päivää ja sitten puolen vuoden palkkatukityö? Näin ehtisin vielä saada enintään kolme puolen vuoden työpätkää ennen eläkeikää, siis yhteensä kaksi vuotta työssäkäyntiä yli 40-vuotiaana!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Työttömäksi taas

Äkkiä kävi taas työttömäksi päätyminen. Olin jotenkin jo kuvitellut pääseväni pois työttömyydestä ja olisin voinut tämän blogin lopettaa. Monet muutkin työttömien blogit ovat olleet vain väliaikaisia, mutta tämä täällä jatkuu vaan. Ihan sama työttömän identiteetti ja ajatusmaailma palasi välittömästi kun työsuhde loppui. Puoli vuotta ei riittänyt muuttamaan mitään. Näki vaan miten hyvin kaikilla muilla menee.

Miksi juuri minun pitää olla aina vaan vuodesta toiseen työtön, kun osaan tehdä töitä yhtä hyvin kuin muutkin, jotka vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä porskuttavat työllisinä. Jotenkin pitäisi ainakin julkisella puolella töitä jakaa, ettei kenenkään tarvitsisi valittaa suureen ääneen liian työn määrää tai että jopa joutuu tekemään ylitöitä. Meitä halukkaita ja osaavia töihin tulijoita on täällä odottelemassa, ette ole siellä työpaikoilla ollenkaan korvaamattomia.

lauantai 15. elokuuta 2015

Se siitä

Puolen vuoden palkkatukityö on nyt lusittu loppuun. Hyvät puolet: työ oli helppoa, kuukausipalkka tuli ja ansiosidonnaisen työssäolosehto täyttyi. Huonot puolet: tylsiä ja liian yksinkertaisia työtehtäviä, välillä ei annettu töitä ollenkaan, simputettiin enemmän kuin missään työssä aiemmin sekä jatkon kannalta pidettiin epävarmuudessa loppuun asti.

Päällimmäiseksi tällä hetkellä jäi jonkinlainen kiukku. Miksi näin, että samat ihmiset pidetään työttöminä reservissä kuitenkin. Tarjotaan vain lyhyt palkkatukityö, jonka jälkeen takaisin kotiin istumaan. Sitten sama paikka ottaa vähän ajan päästä seuraavan tukityöllistetyn. Pääsyä oikeisiin töihin näistä ei näytä olevan. On väärin tarjota palkkatukitöitä paikoista, joihin ei voi kuitenkaan jatkossa oikeasti työllistyä, vaikka tekisi työnsä kuinka hyvin tahansa, osaisi mitä tahansa ja olisi jo perehtynyt siellä asioihin.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Palkkatukilaisen työnhaku

Olen palkkatukityöläisenä laittanut muutamia hakemuksia menemään, mutta kutsuja mihinkään haastatteluihin ei edelleenkään tule, vaikka nyt parhaillaan työssäkäyvänä yritänkin hakea. Palkkatuen ehdoissa lukee, että vaikka on määräaikainen sopimus, niin tästä saa lähteä koska tahansa muuhun työhön, jos uusi paikka on kestoltaan pidempi kuin palkkatukityö. Mutta kun hain esim. määräaikaista pätkää, jossa olisi ollut neljän kuukauden koeaika kuten yleensä myös vakituisissa paikoissa, niin mitä sitten jos saakin potkut koeajalla? Tämähän on varsin yleistä tänä päivänä, jos työnantajaa vähänkin epäilyttää (tai naama ei miellytäkään kaikkia), niin työsuhde lopetetaan koeajalla kun henkilöstä vielä päästään eroon. Tässä voisi siis itsellekin käydä niin, etten saisi edes tätä puolen vuoden palkkaa ja ansiosidonnaisen työssäoloehtoa täyteen, jos lähtisin onnea onkimaan johonkin muuhun paikkaan kesken tukityön.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Pätkätyöläisen ajatukset

Vaikka puolen vuoden kokoaikatyöstä onkin pitkän työttömyyden jälkeen ikionnellinen, niin entisistä kokemuksista johtuen ajatukset alkavat heti kiertää tiettyä rataa. Puoli vuotta hurahtaa ihan tuosta noin vaan, ja mitäs sitten sen jälkeen? Puhumattakaan, että eläkeikään on yli 20 vuotta. En todellakaan heti alkuun päästyäni ja kellokorttirutiiniin totuttauduttuani halua takaisin kotiin istumaan ja odottamaan viittä vuotta saisinko taas armosta puolen vuoden pätkän. Julkisen puolen paikkana tuolla samassa ei tule jatkoa olemaan, paikat on siellä jo täynnä ennestään, ja vaikka joku jäisi eläkkeelle, siihen ei ketään uutta palkata. Kesällä ei juuri voi paikkoja hakea, joten seuraavan työpätkän hakeminen pitäisi aloittaa nyt heti. Stressaavaa. Lisäksi tuolla pitäisi päästä tekemään/opettelemaan tehtäviä, joitten työkokemuksesta olisi jotain hyötyä muita paikkoja haettaessa. Sekä yrittää päästä suhteisiin joista uusia töitä voisi poikia. Siis ihan liikaa vaatimuksia puolen vuoden pätkälle.

Rahavertailua

Palkka on tällaisessa tukityössä tes-taulukoiden huonommasta päästä (alle kahden tonnin), eikä palkkaa kannata alkaa vertaamaan siihen mitä muut tuolla saavat. Eikä kannata ajatella mitä koulutustani vastaavien töitten palkat olisivat, koska alkupalkkana ilman kokemusta nekin olisivat kolmen tonnin päälle. Käteen jää tästäkin kuitenkin yli tonni enemmän kuin työmarkkinatuesta. Matalatkin palkat ovat siis ihan eri planeetalta verrattuna työmarkkinatukeen (osa-aikaiset ja liian lyhyet pätkätyöt tietenkin ovat oma ongelmansa), Suomi sai tästä aiheesta äskettäin myös sapiskaa. Miettikääpä tätä ne joiden mielestä pitkäaikaistyöttömät eivät edes halua töihin, koska "päivärahoilla elelee niin mukavasti kotona maaten".

Työllistytty

Vai pitäisikö sanoa työllistetty, kun pääsin vihdoin aloittamaan palkkatukityön. Sopimuksesta tuli jopa kokoaikainen, ilmeisesti erinäisten byrokratian kiemuroitten takia. Siis ihan lyhyellä varoitusajalla olenkin kahdeksasta neljään kiinni työssä eikä muuhun enää aikaa jääkään, outo tilanne pitkästä aikaa. Mutta tähän pitää olla tyytyväinen, vaikka armopalanahan tämä oli saatu sekä tilastojen kaunistelemiseksi. Vielä vaalitkin tulossa, niin varsinkin akateemisen kriittisiä työttömiä henkilöitä pitää saada pois täältä netistä valittamasta työttömien älytöntä kohtelua. Pienessä kunnassa palkkatukipaikan näköjään pystyi saamaan, suurissa kaupungeissa hukkuu tuhansien pitkäaikaistyöttömien jonoon odottamaan vuoroaan, jota ei koskaan tule. Minä ainakaan en olisi Turussa saanut mitään paikkaa, vaikka olisin ollut työmarkkinatuella kuinka monta tuhatta päivää tahansa.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tukien arvaamattomat muutokset

Työttömän raha-asioissa liikutaan kuin heikkojen jäitten päällä. Kylmä kylpy voi tulla koska tahansa, sen verran tiuhaan erilaisiin tukiin on viime aikoina tehty muutoksia. Viimeisin ehdotus on rukata ansiosidonnaista puolet lyhyemmäksi. Eli nopeammin vaan köyhyyteen kituuttamaan seitsemän satasen työmarkkinatuelle?

Tämän vuoden alusta tehtiin asumistukiuudistus, joka näyttää olleen täyttä arpomista, missä joku voittaa ja toinen häviää. Oliko tätäkään suunniteltu yhtään millään perusteella? Minulle sähkölämmitteisessä, aikaisemman kaavan mukaan "liian suuressa", osakeomistusasunnossa asuvalle tuli lähes päävoitto: saan 60 euroa enemmän kuin viime vuonna (paitsi jos sitä palkkaa alkaisin vihdoin viimein saamaan, niin sitten en saa ollenkaan asumistukea). Merkityksellistä tämä on siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa kaikkina vuosina työmarkkinatuen saajana nämä ensisijaiset Kelan tuet ylittävät viimesijaisen eli minulle jää käteen enemmän kuin sen 485 euroa, mitä toimeentulotuen mukaan pitäisi jäädä elämiseen asumiskulujen jälkeen.

torstai 8. tammikuuta 2015

Peukaloita pyöritellessä

Nyt on poikkeuksellisesti itselläkin tällainen väli, jossa lähinnä pyörittelen peukaloitani kotona. En ole järjestänyt itselleni mitään erityisempää aktiviteettia kevättalveksi, koska minulle on lupailtu puolen vuoden palkkatukityöpaikkaa. Odottelen tietoa koska pääsisin aloittamaan. TE-toimiston on ensin pitänyt saada tehtyä päätös palkkatuesta ja työnantajan on pitänyt saada setvittyä lakipykälät työn tarjoamisesta osa-aikaisille tai irtisanotuille/lomautetuille (jos heitä on). Ilmaistyöt kyllä järjestyy vaikka heti, mutta kun palkkaa pitäisi maksaa, niin johon alkaa takkuamaan. Ei mitään uutta auringon alla tässäkään touhussa. Vaikka luulisi TE-toimistojakin kuntien lisäksi kiinnostavan saada meidät "työttömien aateliset" eli yli 500+1000 päivää "kotona oleskelleet" äkkiä pois listoilta.

Omaehtoinen aktivointi

Ihmetellä on saanut, että miksi työttömiä pitää ulkoapäin pakottaa johonkin aktivointeihin? Moni voisi itse aktivoida itsensä omalta kannaltaan mielekkääseen tai mielekkäimpään tarjolla olevaan vaihtoehtoon. Jos sallittaisiin. Monella jopa olisikin jo valmiiksi aktiviteetteja meneillään, kuten esim. vapaaehtoistöitä, omia projekteja tai kursseilla käymisiä, mutta niitähän ei lasketa miksikään. Tai oikeamminkin niitä ei parane ääneen sanoa TE-toimiston kuullen, jotta välttää joutumasta selvitystenkirjoittamisrumbaan. Jos määränä pidetään "kuntouttavan" minimiä 4h/viikko, niin luultavasti jopa kaikille työkykyisille pitkäaikaistyöttömille löytyisi tekemistä ihan ilman erillisten työttömien puuhastelupajojen järjestämistä. Kansalaisopistoistakin löytyy ainakin pienemmillä paikkakunnilla vapaita paikkoja lähes kaikilta kursseilta. Liikuntaharrastukset pitäisi myös hyväksyä tähän, koska nehän olisivat monelle mitä parhainta kuntoutumista (ja ihan kirjaimellisesti toisin kuin "kuntouttava työtoiminta") ja suositeltavaa terveyden kannalta.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Elämänhallinta

Olen ihmetellyt jonkin aikaa mitähän "kuntouttavan työtoiminnan" sopimuksessa mainittu "elämänhallintakyvyn parantaminen" oikein on tarkoittavinaan. Yhdeltä kantilta se näytti tarkoittavan, että ilmestyy aamulla leimaamaan kellokorttinsa 8.00 sekä menee syömään lounaansa tasan 11.00. Eipäs ole paljon vaadittu näin aamuvirkulle (ja hyväruokahaluiselle) kuin minä.

Toisaalta oma elämänhallinta meni ihan pilalle. Minun piti saada avoimen kurssista 5 opintopistettä joulukuussa, mutta enpä sitten saanut, koska paras opiskeluaika (eli aamupäivä) meni "kuntouttavassa työtoiminnassa". Kumpi mahtaa olla työllistymiselle parempi meriitti, olla "kuntouttavassa" vai suorittaa yliopiston kurssi? No tässä markkinatilanteessa ihan yksi lysti, mutta myöhemmin ajatellen kurssin voisin listata ansioluetteloon, mutta "kuntouttavaa" en tule ikinä missään mainitsemaan ja toivon vaan, ettei se oikeaan työnhakuun liittyen vahingossakaan mistään esiin putkahda.