Olen
vuoden alussa päässyt sellaiseen olotilaan, etten ole viitsinyt funtsia
työttömyyttä ollenkaan. Luen lehtijuttujakin työttömistä kuin ei koskisi minua
ollenkaan. Blogikin on siis ollut hiljainen. Ei oikeastaan kiinnosta mikään
työelämään liittyvä. Olen työtön, mutta mitä sitten, kun en voi asiaan
vaikuttaa. Ihan sama haenko jonnekin vai en. Ikä on vain numeroita, joku on
lyhyt, toinen pitkä, joillain on sairauksia, useimmilla ei, jotkut käy töissä
toiset ei. Toiset on miljonäärejä, toiset rahattomia. Rahaton voi olla myös
monesta muusta syystä kuin työttömyydestä. Minkäs näille mahtaa.
Rahatilanteeni
on viimeiset pari vuotta ollut siedettävä pätkätöitten ja ansiosidonnaisen
ansiosta. Niinpä pystyin nyt vuoden alussa irrottamaan muutaman satasen ja
tekemään mitä huvittaa, kokeilemaan paria asiaa joita en nuorena päässyt
kokeilemaan. Onpa ollut virkistävää. Elämä on lyhyt. Jos jotain on mielessä,
niin sen tekemistä ei kannata siirtää "sitten kun joskus jotain",
vaan tehdä heti. Omalla "to do" listalla on tosin harvinaisen vähän
enää mitään, koska olen tätä periaatetta soveltanut jo pitkään ja tehnyt mitä
olen pystynyt. Jotain on onnistunut ja paljon epäonnistunut, mutta yritetty ja
kokeiltu on, eipähän tarvitse mahdollisesti vanhana katua, että "voikun
olisin silloin aikanaan sitä ja tätä".
5 kommenttia:
Voi vitsi kun itsekkin pystyisin samaan! Pitänee alkaa yrittämään!
t. Työtön
Onnea yritykseen. Niin tekemiset ehkä voi onnistua jos haluaa jotain riittävän maltillisesti, ettei ihan kuuta taivaalta, vaan sellaista mikä juuri itselle on mahdollista, täysin epärealistiset jutut olen hylännyt pois listaltani. Tottakai raha rajoittaa tekemisiä, en mitään tonnikaupalla voi pistää harrastuksiin tai matkusteluun. Ansiosidonnaiseni myös loppuu tätä menoa syksyllä.
Ei tosiaan oikein jaksa kiinnostaa työhön tyrkyttäytyminen, koska siitä ei mitään hyötyä ole ja työnhaku on nykyään pelkkää teatteria.
Onpahan sitten ainakin vapaus tehdä mitä huvittaa niissä puitteissa kuin (taloudelliset) resurssit antavat myöten.
Työpaikkoja vaan on liian vähän, siis niitä kunnollisia ihan oikeita palkkatyöpaikkoja.
En ole tätä blogia pahemmin lukenut mutta oli mielenkiintoista huomata kuinka aiempina vuosina pohdittiin työttömyyttä eri kanteilta ja sitten 2017 todettiin että ihan sama, ei jaksa ajatella koko asiaa. Kun on pitkään työttömänä, siihen tottuu, niin kuin laiska renki naulan päällä istumiseen. En edes palkkaisi itseäni koska olen jokseenkin hidas ja pessimistinen. Meinasin sanoa etten ikinä ole ollut 40 tuntia viikossa työssä mutta sitten muistinkin että olen itse asiassa tehnyt joitakin viikkoja jolloin olin n. 86 tuntia töissä. Siinä on vaan se että minulle maksettiin 72 euroa päivässä josta osan annoin vielä apulaisena toimineelle vapaaehtoiselle. Laskin että siitä jäi tuntipalkkaa jotain 3 euroa. Minua ei oikeastaan haittaisi mennä 3 euron tuntipalkalla jonnekin orjatyöhön, kunhan saisi tarpeeksi taukoja, matkakulut korvattaisiin ja ruoka tulisi kaupan päälle. Aktiivimalliinhan tämä ei sopisi koska pitää olla TESin mukainen palkka.
Lähetä kommentti