Pätkätyöläisen ajatukset

Vaikka puolen vuoden kokoaikatyöstä onkin pitkän työttömyyden jälkeen ikionnellinen, niin entisistä kokemuksista johtuen ajatukset alkavat heti kiertää tiettyä rataa. Puoli vuotta hurahtaa ihan tuosta noin vaan, ja mitäs sitten sen jälkeen? Puhumattakaan, että eläkeikään on yli 20 vuotta. En todellakaan heti alkuun päästyäni ja kellokorttirutiiniin totuttauduttuani halua takaisin kotiin istumaan ja odottamaan viittä vuotta saisinko taas armosta puolen vuoden pätkän. Julkisen puolen paikkana tuolla samassa ei tule jatkoa olemaan, paikat on siellä jo täynnä ennestään, ja vaikka joku jäisi eläkkeelle, siihen ei ketään uutta palkata. Kesällä ei juuri voi paikkoja hakea, joten seuraavan työpätkän hakeminen pitäisi aloittaa nyt heti. Stressaavaa. Lisäksi tuolla pitäisi päästä tekemään/opettelemaan tehtäviä, joitten työkokemuksesta olisi jotain hyötyä muita paikkoja haettaessa. Sekä yrittää päästä suhteisiin joista uusia töitä voisi poikia. Siis ihan liikaa vaatimuksia puolen vuoden pätkälle.

Rahavertailua

Palkka on tällaisessa tukityössä tes-taulukoiden huonommasta päästä (alle kahden tonnin), eikä palkkaa kannata alkaa vertaamaan siihen mitä muut tuolla saavat. Eikä kannata ajatella mitä koulutustani vastaavien töitten palkat olisivat, koska alkupalkkana ilman kokemusta nekin olisivat kolmen tonnin päälle. Käteen jää tästäkin kuitenkin yli tonni enemmän kuin työmarkkinatuesta. Matalatkin palkat ovat siis ihan eri planeetalta verrattuna työmarkkinatukeen (osa-aikaiset ja liian lyhyet pätkätyöt tietenkin ovat oma ongelmansa), Suomi sai tästä aiheesta äskettäin myös sapiskaa. Miettikääpä tätä ne joiden mielestä pitkäaikaistyöttömät eivät edes halua töihin, koska "päivärahoilla elelee niin mukavasti kotona maaten".

Työllistytty

Vai pitäisikö sanoa työllistetty, kun pääsin vihdoin aloittamaan palkkatukityön. Sopimuksesta tuli jopa kokoaikainen, ilmeisesti erinäisten byrokratian kiemuroitten takia. Siis ihan lyhyellä varoitusajalla olenkin kahdeksasta neljään kiinni työssä eikä muuhun enää aikaa jääkään, outo tilanne pitkästä aikaa. Mutta tähän pitää olla tyytyväinen, vaikka armopalanahan tämä oli saatu sekä tilastojen kaunistelemiseksi. Vielä vaalitkin tulossa, niin varsinkin akateemisen kriittisiä työttömiä henkilöitä pitää saada pois täältä netistä valittamasta työttömien älytöntä kohtelua. Pienessä kunnassa palkkatukipaikan näköjään pystyi saamaan, suurissa kaupungeissa hukkuu tuhansien pitkäaikaistyöttömien jonoon odottamaan vuoroaan, jota ei koskaan tule. Minä ainakaan en olisi Turussa saanut mitään paikkaa, vaikka olisin ollut työmarkkinatuella kuinka monta tuhatta päivää tahansa.

Tukien arvaamattomat muutokset

Työttömän raha-asioissa liikutaan kuin heikkojen jäitten päällä. Kylmä kylpy voi tulla koska tahansa, sen verran tiuhaan erilaisiin tukiin on viime aikoina tehty muutoksia. Viimeisin ehdotus on rukata ansiosidonnaista puolet lyhyemmäksi. Eli nopeammin vaan köyhyyteen kituuttamaan seitsemän satasen työmarkkinatuelle?

Tämän vuoden alusta tehtiin asumistukiuudistus, joka näyttää olleen täyttä arpomista, missä joku voittaa ja toinen häviää. Oliko tätäkään suunniteltu yhtään millään perusteella? Minulle sähkölämmitteisessä, aikaisemman kaavan mukaan "liian suuressa", osakeomistusasunnossa asuvalle tuli lähes päävoitto: saan 60 euroa enemmän kuin viime vuonna (paitsi jos sitä palkkaa alkaisin vihdoin viimein saamaan, niin sitten en saa ollenkaan asumistukea). Merkityksellistä tämä on siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa kaikkina vuosina työmarkkinatuen saajana nämä ensisijaiset Kelan tuet ylittävät viimesijaisen eli minulle jää käteen enemmän kuin sen 485 euroa, mitä toimeentulotuen mukaan pitäisi jäädä elämiseen asumiskulujen jälkeen.