sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Loanheittoa

Työttömän ei kannattaisi työttömyyttä koskevia juttuja juuri katsella, koska mielensä niistä yleensä pahoittaa. Ylekin täällä kantaa kortensa kekoon "töitä olisi, mutta ne eivät kiinnosta". Ääriesimerkkejä, miten hoitaja oli itse irtisanoutunut ja luullut voivansa mennä teatterikurssille työttömyyspäivärahoilla. Tällaista työssäolevat luulevat, kunnes osuu omaan nilkkaan. Juttuihin liittyvä keskustelu olikin pikapikaa suljettu, taisi tulla ylellekin sontaa omaan niskaan?

Toisekseen ylen keskusteluohjelmassa kokeneet kehäketut iskivät pahaa-aavistamatonta työtöntä henkilöä vyön alle. "Menisitkö alepan kassalle?" Hän erehtyi sanomaan ettei menisi, ja siinäpä hänet olikin siivottu sivuun keskustelusta, päästiin jotenkin virnuilemaan, ettei oikeasti työt kiinnosta. Helkutti miten saadaan nurinpäin käännettyä asia. Täällä pks:n ulkopuolella kauppojen työpaikat ovat haluttuja, myyjistä on pahasti ylitarjontaa (ammattibarometri), joten loukkaa lisäksi kauppoihin töihin pyrkiviä, että sinne muka noin vain "mennään".

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Työttömyysongelmaa painetaan villaisella

Pakolaisten suhteen riittää porukkaa heti joka puolen mielenosoituksiin. Työttömien pitäisi myös aktivoitua omassa asiassaan ja pitää ongelmaa koko ajan näkyvillä. Esim. jokaisen satoja tai kymmeniä irtisanovan firman portin eteen mielenosoitus plakaattien ja Suomen lippujen kanssa.

Kumman hiljaista on ollut ansiosidonnaisen 100 päivän leikkauksen suhteen, ihan kuin tämä noin vain ilman mutinoita pitäisi hyväksyä. Eikö kukaan työtön tunnusta, että saattaisi vielä 400:n päivänkin jälkeen olla työtön? Pienestä, kuten minunkin, alle köyhyysrajan olevasta ansiosidonnaisesta 100 päivää pois tarkoittaa 2500 euron menetystä. Tämä on suuri raha pitkäaikaistyöttömälle. Mistä nämä tulot voi ansaita takaisin itselleen? Työmarkkinatuelle tiputtaessa rahaa haetaan takaisin asumis- ja toimeentulotukina, eli mitään oikeaa säästöä ei tule syntymään, vain lisääntyvää byrokratiaa.

tiistai 13. lokakuuta 2015

TE-toimiston tekemiset

TE-toimistossa on tehty aktiivisesti töitä. Minun tietoihini oli runoiltu uutta juttua: "Asiakas on päässyt takaisin työttömyyskassan päivärahalle ja poistunut kunnan maksulistalta." Tämähän se on tärkein asia. Muilla on taas asiat kunnossa paitsi työttömällä itsellään. TE-toimisto sai työnsä tehtyä ja kunta hyötyi: saivat puoli-ilmaisen työntekijän puoleksi vuodeksi, henkilön pois Kela-maksulistalta sekä nettoavat vielä lisää verotuloja joka kuukausi, koska ansiosidonnainen on suurempi kuin työmarkkinatuki.

TE-toimistosta vielä lähettivät minulle ihan kirjeenkin, jonka sisältö oli: "Ei ole tarvetta tuetun työllistymisen palvelulinjan palveluille, vaan asiakas siirtyy työnvälityksen asiakkaaksi." Voi miten ihanaa kapulakieltä, en siis olekaan enää "tuetun työllistymisen palvelulinjan palveluiden" rattaissa.

Huokaus. Lopettakaa jo koko TE-toimisto, siellä ei tehdä yhtään mitään hyödyllistä.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Ulkopuolisuus

On siis ollut uusia työpaikkoja tarjolla täällä (LG)? Myös jonnekin teknologia-alalle kaivataan uusia (erityisesti naisia)? Ahaa, kiinnostavaa, missähän näihin työpaikkoihin voisi tarjoutua tai hakea. Jaa vai ei missään. Nämä ovat sisäpiirien salakerhoja, joihin ei ole ulkopuolisilla asiaa. Samaa se on muillakin työpaikoilla. Selväähän on, että jonkinverran uusia henkilöitä joudutaan jonnekin ottamaan, koska väkeä lähtee edelleen kohtuullisen paljon eläkkeelle ainakin 50-luvun puolisuurista ikäluokista. Kuten palkkatukipaikassanikin, niin uusia henkilöitä vaan etsitään jostain muilta työpaikoilta tai saman työpaikan eri osastoilta tai työssäolevien tutuista. Lyhytaikaista palkkatukilaista tai kokonaan ulkopuolista puhumattakaan työttömistä, ei voida ottaa harkintaankaan. Eiväthän he ole "sopivia". Ja työttömät on leimattu imbesilleiksi, joilta on aivoista poispyyhitty kaikki aikaisempi koulutus, kokemus ja osaaminen.

torstai 8. lokakuuta 2015

Valinnan vapaus

Yksilöllisyys on tänä päivänä Suomessa mennyttä, ollaan kuin Kiinassa joka paikkaan sata ihmistä jonossa tyrkyllä. Yksilön haluamisilla ei paljon painoa ole. Joku muu jossain päättää saako palkkatyöpaikan. Työttömänä TE-toimisto päättää mitä ja kuka saa opiskella. TE-toimisto päättää milloin ja mille työnhaku/psykologista löpinää -kurssille osallistut. Palkkatukityönä tarjotaan yhtä vaihtoehtoa, ota tai jätä, jonossa on muitakin tulossa siihen näillä ehdoilla, jos ei sinulle kelpaa. Ilmaistöitäkään ei saa valita mitä haluaisi tehdä, vaan työttömän on mentävä tekemään jotain hanttipaskahommia ilmaiseksikin.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Vaihda alaa

"Koulunpenkit täyttyvät alanvaihtajista". Tässäkin jutussa insinööri ja biokemian tohtori vaihtavat mihinkä muualle kuin terveydenhoitoalalle. Järjetöntä meininkiä yhteiskunnan ja yksilönkin kannalta, että lähes heti pitkän tutkinnon suorittamisen jälkeen pitää lähteä takaisin koulun penkille suorittamaan uutta monivuotista korkeakoulututkintoa.

Molemmat esimerkit ovat (sattumalta?) naisia, joten tämä antaa nuorille tytöille kuvan, että älkää menkö opiskelemaan sitä mihin oma kiinnostus tai lahjakkuus viittaa, ja älkää ainakaan kuvitelko pääsevänne parempipalkkaisiin töihin esim. insinööriksi tai tutkijaksi.

Mutta mitä muutakaan yksilö voi tässä systeemissä tehdä? Jos ensimmäinen opiskeltu tutkinto ei tuo työpaikkaa, niin toinen yritys on oltava jo varman päälle, jotta varmasti saa työpaikan ja koulutusta vastaavan palkan.

Pitäisiköhän kaikki korkeakoulututkinnot muuttaa kaksoistutkinnoiksi (vrt. ylioppilas ja ammattitutkinto samaan aikaan), niin että siinä samalla penkinkulutuksella saisi jonkun terveysalan tutkinnon.

lauantai 3. lokakuuta 2015

Leimat otsassa

Tämä lyhykäinen visiitti työpaikoilla osoitti miten lokeroitunutta meininki työelämässä on. Koska työpaikkoja on liian vähän halukkaisiin tekijöihin nähden, niin tämä vain kärjistyy.

Ihan ekaksi on tietenkin iänikuinen jako miehet sitä ja naiset tätä. Naista ei oteta miesten aloille, koska miehiäkin on saatavilla eikä nainen kuitenkaan pärjäisi miesten joukossa. Miehiä otettaisiin halukkaasti naisten aloille, mutta ämmien töihin ei miehet koske pitkällä tikullakaan eikä varsinkaan huonon palkkatason takia.

Leimoja lyödään otsaan ja sanoja asetellaan suuhun ihmiseltä itseltään mitään kysymättä. "Et sinä tällaista haluaisikaan". Korkeakoulutetun pitää haluta vain nirsosti juuri sitä tasan koulutustaan vastaavaa unelmahommaa. Niinpä, jos ihmisellä on koulutus, niin onhan toki järkevää hakea kouluttautuneen ihmisen töitä pelkästään palkkatasossa olevan suuren eron takia.

Toisaalta johonkin alemman palkkaluokan työpaikkaan etsitään kissojen ja koirien kanssa maailman "sopivinta" tyyppiä. Koulutuksen pitää olla juuri tietty ammatillinen tutkintonimike, mikään muu ei kelpaa. Varsinkaan yliopiston käynyt ei voi tehdä oikeita töitä. No työthän tietysti onkin niin helppoja, ettei niihin mitään rakettitieteilijää tarvita. Eikä haittaa mitään että työt on myöhässä aikataulusta ja virheitä tulee koko ajan. Jos jollain olisikin hyvä ammattitaito ja tekisi töitä nopeasti ja virheettä, niin sellainen pitää kiusata ja savustaa pois työpaikalta, ettei muut ole kateellisia ja tule paha mieli.

torstai 1. lokakuuta 2015

Rahan käyttö

Työttömänä rahaa ei ole voinut käyttää mihinkään. Pakolliset menot lähinnä esim. asunto vie työttömältä jo kaiken pelivaran. En ole edes käynyt kaupoissa ollenkaan moneen vuoteen, paitsi ruokakaupoissa ja silloin kun jokin aivan välttämätön hankinta on ollut, esim. kotona jotain hajonnut. Vaatteita ei osteta uusia, vain vähän alusvaatteita puhki kuluneitten tilalle tai jokin t-paita silloin tällöin. Muutoin kaivellaan kaapin perukoilta "vanhoja klassikoita".

Nyt vähän aikaa palkasta nauttineena olen muutaman kerran kaupoissa kierrellyt. Järkyttävää millaiset määrät tavaraa on myynnissä, ostaako niitä kaikkia tosiaan joku? Ostin kevättalvella ekalla palkalla uudet sukset, vanhat kun oli yli 20 vuotta vanhat ja loppuun naarmutetut. Nyt syksyllä sisustin yhden nurkan asunnosta. Vielä joku matkustelureissu ihan rahaakin käyttäen olisi listalla. Työttömänä kun olen tehnyt vain halpis omatoimireissuja lähialueille. Mutta tässäpä nämä, talous ei minun ansiostani ala enempää pyörimään, koska siirryn takaisin ostovoimattomaksi kituuttamaan, ei voi käyttää rahaa kun ei sitä tulekaan. Saan toki nyt ansiosidonnaisen, mutta pienestä palkasta laskettuna siitä jää käteen edelleen hiukan alle 1000 euroa.

Hallitukselle vaan terveisiä, että näpit irti ansaitsemastani ansiosidonnaisesta. Jos vaikka laitettaisiin julkiselle puolelle ylityökielto ensin?