Tekemiset

Työnhaku on aika jäissä taas, koska työpaikkailmoituksia on ollut ennätysvähän, esim. mol:lissa vain 350 kpl täällä (yhdessä Suomen suurimmassa) kaupungissa. Tietenkin tiedän, että pitää hakea muualtakin, mutta helpompaa olisi niin päin, että työnantajat ilmoittelisivat jos on tarvetta ja millaisista henkilöistä, kuin itse tyrkyttää summassa itseään mihin sattuu.

Talvesta on tulossa samanlainen kuin viime talvestakin. Ilmoittauduin taas avoimeen yliopistoon aloittamaan uutta ainetta. Olisin halunnut jatkaa vanhoja aineita pitemmälle, mutta avoimen yliopiston kautta ei pääse edistyneemmille kursseille. Toisekseen ajattelin elvyttää erään vanhan harrastuksen, halvalla toivon mukaan. Liikuntaharrastuksissa joudun pitämään taukoa rasitusvammojen takia (tässä näkee myös, ettei fyysisiin töihin olisi asiaa, kun ei paikat kestä).

Minua on syytetty etten tee mitään hyödyllistä, mutta olen tehnyt jokaiseen koulutukseeni liittyen sekä palkallisia että ilmaistöitä, joten en katso olevani mitään velkaa mihinkään suuntaan. Kahdeksankymppisiä vanhempiani auttelen jos tarpeen. Muuten en tee mitään jos en itse saa siitä jotain (kuten palkkaa). Harrastuksista, opiskelusta ja liikunnasta saan jotain mielekästä itselleni, joten niitä teen huvikseni.

Miksi kirjoitan

Blogin puolivuotispäivä lähestyy. Tuntuu, että joku tärkeä aihe on jäänyt vielä tarkemmin käsittelemättä, mutta en nyt satu muistamaan mikä. Suunnittelu nääs jäi tekemättä kun blogin aloitin. Oikeastaan aloitin tämän siksi, että moni työtön bloggaaja on saanut työpaikan ja nämä blogit siis loppuneet onnellisesti. Jotain muutosta itsellenikin tähän aina vaan samaan työttömän osaan olen toivonut, mutta muutoksesta ei ole ollut havaittavissa vilaustakaan. Sama jatkuu.

Vaihdetaan välillä

Valitan vaan ongelmista enkä yritäkään keksiä ratkaisuja. Fiksummat saisivat niitä keksiä. Ongelma on ettei työpaikkoja riitä kaikille. Työmarkkinat ovat myös niin joustamattomat, että vain samaa työtä ennenkin tehnyt kelpaa työpaikkaan. Koulutusvaatimukset ovat joustamattomia, tietty tutkinto pitää olla kuhunkin paikkaan, mutta toisaalta uuden koulutuksen hankkiminen aikuiselle on myös ihan joustamatonta.

Näin yksilön ihan minun itteni kannalta ratkaisu olisi se, että minä menen vaihteeksi vaikka viideksi vuodeksi töihin ja joku muu tulee minun tilalleni pyörittelemään peukaloitaan tyhjän pantiksi. Viiden vuoden palkalla voin muuttaa haluamaani asuntoon ja hankkia muutenkin mitä tarpeellista rahalla saa. Kitupiikiksi oppineella jää tuossa ajassa vielä säästöönkin. Pitemmälle ei kiinnosta ajatella.

Lisää opiskelupaikkoja

Juuri muutama päivä sitten aiheesta kirjoitin, ja nyt hallitus on julkaissut suunnitelmansa korkeakoulupaikkojen lisäämisestä seuraavan viiden vuoden aikana. Kaikki työttömät sitten vaan myös kilvan hakemaan näihin opiskelupaikkoihin, joiden aloilla on "kipeä pula työntekijöistä" (ks. lista alla). Pitäisi varmaan itsekin hakea keväällä (heh)? Pyhä lehmä jätetään tietysti rauhaan: "Kalliiseen lääkärikoulutukseen ei olla esittämässä lisäpaikkoja, vaikka osaajista on pulaa." Kauppatieteen koulutus sen sijaan on niin halpaa, että sinne voidaan lisätä vaikkei tarvetta olisikaan. Onnea vaan teillekin työnhakijasuman keskelle, KTM:t.

Ja tässä tämä kullanarvoinen lista:
Viidessä vuodessa koulutetaan lisää 500 lastentarhanopettajaa
Kauppatieteilijöitä 1 050
Rakennusarkkitehteja 500
Sosionomeja 500
Sosiaalityöntekijöitä 600
Juristeja 500
Psykologeja 100
Erityisopettajia 500
Sairaanhoitajia 1 200
ICT-osaajia 300
Meriteollisuusosaajia 400

Hankalimmin työllistyvät

Sama lehtijuttu rääpäisee vielä lopuksi korkeasti koulutettujen työttömyyttä.

"Hankalimmin työllistyviä ovat usein korkeasti koulutetut pitkäaikaistyöttömät, joiden on pakko laskea rimaa työnhaussa."

Tässä voi olla perää, vaikka hiukan kiinnostaisi saada lisätietoja mistä tällainen väite on tempaistu. Saatan olla juuri hankalimmin työllistyvä, mutta se ei johdu siitä, että rima olisi liian korkealla. Mihin minun se oikein pitäisi laskea, kaivanko kuopan maahan?

Yhdeltä kantilta katsottuna koulutus yllättäen saattaa vähentää vaihtoehtoja, koska opiskelumahdollisuudet on jo käytetty ja hankittu koulutus rajaa ihmisen tiettyyn lokeroon. Koulutus erikoistaa ihmisen vain tiettyyn työhön, ja jos juuri sitä ei ole tarjolla, niin siinäpäs sitten vaan olet turhan koulutuksesi kanssa tyhjänpanttina, mihinkään muuhunkaan ei kelpaa.

Elämän purkaminen

Ei osteta mitään. Jos kotona jotain hajoaa tai kuluu loppuun, ne laitetaan vaan roskiin ja ollaan ilman.

Lehtitilaukset on lopetettu aikoja sitten, maksullisista harrastuksista luovutaan yksi kerrallaan. Asuminen on liian kallista, mutta sille ei voi mitään kun se vaan on kallista ja pakko jossain asua. Ruuan kallistuessa pitää hakea koko ajan halvempia vaihtoehtoja. Matkat vähennetään minimiin. Sosiaaliset riennot jätetään väliin, koska niihin pitää mennä raha kourassa. Jäsenyydet mihinkään pitää lopettaa jäsenmaksujen takia.

Pakollisen tekniikan (tietokone, tv, kännykkä) ylläpito ärsyttää, koska siihen ei olisi varaa. Laitteet hajoilevat tai vanhentuvat ja ohjelmistoista rahastetaan. Monet maksut ovat pakollisia vaikka ei kaikkia vimpaimia itselle haluaisi (kuten yle-vero ja kaapeli-tv-maksut, täällä myös talon netistä maksettava haluaa sen tai ei).

Tässä vaan vähän alkusoittoa elämän purkamisesta ilman työtä (eli rahaa).

Asenteet

Lehtijutuista levitetään tietynlaista asenteellisuutta pitkäaikaistyöttömiä kohtaan. Tämänkin mukaan jotkut työttömät "elelevät harmailla markkinoilla saaduilla tienesteillä". Juttu leimaa työttömiä pimeän työn tekijöiksi ja levittää väärää tietoa, että työttömyyskorvauksia nostetaan ihan vaan huvikseen, taskurahoiksi muitten tulojen päälle. Rahaa muka sataa työttömälle ihan ovista ja ikkunoista, sossusta, pimeistä töistä, sukulaisilta tai ties miltä työttömän joutilasta lorvimista tukevalta sponsorilta.

Toisekseen jutun mukaan useat pitkäaikaistyöttömät ovat "rakentaneet elämän ilman työtä". Ihan taisi runosuoni sykkiä ilman käsitystä todellisesta tilanteesta. Totuus on, että tässä on elämää purettu koko työttömyyden ajan. Pala palalta pitää luopua jostain mitä ennen pystyi itselleen palkalla hankkimaan. Työttömäksi joutunut karsii pois elämästään asioita, joihin raha ei enää riitä. Rakentaa voi vain kuvitelmissaan.

Turhautuneisuus

Erityisesti nyt turhauttaa vielä tämä pienten sivutöitten saamattomuus. Turhauttaa, vaikka ei olisi rahallisesti hyötynytkään. Näköjään opiskelijat vievät tuollaiset kaikki työttömän nokan edestä, eikä työttömällä ole mahdollisuutta päästä työn syrjään kiinni osa-aikatöilläkään. Kokopäiväinen opiskelija tekee opiskelun lisäksi töitä, ja tutkinnot suorittanut työtön pyörittelee kotona peukaloitaan tyhjänpanttina. Ei ihan järkevää.

Akateemiset työmarkkinat

Tämän(kin) viikon työnhakukokemuksen ja myös tilastojen valossa täytyy kärjistää, että yliopistoissa pitäisi seuraavaksi 20 vuodeksi jäädyttää suurimman osan koulutusalojen opiskelut. Mitä kurjimpia akateemisia silpputyöpätkiä kärkkyy suuri joukko (yli)koulutettua väkeä. Ei kouluteta enää yhtään lisää esim. FM-tutkintoja. Näitten alojen koulutettuja ihmisiä on riittävästi työmarkkinoilla, paljon myös koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä sekä satoja esim. kielten, matemaattisten aineitten, biologian tai historian opettajia kortistossa.

Miksi koulutetaan lisää myöskään vaikka tietotekniikan (diplomi-)insinöörejä tai ties millä nimikkeellä IT-alan "osaajia". Sieltäkin suurin osa koulutuspaikoista pois, koska näihin ei edes löydy riittävästi tasokkaita hakijoita. Pitää valita tiukemmalla seulalla niitä, jotka ovat oikeasti kyvykkäitä alalle, eikä ottaa suuria massoja ketä vaan henkilöitä, joita nyt hiukan sattuu koneitten näprääminen kiinnostamaan. Vaatimattoman tason IT-porukalle ei ole Suomessa eikä missään muuallakaan maailmassa työmahdollisuuksia. Helpot hommat on tehty jo, tai aasialaiset tekevät ne pilkkahintaan.

Sen sijaan lääkäreiksi ja sairaanhoitajiksi pitää ottaa lisäkoulutettavia. Sinnehän on paljon kyvykkäitä hakijoita, jotka eivät pääse opiskelemaan. Lääkäreille on myös koko maapallo auki työtilaisuuksia tai muista maista voisi tulla hoidettavia Suomeen yksityisklinikoille. Tässä olisi ansaintamahdollisuuksia huomattavasti suuremmalle joukolle, kuin nyt pienelle eliittipiirille.

Pikkutöiden saaminen

Luulin tällä viikolla vaihteeksi saavani pienen silpputyökeikan, kävin haastattelussakin. Tuo oli jaossa aikalailla sisäpiirissä, joten luulin olevani vahvoilla. Mutta kuinkas taas kävikään, useita minua parempia kiinnostuneita oli jostain ilmaantunut. Minähän en enää pärjää minkäänlaisessa työnhakukilpailussa, joten se siitä. Voisin saada jotain näinkin vaatimatonta, vähän tunteja, huonopalkkaista ja huonoilla ehdoilla (esim. työtilaa ei saa, vaan pitää käyttää omaa konetta) vain, jos tosiaankaan muita ei hommaa tekemään löydy.

Työvelvoite

Jatkan vielä tämän aiheen rääpimistä työttömän kannalta, vaikka idea 1-2 h työvelvoitteesta aivan vitsiltä vaikuttaakin (eli rahaa ei ole, mutta silti pitää saada luotua joku uusi byrokraattinen systeemi työttömien kiusaksi).

1. Osa-aikatöiden ongelma palkallisinakin on se, että niistä tulee samat töissäkäyntikulut kuin kokopäivätöissä, mutta palkka vain osalta tunteja. Työntekijänkin pitää pystyä minimoimaan kulujaan ja maksimoimaan voittoaan. Joten palkattomien 1-2 tuntia 5 päivää per viikko velvoitetöiden pitää olla lähellä asuinpaikkaa. Toinen vaihtoehto on saada tehdä vaadittu 5-10 tuntia viikossa 1-2 päivänä. Itse ainakin samalla vaivalla, kun paikkaan on aamulla mennyt siellä olisi useamman tunnin yhteen kyytiin.

2. Miten poissaolot? En minä ainakaan halua hakea tuollaisen takia lääkärintodistuksia johonkin flunssaan tai mahatautiin, ne maksavatkin. Mahtaako edes terveyskeskuksesta saada, enpä ole tullut yrittäneeksi enkä viitsisi yrittääkään, arvaan jo etukäteen mitä se touhu on täällä kaupungissa.

3. Kustannuksia siis näyttää tulevan itselle, mutta saako työtön jotain hyötyä itselleen, onko porkkanaa? No ei tällaiset avustavat työt tule minua auttamaan koskaan työllistymään mihinkään, ammattitaitoa ja oikeaa työkokemusta ei noista kerry. Saa tehdä avustelemista toisten hyödyksi eläkeikään asti. Itse elää alle köyhyysrajan. Motivoivaa vai mitä?

Työ ei elätä vaan palkka

Edellisen jutun kirjoittaminen oli minusta tosi hauskaa. Ehkä ei saisi tehdä pilaa vakavalla asialla, joka tosin minun korvissani kuulosti poliitikkojen pellepuheilta. Vaikea uskoa työvelvoitteen toteutuvan kovin laajassa mittakaavassa, koska miten yhtäkkiä saadaan yli 300 tuhannelle ihmiselle tällainen paikka. Tuollaiseen 1-2 tuntia 5 päivää per viikko "työhön" en lähde samalla 700 € työmarkkinatuella kuin nyt. Koska 700 € on niin pieni summa, ettei sillä eletä täällä muutenkaan, niin on kohtuutonta olettaa sillä käytävän joka päivä vielä "töissä".

Mutta avustaviin tehtäviin lähden tällä hetkellä vaikka 1600 €/kk palkalla, kaupungille olen tarjoutunut palkkatuella halvemmallakin (eli sillä 85% työajalla, eipä ole mitään kuulunut vaikka tietoa asiasta luvattiin syyskuun loppuun mennessä). Vaatimattomien töitten hyvä puoli on, että pääsee helpolla, menee vain töihin, mitään vastuuta ei ole mistään, ei tarvitse ajatella eikä tehdä päätöksiä asioista, eikä työt seuraa kotiin. Koulutusta vaativista tehtävistä pitää tietenkin saada niitä vastaavaa palkkaa. Esim. opettajan alkupalkka ilman kokemusta on 2700-3100 € (oppilaitoksesta riippuen ).

Työttömän työt

Ai niin mutta kun se ei käy, että työtön ihan vaan oleskelee täällä yhteiskunnassa. Veronmaksajien rahoilla. Täytyy sitä nyt jossain juoksuttaa "palkkansa" edestä. Vaikka 1-2 tuntia joka arkipäivä. Mitä sitä nyt keksisi. No kai jotain apupojan tai -tytön hommaa jossain on. Vaikka kaupan kassalla voi pakata toisten ostoksia tai ulkoiluttaa vanhuksia, avustaa kotipalvelussa (vessanpytyn voi aina putsata hammasharjalla) tai yrityksen keittiön siistimisessä. Kaduillakin on aina roskia, joita työssäkäyvät ovat sinne heitelleet. Marjat mätänee metsiin, kun ei kukaan niitä kerää ja risupusikot rehottavat villeinä harvennuksen puutteessa. Kyllä tekevälle töitä löytyy.

työttömille tulossa työvelvoite

Työttömyys pitää unohtaa

Minulla on aika huono muisti, joten kävisi ihan helposti vaan unohtaa koko työttömyys. Näin teen muittenkin ongelmien kanssa, pistän ne vaan päässäni ö-mappiin (kaikkien psykologian oppien vastaisesti). Mitä sitä päässään turhaan pyörittelemään, unohdan asian ja keksin itselleni tekemistä. Tehkää muut mitä tykkäätte ja minä puuhastelen omiani. Mikä ongelma tässä nyt on?

Työelämän nurjat puolet

Tähän kaikkeen olen törmännyt töissä ollessani. Kateellisuus, pelätään että toinen on parempi ja oma paikka on uhattuna, syrjiminen, kahvihuoneessa ei puhuttu minulle mitään, ikäsyrjintä, sukupuolisyrjintä, seksuaalinen ahdistelu, tahallinen syrjäyttäminen kun naama ei miellyttänyt, jonkun poispelaaminen ihan vaan kun on kiva pelata pelejä työpaikalla. Tittelien tuijottaminen, kun olin sijainen minua ei tervehditty, paitsi sitten kun kuultiin että minulla onkin tutkinto, niin sitten tervehdittiin. Tällaiseenko pitäisi haluta takaisin?