Sain
ekan parin viikon pätkän päälle toisen parin viikon pätkän. Sijaisuus on
sijaisuus ja kun vakituinen palaa paikkaansa, niin työtön palaa
"vakituiseen" työttömän osaansa kotiinsa. Siis miksi samat on aina
työpaikoilla etuuksia keräämässä ja toiset "etuuksilla" kotona. Kyllä
tämä vääryydeltä tuntuu, ei käy kieltäminen ja olen samaa varmaan ennenkin
valittanut.
Sain
nyt tosin kutsun haastatteluun toiseen paikkaan. Eli stressiä pukkaa.
Väsyttävää käydä lyhyillä pätkillä vain tuuraajana ja koko ajan selailla
työpaikkailmoituksia ja pistellä hakemuksia milloin minnekin. Kuin tekisi kahta
työtä samaan aikaan. Jännittää mennä haastatteluun uuteen paikkaan, missä ei
tunne ihmisiä. Ja jos jonkun paikan (määräaikaisista pätkistä tietenkin kyse
edelleen) sattuisi saamaan, niin edessä olisi taas uuden työpaikan asioihin
perehtyminen ja systeemien opettelu. Viime vuonna palkkatukityössäkin seurasin,
miten vakituiset eivät viitsisi mitään uutta opetella, mutta pätkätyöläisillä
tämä uuden opettelu on koko ajan edessä ja kaikki pitäisi heti osata ja
mieluummin vielä niin, ettei kukaan vaan joutuisi neuvomaan.
Luultavasti
en minäkään kauan jaksa enää, jos jotain pitkäaikaisempaa ei lähiaikoina löydy.
Matalapalkkaisia töitä kuitenkin, niin sekin syö motivaatiota. Pari vanhan
koulutukseni mukaista paikkaa tosin oli äskettäin haussa, joita siis harvoin on
tarjolla. Laitoin huvikseni niihinkin hakemukset, mutta kuten arvattavaa täyttä
hiljaisuutta niiden suhteen. Aika vitsi se varmaan onkin, että joku hakee
paikkaa, jollaisia töitä on viimeksi tehnyt melkein kymmenen vuotta sitten.
Turha kai on haikailla menetettyjen mahdollisuuksiensa perään enää.
