keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Turhauttavaa syksyä taas vaan

Loppusyksy näkyy aina olevan työttömälle sitä turhauttavinta aikaa, kun miettii mitä oikein tekisi. Kesä aktiviteetteineen meni, eikä nyt pimeimpänä aikana ole mitään tiedossa. Tämähän olisi se paras aika käydä töissä ansaitsemassa rahaa. Mutta kun ei vaan yhteiskunnassa ole mitään palkkatöitä tarjolla.

Opiskellakaan ei aina jaksa, motivaatio puuttuu. Miksi opettelisin uusia tietoja ja taitoja, jos niitä ei pääse koskaan mihinkään hyödyntämään. Varsinkaan miksi maksaisin kursseista ja hiki hatussa suorittaisin niitä, kun työnhaussa nämä on pelkkää ilmaa. Puhumattakaan miksi pitäisi yrittää suorittaa kokonaan uusia tutkintoja itselleen, turhia papereita piironginlaatikossa pölyyntymässä on jo ennestäänkin.

No kuntoilu sitten. Aina työttömälle sanotaan mene metsään lenkille, sehän on vieläpä ilmaista. No ihan kaikki eivät asu metsien ja pururatojen vieressä, mutta minä kyllä sattumalta asun ja (kävely)lenkkeilyä tulee tehtyä enemmän kuin tarpeeksi. Ei tuo kuitenkaan riitä mielenkiintoa säilyttämään eikä elämän sisällöksi. Ja mitä minä sillä hyvällä kunnolla edes tekisin. Yleensä kuntoilulla on joku tavoite, hyvä kunto tarvitaan johonkin muuhun harrastukseen tai työhön. Otetaan vaikka esimerkiksi (iänikuinen) maraton, johon tavoitteellisesti treenataan. Minulle ei tosin juoksu sovi, mutta vaikka Finlandia-hiihto sopisi tavoitteeksi. No, työttömällä nämä kaatuu kalleuteen, koska osallistumismaksuihin, matkoihin ja välineisiin uppoaa satasia.

Myös muihin sisällöltään rikkaampiin harrasteisiin liittyy sama rahakysymys. On paljon harrastuksia, joihin vaaditaan välineitä (kalliita) sekä erikoisosaamista, jota saadaan (kalliilla) maksullisilla kursseilla. Katselin suurella mielenkiinnolla äskettäin Yleltä tullutta sukellus(onnettomuus)dokumenttia. Kuinka järjettömästi näillä työssäkäyvillä on pistää rahaa tuollaiseenkin harrastukseen (vaikka juuri tuo sattuikin olemaan pienen porukan extreme-hommaa, toisaalta sukellusta tavallisessa riittävän turvallisessa mielessä harrastaa suuri joukko ihmisiä). Varmaan kivaa kuulua johonkin harrastusporukkaan, jonka kanssa pääsee tekemään mielenkiintoisia reissuja ympäri maailmaa. Työtön on näistäkin kekkereistä pihalla, vaikka aikaa olisi, niin rahaa ei ole. Eikä ole kavereita, edes halvempiin tekemisiin. Mitään juorukerhomeininkiä en kaipaakaan, viihdyn helposti paljonkin yksin, mutta joku raja tässä näköjään tulee kaikkien asioitten yksin tekemisessä ja syrjäytettynä olemisessa.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Vertailusta

Vertailu hyvintoimeentuleviin masentaa. Kesällä harrastuksissa, tuolla harvoissa maksullisissa, jouduin taas sivusta seuraamaan näitten touhuja joille raha ei ole este toteuttaa itseään. Jotain ilmeisesti vain viikon kokeilua varten ostetaan satasilla uusia varusteita, uusilla autoilla ajetaan, teknisillä vempaimilla leikitään jne.

Jos jonkun mielestä työttömyys on kuin palkallista lomaa, niin mieli muuttuu kun työttömyyttä vain jatkuu ja jatkuu vuosi toisen perään, ei ole enää kukaan työkaveri ottanut yhteyttä, säästöt on syöty, lainojen lyhennysvapaat on käytetty, omaisuutta pitää myydä pois, maksulliset harrastukset lopetettu, jäsenyydet ja lehtien tilaukset ym. mistä tulee laskuja on lopetettu, et kuulu enää mihinkään porukkaan.

Voit käydä (kävely)lenkillä lähialueella, jumpata kotona ja käydä kirjastossa. Ruoaksi ostat tavallista perusruokaa.

Yksinäisyys iski päälle nyt pitkästä aikaa ihan tosissaan. Homma sai alkunsa eräästä harrastuksesta jota sinänsä voisi omatoimisesti jopa ilmaiseksi harrastaa jossain paikoissa. Mutta kaveri on lähes pakollinen, ja minullahan ei ole yksinkertaisesti ketään jolta voisi kysyä. Kun ei ole työkavereita ja sosiaaliset verkostot työttömänä menneet muutenkin ihan minimiin. Oma suku on lisäksi sellaisessa vaiheessa, että vain hautajaisia pidetään, mutta ei häitä eikä ristiäisiä, niin väki vain vähenee silläkin puolella.

Tämä ei todellakaan ole ollut elämää, johon olisin nuorena luullut päätyväni. Kuin lehmänhäntä lässähti kaikki tekemiset, ja korostuu tietenkin koska mulla lasten synnyttäminen ei onnistunut. Monet naiset ainakin päällepäin selittelevät osaansa "kun minulla on nämä lapset" niin ei ole tarvinnutkaan muuta sisältöä etsiä elämäänsä. Minulla ikisinkulla on sitten vain korkea koulutukseni, mutta mitä minä sillä täällä kotona yksinäni teen.