Omalta
osaltani voisin vastata, että paatunut sekä asenteeltaan evvk miten muut
"normaalit ihmiset" elävät. Elän outona yhteiskunnan reunalla, en
vielä ihan tippuneena kokonaan pois, mutta ei tunnu olevan kaukana sekään.
Vaikka eihän ketkään, edes vannoutuneimmat "takaisin luontoon elämäntapaintiaanit", elä
yhteiskunnan ulkopuolella. Aina jossain vaiheessa tulee tarve nyky-yhteiskunnan
mukavuuksille, kuten esim. lääkäreille.
Mitä
vaikuttaa päänuppiin, kun on vuosikausia yhteiskunnan hyljeksityssä osassa.
Haukutaan ja syyllistetään joka välissä ("mikset tee jne.") sekä
jälkiviisautta jaellaan ("olisit tehnyt..."). Kai kuka tahansa voi
erakoitua, koska kuka kestää olla joukossa epähyväksyttynä. Positiivisia
asioita työtönkin hakee itselleen siinä määrin kuin pystyy ja yleinen tapa on
vältellä ikäviä ja negatiivisia asioita. Varsinkin jos ei niille mitään voi.
2 kommenttia:
Tämäkin postauksesi voisi hyvin olla omalta näppikseltäni. Juuri noin ajattelen itsekin. EVVK "normaalien" ihmisten elämä. En jaksa peukutella kivoja lomakuvia ja heräteostoksia FB:ssa, enkä varsinkaan niitä innostavia lainauksia ("inspirational quotes") jossa jotakin kaunista kuvaa vasten on älyllisesti jääkaappimagneettitasoa edustava "viisaus" kuten vaikka "Rahalla ei ole merkitystä, hymyile niin maailmakin hymyilee sinulle, kaikki on vain omasta asenteestasi kiinni" jne. Näitä postailevat usein ne, joille vaikkapa rahalla ei tosiaankaan ole merkitystä koska heillä sitä on. He voivat ostaa kaupasta ruokaa mielitekojensa mukaan, minä ostan sitä joka on merkattu -30 % lapulla.
Voin myös aivan rehellisesti myöntää, että tämä työttömyys ja suoranainen köyhyys on tehnyt minusta sekä kyynisen että kateellisen. Olen kade työllisille. Niille vanhoille tuttaville, jotka eivät ole hankkineet mitään koulutusta mutta töitä heillä aina vain tuntuu olevan. Ja sen myötä mökkejä, ulkomaanmatkoja, harrastuksia joihin vaaditaan rahaa, uusia kevät/kesä/syksy/talvivaatteita, hemmotteluhoitoja, sisäfilepihvejä jne.
Minä olen yrittänyt, ja aina vain sataa sitä itseään niskaan. Minusta minulla on oikeus olla hieman katkerakin.
Että näin iloinen postaus tänä työn juhlan päivänä :)
Anti Materia
Ehdottomasti omiin tunteisiin on oikeus työttömälläkin. Jos kateus iskee se iskee, parempi myöntää suoraan, monet työssäkäyvätkin ovat katkeria tai kateellisia, tunnustavat sen tai eivät.
Mutta sitten mitä voi itse tehdä? Olen varmaan kirjoittanut moneen kertaan, etten itse oikein voi kuin käsiä levitellä tilanteelle enää tässä vaiheessa. On yritetty jo kaikkia niksejä mitä ikinä keksi jo työttömyyden alkuvaiheessa (jolloin taloudellinen tilannekin oli vielä vähän parempi kuin nyt). Nämä "itsestä ja omasta asenteesta kiinni" hokijat eivät ole omalta osaltaan törmänneet oikeasti vaikeisiin asioihin elämässään. Jotkut sitä vaan iloisesti porskuttavat koko elämänsä. Tasan ei mene nallekarkit ja valttikortit jaettu muualle.
Lähetä kommentti