Ei tässä psykologisoinnit auta

Yle taas julkaisee kaikenlaista, muka hyödyllisiä neuvoja tai ikään kuin työttömän lohdukkeeksi, työttömyys oli jutussa esimerkkinä ahdistavasta asiasta. Mitä väliä tuntuuko työttömyys minusta koko elämän suuruiselta ongelmalta, onko toivottomuuden, voimattomuuden tai vihan tunnetta, koska tämä tunteilu mihin tahansa suuntaan ei muuta tosiasiaa: tilille ei tule joka kuukausi rahamäärää, jolla täällä pystyisi elämään. Jos joku valitsee vapaaehtoisesti kaikesta omaisuudesta luopumisen ja luostariin askeetikoksi menemisen, niin se on eri asia, kuin työttömän iloton elämä, pakkoaskeettisuus ja yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäyttäminen.

Työnhakutaitoja on turha petrata, kun cv:ssä on liikaa aukkoja ja sopivaa työkokemusta ei ole tarpeeksi. Kun ei ole töissä, niin ei tule kokemusta, joten ollaan piirileikistä ulkona. "Ammatillista osaamista voi ja kannattaa aina kehittää", no miten sitä kehitetään täällä kotona, eikä sitä oikeastaan kehitetä edes koulutuksissa, vaan ainoastaan työpaikalla työsuhteessa voi nykyään kehittää ammatillista osaamistaan.

Pitkäaikainen työttömyys on tämän psykologin mielestä "hankala tilanne", jonka kohdatessaan kannattaa ottaa askel kerrallaan. No ei pitkäaikainen työttömyys ole mikään yhtäkkiä tullut hetkellinen "tilanne", josta poistutaan askel kerrallaan. Tämä on ihan nimensä mukaisesti pitkäaikainen olotila ja tästä ei oman kokemuksen mukaan poistuta edes lyhyitä työpätkiä tekemällä.

Työttömyyteen sopeutuminen on käytännössä yhtä kuin sopeutuminen elämään hyvin pienillä tuloilla. Mistään sopeutumisesta psyykkisesti olemaan alimman luokan kansalainen tms. ei kannata lässyttää. Kun työttömyyteen eli rahattomuuteen sopeutuu tarkoittaa se niin tiukkaa budjettia, ettei siihen sopeutunut halua ensimmäistäkään asiaa tätä sotkemaan. Ei esim. turhia haastatteluita ties missä kotikunnan ulkopuolella.

Nyt syksyllä kävin yhdessä haastattelussa 30km päässä, julkisen puolen paikka, niin nämähän on turhia reissuja, jaksan vielä ihmetellä miksi kutsuvat viisi haastatteluun kun paikka on jo valmiiksi jaettu. Haastattelussa vieläpä kysytään "otatko paikan vastaan jos tulet valituksi?", heh heh, varmaan piloillani näitä haen. Mitään muuta mainittavaa en koko synkän pimeänä syksynä ole tehnytkään.

Turhauttavaa syksyä taas vaan

Loppusyksy näkyy aina olevan työttömälle sitä turhauttavinta aikaa, kun miettii mitä oikein tekisi. Kesä aktiviteetteineen meni, eikä nyt pimeimpänä aikana ole mitään tiedossa. Tämähän olisi se paras aika käydä töissä ansaitsemassa rahaa. Mutta kun ei vaan yhteiskunnassa ole mitään palkkatöitä tarjolla.

Opiskellakaan ei aina jaksa, motivaatio puuttuu. Miksi opettelisin uusia tietoja ja taitoja, jos niitä ei pääse koskaan mihinkään hyödyntämään. Varsinkaan miksi maksaisin kursseista ja hiki hatussa suorittaisin niitä, kun työnhaussa nämä on pelkkää ilmaa. Puhumattakaan miksi pitäisi yrittää suorittaa kokonaan uusia tutkintoja itselleen, turhia papereita piironginlaatikossa pölyyntymässä on jo ennestäänkin.

No kuntoilu sitten. Aina työttömälle sanotaan mene metsään lenkille, sehän on vieläpä ilmaista. No ihan kaikki eivät asu metsien ja pururatojen vieressä, mutta minä kyllä sattumalta asun ja (kävely)lenkkeilyä tulee tehtyä enemmän kuin tarpeeksi. Ei tuo kuitenkaan riitä mielenkiintoa säilyttämään eikä elämän sisällöksi. Ja mitä minä sillä hyvällä kunnolla edes tekisin. Yleensä kuntoilulla on joku tavoite, hyvä kunto tarvitaan johonkin muuhun harrastukseen tai työhön. Otetaan vaikka esimerkiksi (iänikuinen) maraton, johon tavoitteellisesti treenataan. Minulle ei tosin juoksu sovi, mutta vaikka Finlandia-hiihto sopisi tavoitteeksi. No, työttömällä nämä kaatuu kalleuteen, koska osallistumismaksuihin, matkoihin ja välineisiin uppoaa satasia.

Myös muihin sisällöltään rikkaampiin harrasteisiin liittyy sama rahakysymys. On paljon harrastuksia, joihin vaaditaan välineitä (kalliita) sekä erikoisosaamista, jota saadaan (kalliilla) maksullisilla kursseilla. Katselin suurella mielenkiinnolla äskettäin Yleltä tullutta sukellus(onnettomuus)dokumenttia. Kuinka järjettömästi näillä työssäkäyvillä on pistää rahaa tuollaiseenkin harrastukseen (vaikka juuri tuo sattuikin olemaan pienen porukan extreme-hommaa, toisaalta sukellusta tavallisessa riittävän turvallisessa mielessä harrastaa suuri joukko ihmisiä). Varmaan kivaa kuulua johonkin harrastusporukkaan, jonka kanssa pääsee tekemään mielenkiintoisia reissuja ympäri maailmaa. Työtön on näistäkin kekkereistä pihalla, vaikka aikaa olisi, niin rahaa ei ole. Eikä ole kavereita, edes halvempiin tekemisiin. Mitään juorukerhomeininkiä en kaipaakaan, viihdyn helposti paljonkin yksin, mutta joku raja tässä näköjään tulee kaikkien asioitten yksin tekemisessä ja syrjäytettynä olemisessa.

Vertailusta

Vertailu hyvintoimeentuleviin masentaa. Kesällä harrastuksissa, tuolla harvoissa maksullisissa, jouduin taas sivusta seuraamaan näitten touhuja joille raha ei ole este toteuttaa itseään. Jotain ilmeisesti vain viikon kokeilua varten ostetaan satasilla uusia varusteita, uusilla autoilla ajetaan, teknisillä vempaimilla leikitään jne.

Jos jonkun mielestä työttömyys on kuin palkallista lomaa, niin mieli muuttuu kun työttömyyttä vain jatkuu ja jatkuu vuosi toisen perään, ei ole enää kukaan työkaveri ottanut yhteyttä, säästöt on syöty, lainojen lyhennysvapaat on käytetty, omaisuutta pitää myydä pois, maksulliset harrastukset lopetettu, jäsenyydet ja lehtien tilaukset ym. mistä tulee laskuja on lopetettu, et kuulu enää mihinkään porukkaan.

Voit käydä (kävely)lenkillä lähialueella, jumpata kotona ja käydä kirjastossa. Ruoaksi ostat tavallista perusruokaa.

Yksinäisyys iski päälle nyt pitkästä aikaa ihan tosissaan. Homma sai alkunsa eräästä harrastuksesta jota sinänsä voisi omatoimisesti jopa ilmaiseksi harrastaa jossain paikoissa. Mutta kaveri on lähes pakollinen, ja minullahan ei ole yksinkertaisesti ketään jolta voisi kysyä. Kun ei ole työkavereita ja sosiaaliset verkostot työttömänä menneet muutenkin ihan minimiin. Oma suku on lisäksi sellaisessa vaiheessa, että vain hautajaisia pidetään, mutta ei häitä eikä ristiäisiä, niin väki vain vähenee silläkin puolella.

Tämä ei todellakaan ole ollut elämää, johon olisin nuorena luullut päätyväni. Kuin lehmänhäntä lässähti kaikki tekemiset, ja korostuu tietenkin koska mulla lasten synnyttäminen ei onnistunut. Monet naiset ainakin päällepäin selittelevät osaansa "kun minulla on nämä lapset" niin ei ole tarvinnutkaan muuta sisältöä etsiä elämäänsä. Minulla ikisinkulla on sitten vain korkea koulutukseni, mutta mitä minä sillä täällä kotona yksinäni teen.

TE-toimiston rimanalitus

Olen joutunut te-toimistossa nyt sellaiselle listalle, että minulle pistetään työtarjouksia peräperää joka kuukausi. Viimeisin tarjouslappunen oli totaalinen rimanalitus jopa te-toimistolta. Nimittäin minua käskettiin hakemaan yksityisopettajan paikkaa eli kyseessä oli yksityishenkilön ilmoitus mol:lissa. Työtä olisi ehkä "muutamia tunteja viikossa" 1-3 kk aikana. Palkan määräytymisestä ei mitään mainintaa eikä työtunnit olisi edes kotipaikkakunnallani.

Tällaisia ei saisi pistää työtarjouksina, koska yksityisopetuksen tekemiseen oikeasti pitäisi olla toiminimi, jonka kautta laskuttaa asiakasta. Muutan tiedossa on jokin älytön soppa ja byrokratia sekä työttömän pitäisi pystyä itse varmistamaan olevansa edelleen oikeutettu työttömyyspäivärahoihin. TE-toimisto mielellään tulkitsisi työttömän yrittäjäksi, vaikka mitään yritystä ei olisikaan työttömän nimissä. Tällaista sivutoiminimeä ei tietenkään kukaan työtön perusta, koska vaikka tunteja olisi tuollainen mainittu "muutama tunti viikossa" jos sitäkään, niin näillä tuloilla pitäisi pystyä elämään eli tippuu käytännössä tyhjän päälle.

Mitä ajatella

Työtön on taas, kuten joka syksy, tulilinjalla kun rahasta on puhe. Ansiosidonnainen lyhennetään, näköjään ihan ilman mutinoita ja vastustusta, viidestäsadasta neljäänsataan päivään ensi vuodesta alkaen. Puhumattakaan muista ideoista rangaista työtöntä. Pistetään kuulusteluun joka kolmas kuukausi ja jaetaan karenssipäiviä tai prosenttialennuksia päivärahaan. Ja mistä pahasta? Näyttää siltä, että ihan vaan olemassaolosta.

Työttömyysurani alussa oli suunnilleen tuo joka kolmas kuukausi käytävä silloisessa työvoimatoimistossa (nyk. TE-toimistossa) uusimassa työnhakunsa, joka tarkoitti virkailijalle jonottamista. Käynti oli suunnilleen seuraavanlainen: "Onko tilanne muuttunut? -Ei ole", "Oletko hakenut töitä? -Olen", "No seuraava työnhaun uusimispäivä on sitten 3 kk päästä jos tilanne ei muutu sitä ennen", kiitos ja näkemiin. Sama pelleily aloitetaan näemmä uudestaan vaikka siitä jo luovuttiin. Nyt sillä erolla, ettei TE-toimistoja enää ole jokaisella omassa kunnassa, vaan pitäisi lähteä ties mihin, yksityiseen firmaan tai monen kymmenen kilometrin päähän näitä kuulusteluja suorittamaan.

Toisaalta ei minulle ole mitään väliä käynkö tuollaisissa haastatteluissa vai en, ajanhukkaa toki. Mutta jos karensseja jaetaan sillä perusteella onko ollut viisi päivää töissä vai ei, niin tässä mennään aivan järjen tuolle puolen. En voi itse palkata itseäni viideksi päiväksi töihin, ja kun ei kukaan muukaan palkkaa, niin millä perusteella minua tästä rangaistaan? Missä niitä edes viiden päivän töitä on, joihin voi vain "mennä töihin"?

TE-toimisto pomputtaa

Heinäkuussa siis loppui parin viikon työpätkä ja sitten lähdin pariksi viikoksi matkoille, jonka olin sopinut jo keväällä. Olin toimittanut TE-toimistoon työtodistuksen ja luulin kaiken olevan kunnossa. Olihan muuten, mutta TE-toimistosta oli pistetty heti ekana työttömyyspäivänä pätkän jälkeen mulle tulemaan työtarjous. Onneksi siinä oli paljon aikaa ottaa yhteyttä työnantajaan, en ole itseasiassa hakemusta vieläkään tehnyt, lykkään sitä mahdollisimman pitkälle. Nimittäin kyseessä on taas nk. nollatuntipaikka. Tiedän ettei tuolla firmalla ole mitään tunteja edes tarjolla, "muu osa-aikatyö, työ sopii parhaiten opiskelijalle". Tällaisia he pistävät sieltä työttömän kiusaksi. Toistan itseäni kun kysyn mitä edes hyödyttäisi saada tuollainen "työpaikka". Tuloni tulisivat kuitenkin työttömyyspäivärahoista. Miksi he eivät laita "tarjoustaan" edes kokoaikapaikasta, joita toki muutamia mol:lin sivuilta löytyisi? Sanoisin, että naurettavaa, mutta kun nämä ovat karenssiansoja tällaiset.

Vielä tuntuu että tässä rangaistaan työpätkällä käynnistä. Kun en ollut töissä työnhaun uusimispäivä pistettiin puolen vuoden päähän, nyt se laitettiin kahden kk päähän.

Työssäkäynnin alimmalla portaalla

Käväisin töissä. Tietenkin juuri heinäkuussa kun muutakin puuhaa olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi. Työpaikalla oli tullut sellainen tilanne, että kaikki muut ovat joko kesälomilla tai sairaslomilla. Niinpä minut, kun ei ketään muutakaan enää ollut saatavilla, kutsuttiin pariksi viikoksi tuuraamaan. Joku sentään muistaa minunkin vielä olevan olemassa, mutta eipä tällaisissa työpätkissä muuta mainitsemisen arvoista ole (alkuvuodesta runsas kuukausi ja nyt runsas kaksi viikkoa). Oikeasti yhtä tyhjän kanssa rahallisesti tai työkokemuksena. Tässä siis roikutaan työssäkäymisen alimman portaan reunassa kiinni ja elätellään toiveita pääsystä edes toiselle portaalle, missä työsuhteen pituus olisi kuukausia viikkojen sijasta ja palkka olisi sama kuin muutkin saavat, eikä joku alarajalle kyseenalaisin perustein alennettu. Voipi tosin käydä toisin eli ei tarjota koskaan enää mitään, mutta suurihan vahinko tuo ei olisi. Nämä pätkät kun eivät edes riitä ansiosidonnaisella pysymiseen, vaan 500 päivää jatkavat vähenemistään kunnes loppuvat.

Kasaantuuko epäonni

Olen viime viikkoina rypenyt synnyissä syvissä ja on kirjoittelutkin jääneet vähiin. Huolimatta siitä, että nyt kesä on jo parhaimmillaan ja olen kaikki kesäaktiviteetit onnistunut hyödyntämään, niin tyhjyyden tunne iskenyt. Yhtään sopivia työpaikkoja ei ole ollut näköpiirissä enää keväällä, ja muitahan on turha hakeakaan. Syksy kohta tulee kuitenkin ja silloin on viimeinen ryykäisyni yrittää saada taas edes joku lyhyt pätkä, muuten työttömyyskuukausia on taas liikaa peräkkäin ja jään syrjään työelämästä, ehkä lopullisesti.

Kasaantuuko kaikki epäonnistumiset elämässä samoille ihmisille. Onko koulussa epäsuosittu tyyppi myöhemmin työtön ja perheetön? Asioita pitäisi tietenkin suhteuttaa ja löytyypä netistä kommentoijia, joiden mielestä työttömyydestä ei pitäisi ollenkaan voivotella, kun se ei heidän mielestään ole ollenkaan pahin asia mitä ihmiselle voi elämässä tapahtua. Voihan ihminen olla nippa nappa hengissä selvinnyt jostain vakavasta sairaudesta tai onnettomuudesta. Näillä henkilöillä kuulemma yleensä on elämän arvojen tärkeysjärjestys mennyt uusiksi. Toisaalta työttömänä pitkään olleella on myös turhuuksien perässä kohkaaminen jäänyt pois ja joutunut miettimään mikä elämässä on oikeasti tärkeintä. Raha, suorittaminen, maine ja kunnia vai joku muu? Työttömällä tämä vain ei tapahdu yhdellä rysäyksellä, vaan pitkän ajan kuluessa, kun työttömyys vaan jatkuu ja jatkuu. Työttömyys jatkuessaan on sen laatuista kituuttamista ja henkistä kidutusta, että olisiko kuitenkin parempi ottaa äkkikuolema kuin elinkautinen työttömyys.

TE-toimisto vauhdissa

TE-toimistolla uusia kujeita keksitään ja kesäaika kun koittaa heidän aktiviteettinsa sen kun lisääntyy. Nyt he värväävät sähköpostimainoksillaan jo puhelinmyyjiä eri firmoille. "Osallistu infoon - tarjolla provisiopalkkaisia myyntitehtäviä". Miksi minulle tämmöisiä roskapostataan, ei minulla ole mitään myynti- ja markkinointikokemusta tai koulutusta. Itse asiassa minulla on vieläpä se 3 kk ammattisuoja-aika voimassa, joten vähän voisivat rajata lähetyksiään.

Toisaalta mol:lin työpaikkailmoitusten sekaan on lisääntyvässä määrin alkanut pesiytyä rekrykoulutusten ilmoituksia. Mitä nämä tekevät "avoimet työpaikat" -listoilla? Otsikko on kuin oikean työpaikan, mutta auki klikkaamalla paljastuu, että se on työvoimakoulutus eli palkatonta työtä. Mitä seuraavaksi, kohta sinne ilmestyy varmaan kuntouttavan työtoiminnan mainoksia? Nähdäkseni näillä halutaan vain hämätä asiaan perehtymättömiä, jotka vain katsovat montako ilmoitusta palvelussa on ja sitten syyllistävät miksi työttömät eivät mene näihin. Vanhastaan siellä on jo ollut sotkemassa vuokrapaikat, joitten ilmoitusten takana ei myös oikeaa palkkatyöpaikkaa välttämättä ole.

Palkkatuet ja avustavat työt

Näin jälkeenpäin ajateltuna kuten ennalta arvelinkin, minulla oli liian kovat odotukset ja tavoitteet palkkatukityöstä. Tarkoitukseni tietenkin oli saada oikeaa työkokemusta ja oikea työpaikka jatkossa. Työtehtävät olivat kuitenkin liian pitkään avustavia hanttihommia, jotta olisin saanut oikeaa kunnon työkokemusta tästä riittävän paljon. Työsuhde oli kuitenkin vain puoli vuotta. Miksi julkisuudessa jatkuvasti jauhetaan, että työttömät pitää saada avustaviin töihin? Miksi ei oikeisiin töihin?

Ihmettelen kun monet ilmaistöissäkin sanovat tekevänsä koulutustaan vastaavia töitä. Mikä heidän koulutuksensa tällöin on? Kai se on silloin jokin käytännöllinen ammatillinen tutkinto. Minulla yliopistokoulutettuna on ollut vikana, etteivät työtehtävät ole olleet järkeviä palkkatuki- tai ilmaistöissä. Kaivellaan jostain jotain tylsimpiä rutiinitehtäviä, joita muut eivät viitsi tehdä ja perehdyttäminen siihen mitä paikassa oikeasti tehdään jätetään väliin. Muualta töitä hakiessani sitten ihmetellään miksi korkeakoulutettu on tehnyt vain jotain näin alkeellista.

Enkä ole ainoa tapaus, kun kunta pistää Kela-listalaisen tai velvoitetyöllistetyn vain turhan pantiksi eikä anneta (oikeastaan mitään) työtehtäviä. Ehkä jollakin kuusikymppisellä on itselläänkin ajatus vain saada ansiosidonnaisen päivät säilymään eikä muulla ole väliä. Tuolle ikäluokalle kannattaisi antaa suoraan ansiosidonnaisensa eläkkeelle asti. Halvemmaksi se tulisi kuin maksaa heille palkkaa välissä. Palkkapaikat pitäisi antaa nuoremmille, jotka oikeasti haluavat työelämään, ja velvoitetyöllistämisen pitäisi koskea meitä nuorempia, ettemme tippuisi työmarkkinatuelle tuhanneksi päiväksi.

TE-toimiston tai jonkun muun viranomaisen pitäisi vahtia, että valtion tukirahoilla työtön todella saa oikeaa työkokemusta, jonka avulla voi jatkossakin työllistyä. Muuten tässä ollaan taas vaan käsi ojossa odottamassa seuraavaa palkkatukipestiä.

Työttömät ahtaalle

Vai lisää byrokratiaa, eikös sitä oikeammin pitänyt vähentää ja saada säästöjä? Yhtenä kiristyksenä työttömien työnhaun määrää halutaan alkaa vahtimaan ja esim. kahden viikon välein pitäisi ilmoittaa hakemansa paikat. No sitä saa mitä tilaa, pelit peleinä. Laitan sitten joka viikko automaattina te-toimistojen sähköposteihin avoimen hakemukseni ja ansioluettelon, niin moneen osoitteeseen kuin hakemuksia vaaditaan. Raportoida voi sitten nämä paikat tai mitä vaan muutakin hakemaansa, ei niitä kukaan virkailija koskaan ehdi lukea kuitenkaan. Joka viikoksi ei edes löydy järkeviä hakupaikkoja vaikka vakavissaan etsisi, joten sama se minne roskapostituksiaan lykkää. Turha te-toimistojen säännöistä on mitään stressiä ottaa. Siinäpähän sitten tekevät ministeriöissään selvityksiä paljonko uudet temput työttömien hyppyyttämiseksi tuottivat tulosta.

Ansiotyötön

Kun nyt hallitus ja te-toimistot sotkevat työ -sanan käyttöä minkä kerkiävät, niin myös työtön -sana on vanhentunut. Minäpäs lanseeraan uuden tittelin: ansiotyötön. Eikö kuulostakin hienolta, ikään kuin olisi ansioitunut. Mutta niinhän sitä onkin, ansiotyöttömällä oikein ansioluetteloissaan on listattuna kaiken maailman ansionsa.

Ansiotyötön myös tekee työtä ja maksaa veroja. Työ on hyvin monipuolinen ilmiö ja työtä maailmassa riittää. Fysiikassa tehdään työtä kun esim. nostetaan laatikko maasta. Jos vaikka kannan kauppakassia teen siis työtä. Kotitöitä ja pihatöitä riittää. Koko ajan teen kirjoitustyötä kun naputan tänne nettiin. Ansiotyönhakutyötä riittää myös kun napsauttelen hakemuksia menemään. Lukiessa tai opiskellessa voi tehdä ajatustyötä. Veroja maksetaan koko ajan paitsi päivärahoista myös kauppakassien sisällöstä, matkakuluista, asumisesta ja ihan joka asiasta. Turha siellä siis kenenkään ansiotyöllisen on naputtaa ettei töitä tehdä ja veroja makseta. Ansiotyöttömällä puute on vain ansiotyöstä, josta ansaitsee elantonsa.

Työjotain

Työ, työ... tuttu sana, missäs sen olen kuullutkaan? Ai niin, se oli siellä Kuopion torilla kun polliisi kysyi: "Mittees työ siinä seisotta?"

TE-toimisto on pelleillyt työ -sanalla jo pitemmän aikaa liittämällä sen milloin mihinkin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: työharjoittelu, työssäoppiminen, työelämävalmennus, työkokeilu, kuntouttava työtoiminta sekä uusimpana tulokkaana "työnäyte". Ovelasti näillä nimikkeillä on tarkoitus hämätä ja sotkea asioita, kun ei kuitenkaan suoraan haluta sanoa, että tarkoitus on laittaa työtön palkattomaan työhön. Ei ole siis tarkoitus harjoitella, oppia, valmentautua, kokeilla, kuntoutua tai näyttää mitään vaan tehdä työtä. Ja ilman työsuhdetta ja ilman palkkaa ja muita etuuksia. Jotakin aikuisten työvelvollisuuttako tässä ollaan luomassa, mutta ei kuitenkaan oikeisiin työtöihin? (Vrt. oppivelvollisuus: nuoret pois kadulta pahanteosta koulun penkille istumaan vaikka poliisin niskaperseotteella.)

Kieroutunutta peliä

Onko jollain vastausta tähän kuinka kauan jatketaan tällaista. Olen jo useita kertoja opiskellut uutta alaa, tehnyt siihen liittyviä harjoitteluita tms. ilmaistöitä ja lyhyitä keikkoja tai pätkätöitä. Kuitenkin joka kerta homma on päättynyt samalla tavalla eli viimeiset pätkät ovat olleet hyvinkin lyhyitä kunnes ovat loppuneet kokonaan. Pitempiaikaiset työpaikat on annettu joillekin muille.

Viime vuonna palkkatukityössä tavallaan opettelin myös uuden ammatin, joka oli hiukan sivunnut jotain avoimessa viime vuosina opiskelemaani. Mutta ei urjennut uraa taas tästäkään. Vain muutaman kuukauden sain tehdä noitakin töitä vain. Lisää pätkiä en tuolta enää saa missä olin sijaisena, koska he olivat laittaneet sijaisuuden julkiseen hakuun. Ja totta kai heillä oli siihen jo valmiiksi joku muu katsottuna. Eli ei auta kertakaikkiaan mikään, vaikka olin samaa juuri tehnyt samassa paikassa. Tuo valittu oli tietenkin toisesta työpaikasta vaihtava. Valittu oli vielä epäpätevä koulutukseltaan, koska hänellä oli vain ammatillisen tason tutkinto vaikka hakuilmoituksessa oli vaatimuksena korkea-asteen tutkinto. Eikä hänellä ollut tarvittavaa ohjelmistojen osaamista mikä esim. minulla on. Mutta hänpä vaan oli "sopivin" hakija.

Pitäisikö tämä ottaa henkilökohtaisesti, että olen niin kamala tyyppi jota ei mihinkään haluta? Osittain on kyse ilmiöstä, ettei työtöntä kukaan halua, koska eihän sellaista henkilöä voi ottaa, joka ei ole muuallekaan kelvannut. Jos toisaalta on saanut jonkun paikan, niin sitten kelpaisi muuallekin. Eli tämä on klassinen muna-kanailmiö: kun ei ole työkokemusta ei saa työpaikkaa ja kun ei ole töissä ei saa työkokemusta. Luulisi tässä pelissä tulevan pää vetävän käteen, mutta kun ei vaan tule.

Perustulounelma

Siellä ja täällä sitä taas tapellaan voidaanko "vastikkeetta" jakaa rahaa ihmisille.

Ei miltään unelmalta kuulosta saada 550 euroa käteen ja sen jälkeen tehdä mitä tykkää pärjätäkseen. Mutta on se ajatukseltaan suuri mullistus päästää työttömät irti karenssin uhasta eli TE-toimisto sanelee mitä on aikuisen ihmisen tehtävä saadakseen samaisen 550 euroa joka kuukausi. Miten mahtaa ansiosidonnaisen suhteen mennä, onko siinä sama karenssivaara päällä koko ajan. Tosin jos ansiosidonnainen menisi niin saisi perustulon verran tilalle, eikä jäisi nollille kuten tällä hetkellä käy.

TE-toimistoille tulisi hätä käteen mitä ne nyt tekisivätkään kun pitkäaikaistyöttömien ei tarvitsisi sinne enää ilmoittautua. TE-toimiston pitäisi palata vanhaan tehtäväänsä välittämään oikeita työpaikkoja tai järkeviä koulutuksia.

Kannustinloukkuja osa-aika/pätkätöiden tekoon tuo ei erityisesti poista, koska lisäksi haetaan vanhaan tapaan ainakin asumistukea. Joku tuloraja jossain määrässä kuitenkin on väkisin, jolloin leikkuri iskee ja syntyy kannustinloukkua. Onko se sitten ensimmäisessä satasessa vai esim. tuhannen euron palkassa mutta jossain se on kuitenkin. Kuten esim. opintotuessa opiskelijat voivat laskelmoida tarkkaan mihin rajaan asti työnteko kannattaa.

Mutta ehdottomasti pitäisi työttömät vapauttaa TE-toimiston määräysvallasta ja karensseilla uhkailun pelosta. Miten paljon henkisiä voimavaroja tämä syö ihmisiltä sen sijaan, että silläkin energialla voisi yrittää tehdä jotain positiivista oman pärjäämisensä ja tilanteensa suhteen. On yksi kiviriippa päässä lisää pelata pelejä TE-toimiston sääntöjen kanssa, kun samaan aikaan yrittää epätoivoisesti saada euronpuolikkaansa riittämään ja elämäänsä jotain mielekkyyttä.

Ongelman vakavuus

Työttömyysturvamenot ovat lisääntyneet ennätysmäärään tämän uutisen mukaan. Tarttiskohan ongelmalle oikeasti vihdoin viimein alkaa tehdä jotain. Työttömyysturvamenot ei muuten vähene ollenkaan laittamalla ihmisiä "kuntouttavaan työtoimintaan" tms. ilmaispuuhasteluun.

Hälyttävintä asiassa on Kelan päivärahoilla olevien määrän lisääntyminen. On vielä itsellä hyvin muistissa miten kurjaa työmarkkinatuella eläminen on, ja luultavasti tipun sinne taas takaisin. Nyt on jo ekat 100 päivää ansiosidonnaisesta syöty eikä mitään tietoa mistä ihmeestä työssäoloviikkoja saisi kerrytettyä lisää.

Kun Kela on siis maksanut 2,1 miljardia peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea, niin näitä pienituloisimpia ihmisiä saadaan yhteensä noin 250 000. Tämä joukko on kaikki työikäistä väkeä 18-65 vuotiaita ja heidän tulonsa ovat vuodessa vaivaisen 8500€ luokkaa, josta napsaistaan vielä 20% veroja päältä pois. Ensi vuonna ansiosidonnainen aiotaan lyhentää 400 päivään, joten ruuhkaa Kelan luukulle halutaan näköjään entisestään lisää. Eipä ihme ettei Suomessa kysyntää ole monillekaan palveluille, koska joukko joka tuloillaan pystyy mitään täällä enää maksamaan pienenee pienenemistään. Kaupan päälle tämä ostovoimaton suuri ja yhä suureneva joukko on vielä julkisesti leimattu pelkäksi syrjäytyneeksi "kulueräksi", jota sosiaalipuolen pitäisi "kuntouttaa".

Seurantakierros

Työttömäksi taas palanneena, ties monennenko kerran, teinpä kierroksen katselemassa miten muilla menee. Täysin epätieteellisen puolen tusinan netissä kirjoittavan työttömän otoksen perusteella aika lohduton kuva on. Yksikään seuraamistani kirjoittajista ei ole oikeasti työllistynyt kunnolliseen pitkäaikaiseen kokoaikatyöhön. Kuudesta kolme olemme palkkatukityön äskettäin loppuun suorittaneita, mutta taas kotona odottelemassa mahdollista jatkopätkää. Kolme taasen opiskelee, joko virallisesti omaehtoisena tai työkkärille mitään ilmoittamatta.

Eipä se ihme ole kuinka harva työttömyydestä uskaltaa kirjoitella vai onko niin, että oikeasti harva jää tähän samaan tilanteeseen pyörimään vuosikausiksi, näillä näkymin jopa vuosikymmeniksi. Pyöritään siis kurssien, opiskelun, pätkätyön, palkkatukityön ja ilmaistöiden välillä. Tästä meidät palkitaan pääosin työttömyyskorvauksilla ja hyvin harvoin pienellä palkkasummalla. Eläköityminen on  monia tästä kierteestä "pelastanut", vaikkakin eläke jää vähäiseksi työeläkkeen kertymättömyyden vuoksi. Muuten tästä ei oikeastaan paetakaan kuin piilotyöttömiksi: omien säästöjen, sukulaisten, puolison tai perinnön turvin elämään.

Aina hakea voi

Haastattelussakin pääsin monen vuoden tauon jälkeen käymään. Aikalailla pieleen se taisi mennä. Olin jotenkin luottavainen ennen haastattelua, että siinä on paikka jollaista työtä olen juuri tehnyt toisessa paikassa ja olen varmaan vahvoilla. Aamulla ennen lähtöä tosin tuli paniikki, että enhän minä ole miettinyt vastauksia valmiiksi edes tavallisiin kysymyksiin kuten "miksi haet tätä paikkaa". Kun selvähän se on miksi näitä haetaan, olen jopa samanlaista tehnyt ennenkin, joten osaisin ja pärjäisin ko. työssä ja pitää saada toimeentulonsa jostain jne. mutta tämähän on väärä vastaus. Eipä tätä kysytty, vaan vielä pahempaa: "kerro nyt jotain itsestäsi". Voih, tulee aina niin idiootti olo kun tuon kuulee.

Toinen paikka johon hyvässä uskossa laitoin hakemuksen ja uskoin olevani myös vahvoilla, kun he hakivat sellaista joka voi aloittaa heti ja paikka täytetään heti sopivan löydyttyä. Noh, sieltä tuli viesti, että he ovat jatkaneet paikan hakuaikaa eli enpä ollut heidän paikkaansa sitten yhtäänkään "sopiva". Ja oletettavasti paikkaa oli hakenut jokunen muukin, mutta eipä vain löydy "sopivaa". Tällaisia feikki-ilmoituksia siis pyörii listoilla.

Temppuilutoimiston kanssa asiointia

Asiat ompi hoideltu taas siihen malliin, että työttömän tavanomainen arki alkoi taas. Eli TE-toimistoon vein työtodistuksen näytille ja lausunto on taas voimassa jotta päiväraha juoksee. Tämähän pätkätyöbyrokratia meni siististi tällä kertaa. Keksin jopa, että pätkät voi ilmoittaa verkkopalvelussa, vaikka ei siellä mitään ohjetta ole asiasta, mutta näköjään onnistuu kun uskaltaa napsautella.

Vaikka olin helmikuussa töissä, niin TE-toimisto lähetteli minulle sähköposteja, joissa mainostivat rekry- ja "popup"-tapahtumiaan. Jokin aika sitten oli ihan uutinen tästä aiheesta, että työttömät eivät edes lue TE-toimiston lähettämiä sähköposteja. "Todellakin täällä TE-toimistossa pohdimme, mistä tuo ilmiö johtuu". Heh heh, ihanko tosissaan pohditte, tämä uutinen nauratti. Mutta eiväthän sellaiset tiedä mikä on pelin henki, jotka eivät ole koskaan joutuneet asioimaan nykyisen TE-toimiston kanssa.

Nimittäin ihmisiltä on mennyt luottamus TE-toimistoon, sillä niin monen asian takana on karenssiansa. Esim. työvoimakoulutukset, jos vapaaehtoisesti haet johonkin, niin et voi kuitenkaan enää perua hakemustasi ja mahdolliseen valintahaastatteluun pitää karenssin uhalla osallistua. CV-netti on karenssiansa, sillä jos se mennään kirjaamaan suunnitelmaasi on sitä muistettava käydä vähän väliä verkossa uusimassa, jotta se on voimassa koko ajan. Työtarjoukset ovat karenssiansoja, koska niissä velvoitetaan hakemaan milloin mitäkin älytöntä. Minullekin tuli käsky hakea jotain parin tunnin osa-aikatyötä. Mitä edes hyödyttäisi "saada" tällainen käytännössä nollatuntipaikka, olisi päivärahoilla kuitenkin? Rekrytapahtumiin voi olla piilotettuna karenssiansoja, tarkkana kannattaa olla, ettei vapaaehtoisesti lupaudu esim. ilmaisiin työkokeiluihin, koska näissä sopimuksissa on sen jälkeen kiinni karenssin uhalla.

Summa summarum, TE-toimiston kanssa asioidaan vain pakollinen minimi, koska palkkatyöpaikkoja sieltä ei kuitenkaan jaeta. Lisäksi itse he nettisivuillaan ilmoittavat, ettei heidän kanssaan voi asioida sähköpostitse, joten roskapostiksi vaan suoraan heidän lähetyksensä.

Työpätkiltä tulossa

Sain ekan parin viikon pätkän päälle toisen parin viikon pätkän. Sijaisuus on sijaisuus ja kun vakituinen palaa paikkaansa, niin työtön palaa "vakituiseen" työttömän osaansa kotiinsa. Siis miksi samat on aina työpaikoilla etuuksia keräämässä ja toiset "etuuksilla" kotona. Kyllä tämä vääryydeltä tuntuu, ei käy kieltäminen ja olen samaa varmaan ennenkin valittanut.

Sain nyt tosin kutsun haastatteluun toiseen paikkaan. Eli stressiä pukkaa. Väsyttävää käydä lyhyillä pätkillä vain tuuraajana ja koko ajan selailla työpaikkailmoituksia ja pistellä hakemuksia milloin minnekin. Kuin tekisi kahta työtä samaan aikaan. Jännittää mennä haastatteluun uuteen paikkaan, missä ei tunne ihmisiä. Ja jos jonkun paikan (määräaikaisista pätkistä tietenkin kyse edelleen) sattuisi saamaan, niin edessä olisi taas uuden työpaikan asioihin perehtyminen ja systeemien opettelu. Viime vuonna palkkatukityössäkin seurasin, miten vakituiset eivät viitsisi mitään uutta opetella, mutta pätkätyöläisillä tämä uuden opettelu on koko ajan edessä ja kaikki pitäisi heti osata ja mieluummin vielä niin, ettei kukaan vaan joutuisi neuvomaan.

Luultavasti en minäkään kauan jaksa enää, jos jotain pitkäaikaisempaa ei lähiaikoina löydy. Matalapalkkaisia töitä kuitenkin, niin sekin syö motivaatiota. Pari vanhan koulutukseni mukaista paikkaa tosin oli äskettäin haussa, joita siis harvoin on tarjolla. Laitoin huvikseni niihinkin hakemukset, mutta kuten arvattavaa täyttä hiljaisuutta niiden suhteen. Aika vitsi se varmaan onkin, että joku hakee paikkaa, jollaisia töitä on viimeksi tehnyt melkein kymmenen vuotta sitten. Turha kai on haikailla menetettyjen mahdollisuuksiensa perään enää.

Työpätkälle menossa

Olen menossa pariksi viikoksi työttömän virkistäytymislomalle eli työpätkälle. Pääsen työpaikalle käymään pois kotikuvioista ja siitä vielä maksetaan minulle. Tai ollaan maksavinaan, sillä niin huonoilla ehdoilla näitä tarjotaan, että varsinainen elanto on kuitenkin päivärahojen varassa. Soviteltu päiväraha saattaa olla edukkaampi 300 euron suojaosuuden takia kuin kahden viikon rajan ylittävä työpätkä. Saa nähdä miten tämä menee ja jääkö mitään käteen. Sen vanhan ajatuksen hyväksyn, että leipä on kapea mutta pitkä. Pätkätöissä vaan leipä on ohuen ohut sekä pätkitty silpuksi, jolla ei elä.

Uusi vuosi vanha meininki

Uutta vuotta juhlistan taas kerran työttömänä. Itse asiassa kahdeksana uudenvuoden päivänä olen ollut työtön työnhakija tilastoissa. Onhan ne kivoja työssäkäyvälle tällaiset vapaapäivät tai työssäkäymiseen vielä kivampia pyhäkorvausten kera. Työtöntä sen sijaan ärsyttää, mitä tässä juhlisi? Koko pimeän syksyn olisi voinut käydä tienaamassa rahoja mm. kesäloman viettoon, mutta kun ei, mokomia turhanaikaisia hakemuksia vaan pitää rustailla. Takinkääntö kyllä jatkuu kesän suhteen, en haluakaan töihin kesällä, vaan olen suunnitellut jo valmiiksi vaikka mitä hauskaa aktiviteettia ensi kesäksi. Koska viime kesä meni ilman lomaa toimistossa istuessa, niin vahinko pitää ottaa takaisin.