Olen
vuoden alussa päässyt sellaiseen olotilaan, etten ole viitsinyt funtsia
työttömyyttä ollenkaan. Luen lehtijuttujakin työttömistä kuin ei koskisi minua
ollenkaan. Blogikin on siis ollut hiljainen. Ei oikeastaan kiinnosta mikään
työelämään liittyvä. Olen työtön, mutta mitä sitten, kun en voi asiaan
vaikuttaa. Ihan sama haenko jonnekin vai en. Ikä on vain numeroita, joku on
lyhyt, toinen pitkä, joillain on sairauksia, useimmilla ei, jotkut käy töissä
toiset ei. Toiset on miljonäärejä, toiset rahattomia. Rahaton voi olla myös
monesta muusta syystä kuin työttömyydestä. Minkäs näille mahtaa.
Rahatilanteeni
on viimeiset pari vuotta ollut siedettävä pätkätöitten ja ansiosidonnaisen
ansiosta. Niinpä pystyin nyt vuoden alussa irrottamaan muutaman satasen ja
tekemään mitä huvittaa, kokeilemaan paria asiaa joita en nuorena päässyt
kokeilemaan. Onpa ollut virkistävää. Elämä on lyhyt. Jos jotain on mielessä,
niin sen tekemistä ei kannata siirtää "sitten kun joskus jotain",
vaan tehdä heti. Omalla "to do" listalla on tosin harvinaisen vähän
enää mitään, koska olen tätä periaatetta soveltanut jo pitkään ja tehnyt mitä
olen pystynyt. Jotain on onnistunut ja paljon epäonnistunut, mutta yritetty ja
kokeiltu on, eipähän tarvitse mahdollisesti vanhana katua, että "voikun
olisin silloin aikanaan sitä ja tätä".
