Byrokratiaa

Aina kun pitäisi asioida TE-toimiston kanssa ei tiedä miten se onnistuisi. Heidän oma luulonsa on , että "TE-toimiston kanssa asiointi sujuu helposti Oma asiointi-sivuston kautta." Mutta ei siellä taaskaan mitään minulle sopivaa nappulaa ollut, mistä olisin voinut napsauttaa ja ilmoittautua työttömäksi palkkatuen jälkeen. Käsketään käyttää "aloita työnhaku" kohtaa, mutta en minä sitä pystynyt napsauttamaan, kun minulla oli jo työnhaku voimassa.

Eipä siis ollut kuitenkaan muuta mahdollisuutta kuin taas vain itse "ottaa yhteyttä" TE-toimistoon. Paikanpäälle ei viitsi lähteä yli 10 km päähän. Sitäpaitsi TE-toimistoon on nykyään vissiin kiellettyä astua ovesta sisään ilman lupaa (eli kutsua eli käskyä). Puhelimella ei tiedä mihin numeroon soittaisi. Olen joskus ottanut nettisivuilta kaikki sieltä löytyvät numerot ja soitellut niihin vuorotellen, jos jostain pääsisi läpi. Sähköposti tulee tietenkin mieleen, mutta "sähköpostitse et voi asioida TE-toimiston kanssa". Jaaha, mutta minäpäs vaan tein työtä kiellettyä ja pistin heidän kirjaamoonsa asiani sähköpostitse. Olihan se näköjään aikanaan käsitelty (tosin lausunto meni väärin, niin että jouduin vielä uudestaan laittamaan sinne viestiä).

Show jatkuu liitteitten keräilyllä päivärahahakemukseen...

Ei saa olla kiukkuinen?

Nyt pitäisi olla tyytyväinen kotona loikoillessa. Sain sentään olla puoli vuotta palkkatöissä pienellä palkalla hanttihommissa ja pääsin pienelle ansiosidonnaiselle päivärahalle pois työmarkkinatuelta.

Liian kauan sai tätäkin odotella. Miksi monet ovat saaneet jo ansiosidonnaisella palkkatukitöitä? Minun piti päätyä yli 1000 päivää työmarkkinatukea saaneitten erityistapausten listalle, josta kunnalle tulee sanktioita, ennen kuin minulle voitiin tällainen puolen vuoden ylellisyys suoda. Jatketaanko tällaista eläkkeelle asti, että taas odotellaan 500+1000 päivää ja sitten puolen vuoden palkkatukityö? Näin ehtisin vielä saada enintään kolme puolen vuoden työpätkää ennen eläkeikää, siis yhteensä kaksi vuotta työssäkäyntiä yli 40-vuotiaana!

Työttömäksi taas

Äkkiä kävi taas työttömäksi päätyminen. Olin jotenkin jo kuvitellut pääseväni pois työttömyydestä ja olisin voinut tämän blogin lopettaa. Monet muutkin työttömien blogit ovat olleet vain väliaikaisia, mutta tämä täällä jatkuu vaan. Ihan sama työttömän identiteetti ja ajatusmaailma palasi välittömästi kun työsuhde loppui. Puoli vuotta ei riittänyt muuttamaan mitään. Näki vaan miten hyvin kaikilla muilla menee.

Miksi juuri minun pitää olla aina vaan vuodesta toiseen työtön, kun osaan tehdä töitä yhtä hyvin kuin muutkin, jotka vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä porskuttavat työllisinä. Jotenkin pitäisi ainakin julkisella puolella töitä jakaa, ettei kenenkään tarvitsisi valittaa suureen ääneen liian työn määrää tai että jopa joutuu tekemään ylitöitä. Meitä halukkaita ja osaavia töihin tulijoita on täällä odottelemassa, ette ole siellä työpaikoilla ollenkaan korvaamattomia.

Se siitä

Puolen vuoden palkkatukityö on nyt lusittu loppuun. Hyvät puolet: työ oli helppoa, kuukausipalkka tuli ja ansiosidonnaisen työssäolosehto täyttyi. Huonot puolet: tylsiä ja liian yksinkertaisia työtehtäviä, välillä ei annettu töitä ollenkaan, simputettiin enemmän kuin missään työssä aiemmin sekä jatkon kannalta pidettiin epävarmuudessa loppuun asti.

Päällimmäiseksi tällä hetkellä jäi jonkinlainen kiukku. Miksi näin, että samat ihmiset pidetään työttöminä reservissä kuitenkin. Tarjotaan vain lyhyt palkkatukityö, jonka jälkeen takaisin kotiin istumaan. Sitten sama paikka ottaa vähän ajan päästä seuraavan tukityöllistetyn. Pääsyä oikeisiin töihin näistä ei näytä olevan. On väärin tarjota palkkatukitöitä paikoista, joihin ei voi kuitenkaan jatkossa oikeasti työllistyä, vaikka tekisi työnsä kuinka hyvin tahansa, osaisi mitä tahansa ja olisi jo perehtynyt siellä asioihin.