Muut ihmiset

Joulun sukulaiskierroksen jälkeen voi taas huokaista helpotuksesta. En haluaisi olla ilkeä ihminen, mutta yritän nyt vaan mahdollisimman diplomaattisesti todeta, että olisi ollut elämässään mukavaa saada joskus tukea muilta ihmisiltä, edes lähisukulaisilta. Iäkkäät sukulaiseni ovat sitä sukupolvea, joille ei mikään kelpaa. Kun tekee asian yhdellä tavalla, niin kommentoidaan "et sitten tehnyt tällä toisella tavalla". Kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan, eikä juoda teetä kun juo kahvia. (Noh olen tavannut ihmisen, joka piruuttaan kaatoi samaan kuppiin sekä teetä että kahvia...)

Ihmisillä on suuria vaikeuksia suhtautua työttömään. Pitäisi nyt vaan ihan kaikkien ymmärtää, että täällä on toisia jotka käyvät töissä ja toisia jotka eivät käy. Olen viimeinkin keksinyt parhaan vastauksen kysymykseen "mitä teet työksesi?" Eli vastaan "en mitään". Ja naurua päälle, jolloin tulee testattua kysyjän huumorintaju. Nimittäin jos vastaa olevansa työtön saa katsella mitä erilaisinta, usein enemmän tai vähemmän vaivaantunutta suun mutristelua.

Uusi vuosi uudet kujeet

Paitsi työttömällä vanhat kujeet jatkuu vaan. Ainoa poliitikkojen muutos tulee olemaan, että minäkin saisin aktivointikorotuksen, jos osallistun johonkin aktivointiin. Lisäksi 300 euron suojaosuus päivärahaan. Nämä uudistukset olisin tarvinnut monta vuotta sitten, koska nyt en enää pysty noistakaan hyötymään, juna meni jo minun osaltani. Ei saa pikkutöitä, kursseilla kävin jo eikä te-toimistolla ole mitään tarjottavaa. Pakollisen työvelvoitteen toteutumiseen en usko, koska eivät ole pystyneet nuorisotakuuta hoitamaan eikä sakkolistalaisia aktivoimaan. Olen ihan varmaan aktivoimaton ensi vuonnakin, jos en itse keksi itselleni jotain kuten omaehtoista opiskelua. No hyvä niin, ketä pakkoaktivointi kiinnostaisikaan, mutta tosiaan ei muutosta tähänastiseen.

Vuosikatsaus

Tämä vuosi on ollut yksi elämäni huonoimpia, missä suhteessa vaan ajatellen, ompahan vain tullut nelosen päälle taas yksi vuosi lisää. Jotain olen toki tehnyt, mutta vähemmän ja huonommin kuin aiempina vuosina. Vanha into tehdä kaikenlaista on ollut hiukan kadoksissa. Tuntuu että on vain hävittävää eikä enää mitään saatavaa elämässä. Tai se mitä voisi olla saatavana on työttömälle saavuttamatonta. Työttömän markkina-arvo kaikilla muillakin markkinoilla kuin varsinaisilla työmarkkinoilla menee lehmän hännän mukaan. Alemmaksi pääsee aina, mitään pohjaa ei ole, joten tämä alamäki pitäisi saada pysäytettyä. Viime vuonna vielä ajattelin työllistyväni, nyt se näyttää mahdottomalta. Yhteiskunnassa on erikseen se porukka, joille töitä löytyy, minä olen toisessa osassa enkä pysty asioita muuttamaan.

Pikku tulopurot

Työttömän tulopuroista ei pääse muodostumaan suurempaa virtaa, koska yhden lähteen lisääntyessä toiset ehtyvät. Tuloloukkuilmiö on jostain syystä pahimmillaan alle köyhyysrajan olevissa tuloissa. Pienituloisen pitäisi saada kerätä tuloja verottomasti ja ilman tukileikkureita, kunnes vähintään 1000 € on kasassa. Hölmöläisen peitonjatkamista on verottaa ensin pikkutuloja, kuten pienimpiä päivärahoja tai muutaman satasen palkkoja, kun sitten toiselta luukulta haetaan se verotettu summa takaisin. Minultakin ensin lohkaistaan työmarkkinatuesta vajaa 20% ja tilalle haen asumistuesta lähes yhtä paljon. Muutamien satasten palkkatuloja saadessani tuloni eivät ole kuitenkaan nousseet nelinumeroiseksi, vaan leikkurit iskeneet tukiin. Ensi vuonna on ilmeisesti tulossa pientä parannusta 300 euron suojaosan myötä, joten pikkutöitä kannattaisi yrittää saada?

Perustulot tai -tilit

Hiukan ihmettelen julkisuudessa esiintyviä perustulo- tai perustiliehdotuksia, koska jostain vetäistään niihin aina 400 euron suuruinen summa. Onko tarkoitus luoda rinnalle jokin pikkutöitten systeemi, josta työkykyiset aina saisivat lisäksi minimielämiseen tarvittavat puuttuvat yli 500 €? Opiskelijoillehan sivutöitten saaminen monesti onnistuu, työnantajat pitävät heitä sopivana ja joustavana työvoimana. Sen sijaan keski-ikäinen työtön ei näitä pikkutöitäkään pysty välttämättä saamaan, en ainakaan itse, ne ovat menneet oman nokan edestä juurikin nuorille opiskelijoille.

Koska 400 kuussa ei kenellekään asumisen ja muun elämisen maksamiseen riitä, niin loput minimistä eli noin tonnista pitää pystyä saamaan jostain muualta. Näissä ehdotuksissa kannattaisi muistaa, että yksinasuva työtön saa tälläkin hetkellä Kelasta miniminä 700 € työmarkkinatukea ja asumistukea 0-330 €. Lisäksi brutot ja netot menevät lahjakkaasti aina keskusteluissa sekaisin. Työmarkkinatuestahan menee noin 20% veroa, joten tällä hetkellä Kelasta saa käteen vähintään 560 € ja maksimissaan asumistuen kanssa saa noin 890 €. Opiskelija vuokralla saa noin 500 €. Tässä on minusta ne pohjat, joista keskustelu pitäisi aloittaa, eikä mistään 400 eurosta. (En huomioi toimeentulotukia, koska kaikki eivät niitä saa.)

Sossupummius odottaa

Asumistuen maksimoimiseksi kannattaa vuokrata 37 neliön asunto, mieluiten sellainen jossa on parvi tai kellarikerros lisätilana (niitä ei lasketa pinta-alaan eivätkä siis näy tukia haettaessa). Sitten kerätään jäljellä olevat säästöt kasaan ja hankkiudutaan mahdollisesta omissa nimissä olevasta omaisuudesta eroon. Jätetään osa rahoista sukanvarteen hätävaraksi (ei siis pankkitilille). Lopuilla rahoilla rällästetään kaikkea hauskaa mitä on ikinä halunnut, kierretään vaikka maapallo ympäri jos ei vielä ole käynyt. Sitten käsi ojossa sossun luukulle, ei mulla ole mitään, maksakaa mulle kaikki. Onpahan näin ainakin saanut säästöistään jotain huvia itselleen. Jos kituuttaa näin kuin minä, niin sossun luukku odottaa silti aikanaan, ja olen käyttänyt säästöni vain siihen minkä sossukin olisi maksanut. Tämä on nykyisen sosiaalituen henki. Kädestä suuhun, kaikki heti sileäksi. Eihän koskaan tiedä kuinka lyhyeksi elämä jää, joten miksi pantata mitään pahan päivän varalle?

Pummilaulu

Kas sossupummiksi käy tie,
kun työttömyys kaikki säästöt vie.
Hiphei huraa,
niskaan sataa vain kuraa.
Vielä on pää pinnalla, olen vain Kela-pummi.
Pinnan alla odottaa, p-nen sossuslummi.

Asumistuet

Kelassa on luotu monimutkainen järjestelmä, jossa pienituloisille ihmisille maksetaan asumistukea mitä erilaisempien pikku kriteerien mukaisesti. Jokaiselle siis eri summa. Kelassa on tarkoin määritelty monenko neliön asunnossa minkäkin kokoisen perheen kuuluu asua, yksin asuvalla saa olla 37 neliötä, kahdella 57 jne. Lisäksi vaikuttaa asunnon sijaintikunta, valmistumis- tai perusparannusvuosi sekä lämmitysjärjestelmä. Opiskelijoille ja eläkeläisille on omat laskukaavansa sekä eri systeemi vuokralla, omistusasunnossa tai jonkun muun tyyppisesti asuville.

Asumismenoihin lasketaan vuokra/vastike, lämmityskuluja ja vesimaksu, mutta ei sähkö-, sauna-, pesutupa-, autopaikka-, nettiliittymä-, vakuutus- eikä kaapeli-tv- ym. maksuja. Omistusasunnoissa myöskään tontin vuokraa tai kiinteistöveroa ei lasketa. Kela siis ei huomioi monia todellisia asumiseen liittyviä maksuja, joita kuitenkin on pakko maksaa.

Lopuksi Kela myöntää (yleistä) asumistukea enintään 80% itse määrittelemistään hyväksyttävistä menoista (ks. yllä) ja johonkin ylärajaan asti. Tästä tulee kaikenlaisia mielivaltaiselta vaikuttavia epäoikeudenmukaisuuksia. Esim. asunnon kokovaatimus suosii pienen kopin ottamista parhaalla sijainnilla kaupungin keskustassa, sen sijaan samanhintaista mutta neliörajaa suurempaa asuntoa syrjäseudulta ei voi ottaa, koska asumistuki vähennetään olemattomiin.

Kelan tilkkutäkkimalli romutetaan siinä vaiheessa, jos henkilöllä on oikeus saada lisäksi toimeentulotukea. Silloin ei enää syynätäkään asunnon neliömäärää, ikää ym. epäolennaista, vaan pelkästään maksettavaa summaa. Lisäksi henkilön kotivakuutus ja sähkölasku maksetaan. Viimesijainen tuki on siis anteliaampi ja sallivampi ja huomioi enemmän maksuja kuin ensisijainen Kelasta haettava.

Aikamoista kikkailua on löytää sellainen asunto, johon saisi ne julkisuudessa mainostetut korkeimmat tuet. Asuntoa valitessaan pitäisi vielä etukäteen tietää saako toimeentulotukea vai pelkkiä Kelan tukia. Tukien epäoikeudenmukaiselta vaikuttava jakaminen tulee monille yllätyksenä. Työssäkäyvänä hankittuun asuntoon ei saakaan juuri mitään tukia ja muutto edessä. Itsellä tämäntapainen tilanne, en voi asua tässä loppuikääni, koska Kelan minulle laskemat asumismenot ovat vain murto-osa siitä mitä oikeasti joudun maksamaan.

Jos tämä kirjoitus vaikutti vaikeatajuiselta tai sekavalta, niin kannattaa huomata, että tämä on vain pintaraapaisu erilaisten tukien viidakkoon, missä pienituloiset seikkailevat hakemuslappujensa kanssa.

Asumisesta

Asuminen on huolettanut viime aikoina. Jos ja kun en saa enää työpaikkaa, missä asun loppuikäni? Rahankäytön suhteen asuminen on yksinasuvalle pahin murheenkryyni. Miten saada itselleen tarpeeksi halpa asunto, jonka pystyy maksamaan tällaisilla kitsailla Kelan tuilla, ja jonka jälkeen jää rahaa vielä muuhunkin elämiseen ja joka olisi kuitenkin kooltaan ja tasoltaan yhtään inhimillisen asumiskelpoinen.

Netissä joku "veronmaksaja" aina esittää työttömien pistämistä jonnekin korpeen pieniin parakkeihin. No heh, ei minulla sijainnin suhteen ole mitään väliä, muuttaisin mielelläni täältä suuren kaupungin liepeiltä jonnekin metsäiselle alueelle luonnonrauhaan. Mitä tulee asunnon kokoon, niin minun kiintiöni on jo täynnä pieniä koppeja. Opiskeluaikana asuin kolme vuotta 18 neliön asunnossa, joille täällä kaupungissa oli ihan oma nimityksensä, "itsemurhayksiö". Tämän jälkeenkin vielä lukuisia vuosia asuin 20-26 neliön yksiöissä. Joten pieniin yksiöihin en enää mene vaikka pyssyllä uhattaisiin (saa mieluummin ampua heti ;-) ).

Tuet sivu suun

Paikallislehdessä taas lisää juttua, miten raha ei kaupungille kelpaa, kun ei viitsitä edes hakea. Sama ilmiö on ollut EU-tukien kanssa, kaupunki ei ole hakenut EU:sta erilaisiin asioihin tukia, koska ei ole ollut ketään, joka oman työnsä ohessa olisi halunnut tai osannut hakemuksia tehdä. No tällainen homma voitaisiin tarjota jollekin korkeakoulutetulle työttömälle, sillä byrokratian osaamista, kielitaitoa ym. tarvittavaa toki löytyisi täältä joutilaasta reservistä. Rahoituksenhakijan hommassa työtön tienaisi oman palkkansa äkkiä takaisin. Työttömille voisi tarjota muutakin kuin että laitetaan kaikki vesurin kanssa pururadan varteen.

Kaupungin sakkomaksut

Paikallislehdessä kirjoitetaan kuntaosuuslistasta eli nk. sakkomaksulistasta, jolla minäkin olen ollut ilmeisesti vuosikausia. Tosin pakko kirjoittaa ilmeisesti, kun en tiedä miten laskevat kursseiluni tai parin päivän työkeikat. Kuitenkaan en ole saanut työttömyyspäiviä nollattua missään vaiheessa. Päiviä on kertynyt kunnioitettavat yli 500+1000 päivää. Mutta mitään aktivointia minulle ei ole koskaan mistään tarjottu, ihan itse hain kursseillekin.

Miksi sitten kaupunki ei täytä velvoitteitaan?
"Ongelmana ei ensisijaisesti ole raha, vaan työpaikkojen ja tehtävien löytäminen, sanoi Randell."
Tässähän taas vallan hauska sutkaus kaupungin johtoportaalta. Ongelmana ei ole raha, muuten vaan pitää veroprosenttia nostaa? Ja mitä tulee tehtävien löytämiseen tätä voitaisiin kysyä ihan työttömiltä itseltään. Minutkin voisi palkata kaupungille ja tulisin lähes ilmaiseksi työntekijäksi, kun lasketaan yhteen valtion palkkatuki ja kaupungin säästämä sakkomaksu. Mutta kun ei sitten löydy työpaikkoja ja tehtäviä, vaikka rahaa löytyisi. Kai tästä pitää tehdä johtopäätökset, että kaupungilla ei oikeasti ole enää mitään hyödyllistä tekemistä kenellekään, koska se mitä oikeasti tarvitsee tehdä on ulkoistettu yrityksille.

Koulutusongelma (2)

Ammatillinen koulutus ja korkeakoulutus eivät kohtaa missään kohtaa. Ammatillisella puolella lähdetään heti käytännössä tekemään ilman että ajatellaan mitä ollaan tekemässä. Ymmärrystä asiasta ei anneta, tehdään vaan. Joillain aloilla varsinkin tehdään vaan mitä käsketään ja tasan kuten on opetettu. Sitten tulee ongelma, kun työnantajat haluaisivat itsenäiseen työhön pystyvän tekijän, jolla olisi oma-aloitteisuutta, eikä ammattikoulu anna siihen pohjaa. Ammattikoulun sisältö saattaa olla tässä mielessä liian vaatimattoman tasoinen.

Yliopistossa tulee ongelma kun kurssit ovat vain sivistäviä. Saadaan perustiedot asioista ja sen jälkeen jatkokursseilla mennään vaikeammin ymmärrettäviin teoreettisiin asioihin. Siellä siis ymmärretään asioita teoriassa, mutta jää aukko siihen mitä tehdään käytännössä. Perinteisesti tätä aukkoa on täytetty kesätöillä tai ennen suoraan koulusta päästiin työpaikkaan ja opeteltiin sitten siellä tarpeellista käytäntöä. Yleensä yliopistossa opiskelleet ovat yleislahjakkaita eli myös käytännön tekemisen oppisi hyvin nopeasti. Jos vain pääsisi jonnekin työpaikkaan aloittamaan.

Koulutusongelma

Lukio-yliopistoputken läpikäynyt on väliinputoaja, jos työpaikkaa ei löydy. Koulutusta ei voi enää jatkaa. Toisen korkeakoulututkinnon suorittamisen esteenä taas on yleensä rahoitus. Opintotukikuukaudet on jo käytetty ja omaehtoiseen opiskeluun te-toimistosta saa (tai voi ehkä hyvällä onnella saada) aikaa vain 24 kk, joka ei riitä. Lukion ja yliopiston jälkeen pitäisi siis palata lähtöpisteeseen ja hakea peruskoulutodistuksella ammattikouluun?

Ammatilliselle puolelle opetusministeriö on toki luonut vielä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Näitten suorittamiseksi vaaditaan alan työkokemusta ja usein myös ammatillinen perustutkinto pohjaksi, joten aikuinen alanvaihtaja ei näitä pysty hyödyntämään. Varsinkaan työtön ei pysty näihin osallistumaan, kun ei ole sitä työpaikkaa missä suorittaa näyttöjä. Harjoittelupaikkaa ei myös saa uudelta alalta tällaisesta lähtökohdasta että "minä tulisin tänne nyt opettelemaan ihan tietämättä tästä alasta mitään".

Korkeakoulutetun ansa

Korkeakoulutetulle ei ole mitään missään tarjolla, jos jää työttömäksi. Vähän koulutetulla sen sijaan on aina mahdollisuus mennä jatkamaan opiskeluja ja päästä eteenpäin. Tätä kannustetaan joka suunnasta, te-toimistoillakin on aina ollut näitä "tutkinnot valmiiksi" -koulutuksia sekä tutkintoa suorittamattomia pakotetaan hakemaan koulutuksiin. Korkeakoulutetuille ei ole ollut mitään lisäkoulutuksia, joilla pääsisi minkään työn syrjään kiinni. Te-toimistosta opiskelusuunnitelmat saatetaan suorastaan tyrmätä, koska on jo "hyvä" koulutus.

Koulutusta vastaavista työpaikoista on kova kilpailu eikä niitä kaikille riitä. Ura pitää luoda heti opiskelun alettua ja saada kerättyä kokemusta alalta, tutkintopaperi taskussa se on jo liian myöhäistä. Ongelma tulee myös jos ura katkeaa, se pitäisi saada jatkumaan aukottomana koko ajan. Alemman tason töihin ei korkeakoulutettua oteta, joten korkeakoulutetun koulujenkäynti menee täysin hukkaan, hänelle ei ole missään mitään tarjolla.

Ole oma itsesi

Jotkut ihmiset siis saavat olla omia itsejään ja toisten pitää koko ajan kehittää itseään joksikin muuksi kuin luonnostaan on? Varsinkin työttömällä se vika on aina itsessä? Katso peiliin! No katsottu on jo moneen kertaan, eikä siellä mitään ratkaisuja näy. Toki näen itsessäni myös vikoja, mutta nykyisessä työpaikkatilanteessa on aika sama miten pitkäaikaistyötön kehittää itseään, yrittäkö työstää puutteitaan vai keskittyykö positiivisiin asioihin tai oppimaan uutta. Jos työpaikkoja ei ole kaikille, niin ei ole, ihmisten laadusta riippumatta. Toisekseen vaikka ihminen olisi luonteeltaan millainen tahansa, elantonsa on jostain saatava. Vai poistetaanko osa keskuudestamme jotenkin?

Itsensä esille tuominen

Jos ihmisestä on muodostunut kuva vaatimattomana ja hiljaisena, niin tällaisen taustan murtaminen myöhemmin on hyvin haastavaa. Sitä voi yrittää vain silloin, kun menee johonkin uuteen paikkaan missä ei tunneta ennestään. Koska jos yhtäkkiä alkaa tuoda itseään kuuluvasti esiin ja alkaa vaatimaan itselleen jotain, niin ympäristö ei tätä hyväksy mukisematta (olen myös itse kokeillut). On totuttu, että jotkut ihmiset ovat vaatimattomia ja taustalla ja toiset esillä. Myös lähipiiriltä ja puolitutuilta tulee hyvin äkkiä arvostelua. "Miten se ei nyt olekaan ihan samanlainen kuin ennen, mikä sille nyt on tullut?" Ja kauhea vatvominen tästä. Näin työttömänä täytyy tosin kysyä, että mihin minä menen tuomaan itseäni esiin?

Ujot maantiejyrät

Psykologia on kivaa! Se tuli todistettua taas tälläkin tutkimuksella. Ujo suomalainen voi muuttua maantiejyräksi työpaikalla. Seuraavaksi joku voisi tehdä tutkimuksen millaiseksi työtön muuttuu kotona makaamalla. Muuttuuko ujo työtön panssarivaunuksi, joka jyrää työpaikan ovesta sisään? Tämä ei ole tosin ihan sissitekniikkaa, jolla pujahdetaan huomaamattomasti suunnistamaan työnantajien selustassa.

Epäsuosittu

Muiden suosiossa tai epäsuosiossa oleminen näyttää juontavan juurensa jo kouluaikoihin. Siellä näitä hymytyttöjä ja -poikia aletaan varhain selkääntaputella ja aina nämä samat saavat tunnustuksia ja hymypatsaita. Jos sitten joku hyljeksitympi yrittää tuoda itseään esiin, niin siitähän muu porukka suivaantuu ja epäsuosittu henkilö pistetään takaisin ruotuun. "Mikä sinä kuvittelet olevasi?" Hymytyttöjen ja -poikien selkääntaputtelu jatkuu ja muitten on väistyttävä taka-alalle. Ihan sama meininki on työpaikoilla, kun jaetaan "vuoden työntekijä" tms. tunnustuksia. Kun väkeä vähennetään epäsuositut potkitaan pellolle ensimmäisinä, ihan taidoista ja työnteosta riippumatta. Tärkeää on vain että ihmisestä tykätään. Työpaikan löytäminen on siis yhtä vaikeata kuin seurustelukumppanin löytäminen, pitää löytää paikka jossa sinusta tykätään. Kääntäen työpaikoilla on henkilöitä, joista "ei tykätä", mutta heillä on vakituinen virka eikä heistä päästä eroon. Hassua.

Olen ollut lapsesta lähtien epäsuosittu, en ollenkaan nätti hymytyttö. Sen sijaan olin älykäs ja halusin tehdä kiinnostavia asioita, mitä tytöiltä ei olisi suvaittu. "Älykäs nainen, se on…" Työttömyys tällaisesta taustasta lähtien on varmaan sitten ihan luonnollista. En saisi olla tästä edes pahoillani. Koulussamme oli jopa opettaja, joka katsoi asiakseen saada sanoa minulle, että "tuollainen ihminen ei tule menestymään elämässään". Vähän aikaa tosin menestyin ihan kelvollisesti, mutta nyt näyttää ennustus toteutuneen.

TE-toimistot voidaan lopettaa

TE-toimistot ovat ihan tarpeettomia nykyään. Kuten tunnettua työpaikkoja sieltä ei ole välitetty työttömille enää 90-luvun laman jälkeen. Tällä hetkellä te-toimistojen tarkoitus on vain kirjata ilmoittautuva tilastoihin katsottuaan työ- tai tutkintotodistuksen, jonka jälkeen laittavat lausunnon päivärahan maksajalle, joko Kelalle tai työttömyyskassaan.

Yhtä hyvin työttömäksi joutunut voisi hakea päivärahoja suoraan ilman te-toimistoa välikätenä. Maksajalle laitetaan tälläkin hetkellä päivärahahakemuksen liitteeksi kaikki tiedot työsuhteen loppumisesta, joten miksi mitään paperia turhaan käydään näyttämässä te-toimistossa. Huijausta ei voi olla sen enempää kuin nytkään. Verottajalla on tiedossa henkilön lailliset tulot ja nykyäänkin työttömyyspäivärahojen saajien ja verottajan rekistereitä tsekataan yhteen huijareitten paljastamiseksi (siis ettei olla töissä ja nosteta päivärahoja samaan aikaan).

Sosiaalitoimistosta lisärahaa hakevat voivat myös tehdä sen ilman te-toimiston olemassaoloa. Siis nelikossa Kela, verottaja, sossu ja te-toimisto, viimeksimainittu on täysin turha pulju. TE-toimistot lopetetaan ja tarpeen mukaan Kelaan ja verotoimistoihin voidaan palkata pieni määrä lisäväkeä. Työvoimakoulutukset siirretään oppilaitosten tavanomaiseksi (aikuis)koulutukseksi. Näin byrokratia väheni yhdellä luukulla eikä mitään haittaa kenellekään tapahtunut.

Työnhaun uusiminen

Työnhaun uusimispelleilyn voisi lopettaa, jos kerran rahastakin on pulaa yhteiskunnassa. Minulle on laitettu ihan liian usein näitä turhia työnhaun uusimisia. Viimeksi kesäkuussa ja nyt marraskuussa ja seuraava laitettiin kahden kuukauden päähän tammikuuhun. Keskustelu työnhaun uusimisessa on aina tämä sama: "Onko tilanne muuttunut? Ei ole. Oleko hakenut töitä? Olen". Ja se siitä, kirjaavat koneelle jotain liirumlaarumia kuten "asiakas hakee itsenäisesti töitä" tms.

Kyllä minulle sopisi työnhaun uusiminen vaikka joka kuukausi, kunhan sen voisi jotenkin järkevästi tehdä, esim. netissä. Nyt minun on käsketty uusia työnhaku puhelimitse, mutta ei heillä sitten ole riittävästi henkilöitä vastaamaan näihin pakollisiin "uusisin työnhakuni" -puheluihin. Soittoaika on kolme tuntia päivässä, jonka ajan voi kuunnella pimpelipompeli-jonotusmusiikkia. Voisivat edes antaa oikean numeron johon soittaa. Soitin vaihteeseen ja sieltä minulta kyseltiin millä palvelulinjalla olen, ykkösellä, kakkosella vai kolmosella. Ei hajuakaan, vai on siellä nyt joku linjasysteemi? Ainoa mahdollisuus kuitenkin on mennä paikan päälle jonottamaan 2-3 tunniksi (se on täällä ihan vakio jonotusaika, ei auta mennä edes klo 9.00 aamulla, koska silloinkin on jo pitkä jono oven edessä).

Miksi jotain työnhakuja koko ajan uusitaan, se voisi olla voimassa kunnes muutosta tulee. Onhan minua juoksutettu tänä vuonna työnhakujen lisäksi pakko-infossa ja sosiaalityöntekijä-työnetsijällä, joka ei ollut kiinnostunut ansioluettelostani eikä työpaikoista, vaan lähinnä hakemaan yksityiselämästäni jotain ongelmia. Lisäksi kesällä kiusattiin turhilla te-toimiston lapuilla, joiden takia piti ottaa yhteyttä mutta ei mitään sen enempää. Yhteiskunnan rahoja voitaisiin käyttää fiksummin eikä tällaiseen hyödyttömään puuhasteluun.

Tulot senkun pienenee

Työmarkkinatukeen tulee ensi vuonna ruhtinaallinen 0,6% korotus. Mutta samaan aikaan kunnallisvero täällä nousee 0,75 prosenttiyksikköä. Kappas, käteen jääkin ensi vuonna vähemmän kuin tänä vuonna. Pakolliset menot kuitenkin (kuinkas muuten) kasvavat. Asuminen kallistuu 4% (juuri tuli uusi tiedote postiluukusta). Ruoka on kallistunut tämän vuoden aikana 4,8% (laskin tämän itse tasan samojen ainesten ostoista samasta suuresta kaupasta, paitsi vihannekset eivät ole mukana, koska niitten hinta vaihtelee kausittain). Työttömälle siis ei voida suoda edes inflaation suuruista korotusta. Näppejä nuollaan vaan jatkuvasti. Palkkoja kyllä korotellaan euroilla ja prosenteilla. Sitä onkin aina hauska seurata uutisvälineistä mitä muut saavat, kun ei itse saa mitään.

Tyhmentyminen

Eiliseen raha-aiheeseen liittyen täällä on kolumni, jossa pohditaan tekeekö köyhyys ihmisen tyhmemmäksi. En tosin pidä itseäni köyhänä vaan (liian) pienituloisena. Köyhyyteen tosin väkisin päädyn tätä menoa, jos vanhaksi elän. Työttömyys tekee köyhemmäksi ja siis työttömyys tyhmentää? Mielestäni vaara on olemassa ja tämän kanssa olen samaa mieltä: "Kun huolet täyttävät mielen, aivojen kapasiteetti käsitellä asioita kapenee." Edelleen kolumnin mukaan köyhällä vähenee pitkäjänteinen työskentely itsensä kehittämiseksi ja oman aseman parantamiseksi. Toisaalta eipä näytä mikään itsensä kehittäminen johtavan työllistymiseen nykytilanteessa eli ihmettelen vaan mitä oikeasti voisi tehdä tilanteensa parantamiseksi. Yritän kuitenkin itse varoa liiallista työttömyyden vatvomista ja köyhän ajattelutapaa.

Uutta tietoa työttömien vioista

Minuun on tainnut sydänjuuria myöten osua jo aiemminkin kaikki piikit, joissa on työttömistä löydetty milloin mitäkin vikoja. Minunkin on pakko olla ihmisenä aivan kamala. Loogisesti ajatellen kun ei kaikkia positiivisia ominaisuuksia omaavaa, mukavaa ja rakastettavaa ihmistä pistetä pois miltään työpaikalta (käytännössä kyllä pistetään, jos vaikka koko pulju lopetetaan). Mutta nyt on ihan tieteellistä näyttöä saatu työttömien kamaluudesta, työtön on vihamielinen ja ärtynyt.

"Tulosten perusteella vihamielisyys näyttää olevan kaksisuuntaisesti yhteydessä työttömyyteen. Tutkimuksen mukaan vihamielisyys ennustaa vahvemmin työttömäksi joutumista kuin työttömyys vihamielisyyden lisääntymistä."

Kyllä nyt pitää taas äkkiä laittaa lisää porukkaa kuntoutukseen, jotta saadaan tällainen mahdollisesti yhteiskunnallisesti huolestuttava vihamielisyyden lisääntyminen kitkettyä. Mitä jos työttömät alkavat vaikka kapinoimaan osaansa vastaan? Siksi työttömät pitää saada äkkiä aivopestyä ja persoonallisuus muutettua joksikin säyseämmäksi lampaaksi.

Pienet ajatukset

Työttömyydessä yksi ansa on ajattelun jumiutuminen pienen kehän kiertämiseen (näkyy luultavasti myös blogissani). Varsinkin pelkkään raha-asioitten murehtimiseen. Voimavaroja ei jää paljon muuhun kehittävämpään ajatteluun tai mahdollisuuksien hakemiseen mitenkään laajemmin, kun on jumiutunut vain omiin pikku ongelmiinsa. Yksilön kannalta tosin on suuri ongelma, kun rahat ei riitä. Mutta en silti halua niin penninpuolikkaita ryhtyä ajattelemaan, kuten esim. neuvotaan noukkimaan kaksi tölkkiä päivässä, mistä kertyy 109 € vuodessa. Saahan sillä vaikka uudet talvikengät joka vuosi, mutta silti se ei ratkaise työttömän rahaongelmia (vaikka ruokamenoistaan voi säästää tuon saman 30 senttiä päivässä). Entä muut kymmenet tarpeelliset asiat, mistä niihin jokaiseen satanen lisää? Tai asumismenot ja matkakulut? Kyse on niin paljon suuremman mittaluokan rahantarpeesta, joka ei pullojen keräilyllä hoidu.

Pettymysviiva

Psykologiasta löytyy tutkimuksia, joiden mukaan ihminen on pettyneimmillään elämäänsä keski-iässä, ehkä siinä 40-50 vuotiaan kieppeillä. Ihmisen tyytyväisyyskäyrä siis muistuttaa U-kirjainta. Olen itsekin tässä iässä hyvin pettynyt etteikö pitemmälle elämässään päässyt. Monet ovet ovat jo sulkeutuneet, esim. lapsia on joko synnytetty tai ei ole, eikä työuran suhteen ole enää kaikki ovet levällään kuten kaksikymppisenä. Omalta kannaltani on huolestuttavaa, jos työssäkäyvät ihmiset ajattelevat näin, koska minulle ei tule myöhemmällä iällä sitä oivallusta, että tämähän meni kuitenkin ihan hyvin ja tavalliseen palkkatyöuraan voi olla tyytyväinen. Kun ei kerran mennyt hyvin, en päätynyt yhtään mihinkään työhön. Pitkä työttömyys ei häviä elämästäni, pettyneisyys luultavasti vain lisääntyy. Minun tyytyväisyyskäyräni muistuttaa \-viivaa.

Tekemiset

Työnhaku on aika jäissä taas, koska työpaikkailmoituksia on ollut ennätysvähän, esim. mol:lissa vain 350 kpl täällä (yhdessä Suomen suurimmassa) kaupungissa. Tietenkin tiedän, että pitää hakea muualtakin, mutta helpompaa olisi niin päin, että työnantajat ilmoittelisivat jos on tarvetta ja millaisista henkilöistä, kuin itse tyrkyttää summassa itseään mihin sattuu.

Talvesta on tulossa samanlainen kuin viime talvestakin. Ilmoittauduin taas avoimeen yliopistoon aloittamaan uutta ainetta. Olisin halunnut jatkaa vanhoja aineita pitemmälle, mutta avoimen yliopiston kautta ei pääse edistyneemmille kursseille. Toisekseen ajattelin elvyttää erään vanhan harrastuksen, halvalla toivon mukaan. Liikuntaharrastuksissa joudun pitämään taukoa rasitusvammojen takia (tässä näkee myös, ettei fyysisiin töihin olisi asiaa, kun ei paikat kestä).

Minua on syytetty etten tee mitään hyödyllistä, mutta olen tehnyt jokaiseen koulutukseeni liittyen sekä palkallisia että ilmaistöitä, joten en katso olevani mitään velkaa mihinkään suuntaan. Kahdeksankymppisiä vanhempiani auttelen jos tarpeen. Muuten en tee mitään jos en itse saa siitä jotain (kuten palkkaa). Harrastuksista, opiskelusta ja liikunnasta saan jotain mielekästä itselleni, joten niitä teen huvikseni.

Miksi kirjoitan

Blogin puolivuotispäivä lähestyy. Tuntuu, että joku tärkeä aihe on jäänyt vielä tarkemmin käsittelemättä, mutta en nyt satu muistamaan mikä. Suunnittelu nääs jäi tekemättä kun blogin aloitin. Oikeastaan aloitin tämän siksi, että moni työtön bloggaaja on saanut työpaikan ja nämä blogit siis loppuneet onnellisesti. Jotain muutosta itsellenikin tähän aina vaan samaan työttömän osaan olen toivonut, mutta muutoksesta ei ole ollut havaittavissa vilaustakaan. Sama jatkuu.

Vaihdetaan välillä

Valitan vaan ongelmista enkä yritäkään keksiä ratkaisuja. Fiksummat saisivat niitä keksiä. Ongelma on ettei työpaikkoja riitä kaikille. Työmarkkinat ovat myös niin joustamattomat, että vain samaa työtä ennenkin tehnyt kelpaa työpaikkaan. Koulutusvaatimukset ovat joustamattomia, tietty tutkinto pitää olla kuhunkin paikkaan, mutta toisaalta uuden koulutuksen hankkiminen aikuiselle on myös ihan joustamatonta.

Näin yksilön ihan minun itteni kannalta ratkaisu olisi se, että minä menen vaihteeksi vaikka viideksi vuodeksi töihin ja joku muu tulee minun tilalleni pyörittelemään peukaloitaan tyhjän pantiksi. Viiden vuoden palkalla voin muuttaa haluamaani asuntoon ja hankkia muutenkin mitä tarpeellista rahalla saa. Kitupiikiksi oppineella jää tuossa ajassa vielä säästöönkin. Pitemmälle ei kiinnosta ajatella.

Lisää opiskelupaikkoja

Juuri muutama päivä sitten aiheesta kirjoitin, ja nyt hallitus on julkaissut suunnitelmansa korkeakoulupaikkojen lisäämisestä seuraavan viiden vuoden aikana. Kaikki työttömät sitten vaan myös kilvan hakemaan näihin opiskelupaikkoihin, joiden aloilla on "kipeä pula työntekijöistä" (ks. lista alla). Pitäisi varmaan itsekin hakea keväällä (heh)? Pyhä lehmä jätetään tietysti rauhaan: "Kalliiseen lääkärikoulutukseen ei olla esittämässä lisäpaikkoja, vaikka osaajista on pulaa." Kauppatieteen koulutus sen sijaan on niin halpaa, että sinne voidaan lisätä vaikkei tarvetta olisikaan. Onnea vaan teillekin työnhakijasuman keskelle, KTM:t.

Ja tässä tämä kullanarvoinen lista:
Viidessä vuodessa koulutetaan lisää 500 lastentarhanopettajaa
Kauppatieteilijöitä 1 050
Rakennusarkkitehteja 500
Sosionomeja 500
Sosiaalityöntekijöitä 600
Juristeja 500
Psykologeja 100
Erityisopettajia 500
Sairaanhoitajia 1 200
ICT-osaajia 300
Meriteollisuusosaajia 400

Hankalimmin työllistyvät

Sama lehtijuttu rääpäisee vielä lopuksi korkeasti koulutettujen työttömyyttä.

"Hankalimmin työllistyviä ovat usein korkeasti koulutetut pitkäaikaistyöttömät, joiden on pakko laskea rimaa työnhaussa."

Tässä voi olla perää, vaikka hiukan kiinnostaisi saada lisätietoja mistä tällainen väite on tempaistu. Saatan olla juuri hankalimmin työllistyvä, mutta se ei johdu siitä, että rima olisi liian korkealla. Mihin minun se oikein pitäisi laskea, kaivanko kuopan maahan?

Yhdeltä kantilta katsottuna koulutus yllättäen saattaa vähentää vaihtoehtoja, koska opiskelumahdollisuudet on jo käytetty ja hankittu koulutus rajaa ihmisen tiettyyn lokeroon. Koulutus erikoistaa ihmisen vain tiettyyn työhön, ja jos juuri sitä ei ole tarjolla, niin siinäpäs sitten vaan olet turhan koulutuksesi kanssa tyhjänpanttina, mihinkään muuhunkaan ei kelpaa.

Elämän purkaminen

Ei osteta mitään. Jos kotona jotain hajoaa tai kuluu loppuun, ne laitetaan vaan roskiin ja ollaan ilman.

Lehtitilaukset on lopetettu aikoja sitten, maksullisista harrastuksista luovutaan yksi kerrallaan. Asuminen on liian kallista, mutta sille ei voi mitään kun se vaan on kallista ja pakko jossain asua. Ruuan kallistuessa pitää hakea koko ajan halvempia vaihtoehtoja. Matkat vähennetään minimiin. Sosiaaliset riennot jätetään väliin, koska niihin pitää mennä raha kourassa. Jäsenyydet mihinkään pitää lopettaa jäsenmaksujen takia.

Pakollisen tekniikan (tietokone, tv, kännykkä) ylläpito ärsyttää, koska siihen ei olisi varaa. Laitteet hajoilevat tai vanhentuvat ja ohjelmistoista rahastetaan. Monet maksut ovat pakollisia vaikka ei kaikkia vimpaimia itselle haluaisi (kuten yle-vero ja kaapeli-tv-maksut, täällä myös talon netistä maksettava haluaa sen tai ei).

Tässä vaan vähän alkusoittoa elämän purkamisesta ilman työtä (eli rahaa).

Asenteet

Lehtijutuista levitetään tietynlaista asenteellisuutta pitkäaikaistyöttömiä kohtaan. Tämänkin mukaan jotkut työttömät "elelevät harmailla markkinoilla saaduilla tienesteillä". Juttu leimaa työttömiä pimeän työn tekijöiksi ja levittää väärää tietoa, että työttömyyskorvauksia nostetaan ihan vaan huvikseen, taskurahoiksi muitten tulojen päälle. Rahaa muka sataa työttömälle ihan ovista ja ikkunoista, sossusta, pimeistä töistä, sukulaisilta tai ties miltä työttömän joutilasta lorvimista tukevalta sponsorilta.

Toisekseen jutun mukaan useat pitkäaikaistyöttömät ovat "rakentaneet elämän ilman työtä". Ihan taisi runosuoni sykkiä ilman käsitystä todellisesta tilanteesta. Totuus on, että tässä on elämää purettu koko työttömyyden ajan. Pala palalta pitää luopua jostain mitä ennen pystyi itselleen palkalla hankkimaan. Työttömäksi joutunut karsii pois elämästään asioita, joihin raha ei enää riitä. Rakentaa voi vain kuvitelmissaan.

Turhautuneisuus

Erityisesti nyt turhauttaa vielä tämä pienten sivutöitten saamattomuus. Turhauttaa, vaikka ei olisi rahallisesti hyötynytkään. Näköjään opiskelijat vievät tuollaiset kaikki työttömän nokan edestä, eikä työttömällä ole mahdollisuutta päästä työn syrjään kiinni osa-aikatöilläkään. Kokopäiväinen opiskelija tekee opiskelun lisäksi töitä, ja tutkinnot suorittanut työtön pyörittelee kotona peukaloitaan tyhjänpanttina. Ei ihan järkevää.

Akateemiset työmarkkinat

Tämän(kin) viikon työnhakukokemuksen ja myös tilastojen valossa täytyy kärjistää, että yliopistoissa pitäisi seuraavaksi 20 vuodeksi jäädyttää suurimman osan koulutusalojen opiskelut. Mitä kurjimpia akateemisia silpputyöpätkiä kärkkyy suuri joukko (yli)koulutettua väkeä. Ei kouluteta enää yhtään lisää esim. FM-tutkintoja. Näitten alojen koulutettuja ihmisiä on riittävästi työmarkkinoilla, paljon myös koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä sekä satoja esim. kielten, matemaattisten aineitten, biologian tai historian opettajia kortistossa.

Miksi koulutetaan lisää myöskään vaikka tietotekniikan (diplomi-)insinöörejä tai ties millä nimikkeellä IT-alan "osaajia". Sieltäkin suurin osa koulutuspaikoista pois, koska näihin ei edes löydy riittävästi tasokkaita hakijoita. Pitää valita tiukemmalla seulalla niitä, jotka ovat oikeasti kyvykkäitä alalle, eikä ottaa suuria massoja ketä vaan henkilöitä, joita nyt hiukan sattuu koneitten näprääminen kiinnostamaan. Vaatimattoman tason IT-porukalle ei ole Suomessa eikä missään muuallakaan maailmassa työmahdollisuuksia. Helpot hommat on tehty jo, tai aasialaiset tekevät ne pilkkahintaan.

Sen sijaan lääkäreiksi ja sairaanhoitajiksi pitää ottaa lisäkoulutettavia. Sinnehän on paljon kyvykkäitä hakijoita, jotka eivät pääse opiskelemaan. Lääkäreille on myös koko maapallo auki työtilaisuuksia tai muista maista voisi tulla hoidettavia Suomeen yksityisklinikoille. Tässä olisi ansaintamahdollisuuksia huomattavasti suuremmalle joukolle, kuin nyt pienelle eliittipiirille.

Pikkutöiden saaminen

Luulin tällä viikolla vaihteeksi saavani pienen silpputyökeikan, kävin haastattelussakin. Tuo oli jaossa aikalailla sisäpiirissä, joten luulin olevani vahvoilla. Mutta kuinkas taas kävikään, useita minua parempia kiinnostuneita oli jostain ilmaantunut. Minähän en enää pärjää minkäänlaisessa työnhakukilpailussa, joten se siitä. Voisin saada jotain näinkin vaatimatonta, vähän tunteja, huonopalkkaista ja huonoilla ehdoilla (esim. työtilaa ei saa, vaan pitää käyttää omaa konetta) vain, jos tosiaankaan muita ei hommaa tekemään löydy.

Työvelvoite

Jatkan vielä tämän aiheen rääpimistä työttömän kannalta, vaikka idea 1-2 h työvelvoitteesta aivan vitsiltä vaikuttaakin (eli rahaa ei ole, mutta silti pitää saada luotua joku uusi byrokraattinen systeemi työttömien kiusaksi).

1. Osa-aikatöiden ongelma palkallisinakin on se, että niistä tulee samat töissäkäyntikulut kuin kokopäivätöissä, mutta palkka vain osalta tunteja. Työntekijänkin pitää pystyä minimoimaan kulujaan ja maksimoimaan voittoaan. Joten palkattomien 1-2 tuntia 5 päivää per viikko velvoitetöiden pitää olla lähellä asuinpaikkaa. Toinen vaihtoehto on saada tehdä vaadittu 5-10 tuntia viikossa 1-2 päivänä. Itse ainakin samalla vaivalla, kun paikkaan on aamulla mennyt siellä olisi useamman tunnin yhteen kyytiin.

2. Miten poissaolot? En minä ainakaan halua hakea tuollaisen takia lääkärintodistuksia johonkin flunssaan tai mahatautiin, ne maksavatkin. Mahtaako edes terveyskeskuksesta saada, enpä ole tullut yrittäneeksi enkä viitsisi yrittääkään, arvaan jo etukäteen mitä se touhu on täällä kaupungissa.

3. Kustannuksia siis näyttää tulevan itselle, mutta saako työtön jotain hyötyä itselleen, onko porkkanaa? No ei tällaiset avustavat työt tule minua auttamaan koskaan työllistymään mihinkään, ammattitaitoa ja oikeaa työkokemusta ei noista kerry. Saa tehdä avustelemista toisten hyödyksi eläkeikään asti. Itse elää alle köyhyysrajan. Motivoivaa vai mitä?

Työ ei elätä vaan palkka

Edellisen jutun kirjoittaminen oli minusta tosi hauskaa. Ehkä ei saisi tehdä pilaa vakavalla asialla, joka tosin minun korvissani kuulosti poliitikkojen pellepuheilta. Vaikea uskoa työvelvoitteen toteutuvan kovin laajassa mittakaavassa, koska miten yhtäkkiä saadaan yli 300 tuhannelle ihmiselle tällainen paikka. Tuollaiseen 1-2 tuntia 5 päivää per viikko "työhön" en lähde samalla 700 € työmarkkinatuella kuin nyt. Koska 700 € on niin pieni summa, ettei sillä eletä täällä muutenkaan, niin on kohtuutonta olettaa sillä käytävän joka päivä vielä "töissä".

Mutta avustaviin tehtäviin lähden tällä hetkellä vaikka 1600 €/kk palkalla, kaupungille olen tarjoutunut palkkatuella halvemmallakin (eli sillä 85% työajalla, eipä ole mitään kuulunut vaikka tietoa asiasta luvattiin syyskuun loppuun mennessä). Vaatimattomien töitten hyvä puoli on, että pääsee helpolla, menee vain töihin, mitään vastuuta ei ole mistään, ei tarvitse ajatella eikä tehdä päätöksiä asioista, eikä työt seuraa kotiin. Koulutusta vaativista tehtävistä pitää tietenkin saada niitä vastaavaa palkkaa. Esim. opettajan alkupalkka ilman kokemusta on 2700-3100 € (oppilaitoksesta riippuen ).

Työttömän työt

Ai niin mutta kun se ei käy, että työtön ihan vaan oleskelee täällä yhteiskunnassa. Veronmaksajien rahoilla. Täytyy sitä nyt jossain juoksuttaa "palkkansa" edestä. Vaikka 1-2 tuntia joka arkipäivä. Mitä sitä nyt keksisi. No kai jotain apupojan tai -tytön hommaa jossain on. Vaikka kaupan kassalla voi pakata toisten ostoksia tai ulkoiluttaa vanhuksia, avustaa kotipalvelussa (vessanpytyn voi aina putsata hammasharjalla) tai yrityksen keittiön siistimisessä. Kaduillakin on aina roskia, joita työssäkäyvät ovat sinne heitelleet. Marjat mätänee metsiin, kun ei kukaan niitä kerää ja risupusikot rehottavat villeinä harvennuksen puutteessa. Kyllä tekevälle töitä löytyy.

työttömille tulossa työvelvoite

Työttömyys pitää unohtaa

Minulla on aika huono muisti, joten kävisi ihan helposti vaan unohtaa koko työttömyys. Näin teen muittenkin ongelmien kanssa, pistän ne vaan päässäni ö-mappiin (kaikkien psykologian oppien vastaisesti). Mitä sitä päässään turhaan pyörittelemään, unohdan asian ja keksin itselleni tekemistä. Tehkää muut mitä tykkäätte ja minä puuhastelen omiani. Mikä ongelma tässä nyt on?

Työelämän nurjat puolet

Tähän kaikkeen olen törmännyt töissä ollessani. Kateellisuus, pelätään että toinen on parempi ja oma paikka on uhattuna, syrjiminen, kahvihuoneessa ei puhuttu minulle mitään, ikäsyrjintä, sukupuolisyrjintä, seksuaalinen ahdistelu, tahallinen syrjäyttäminen kun naama ei miellyttänyt, jonkun poispelaaminen ihan vaan kun on kiva pelata pelejä työpaikalla. Tittelien tuijottaminen, kun olin sijainen minua ei tervehditty, paitsi sitten kun kuultiin että minulla onkin tutkinto, niin sitten tervehdittiin. Tällaiseenko pitäisi haluta takaisin?

Kadonnut itseluottamus

Työnhaussa pitäisi olla huolettoman itsevarma, varsinkin haastatteluissa. Epätoivoinen "minun on saatava joku paikka" ei herätä vastakaikua. Tai ihan tönkkönä jännittäminen tai hermoilu kädet täristen. Toisaalta jos ensivaikutelmana tehdäään jotain "hiljainen, arka" -tyyppistä niin työpaikan saamisen mahdollisuudet ovat siinä. Itseluottamukseni on työnhaussa niin nollassa, että aika yhdentekevää on hakemusten tekeminen. Mitä positiivista minulla on hakemuksiin enää laitettavaa. Eikä tähän mikään keinotekoinen preppaaminen auta. Turha mennä hakemuksenteko- tai esiintymistaidon kurssille. Kyse on sisällöstä. Pitäisi (tai olisi pitänyt aikoja sitten) vaan päästä johonkin pois kotoa välillä tekemään jotain töitä, niin olisi cv:hen jotain laitettavaa ja itsevarmuus nousisi. Mutta miten tällaisesta kotoilukierteestä mihinkään enää pääsisi.

Mitä itse haluat vs. mitä on tarjolla

Suunnitellaanko työuraa pilvilinnoissa vai maan päällä? Olen jo nuorena käynyt läpi nämä vaihtoehdot mitä itse halusin. Eivät johtaneet mitkään minun haluamiseni kunnon työuraan, katkesivat kuin kanan lento. Sen jälkeen olen yrittänyt keskittyä tuohon mitä olisi tarjolla. Luulin opetusalalla olevan paikkoja tarjolla, kun julkisuudessa aina välillä oikein mainostettiin pulaa. Eipä ole pulasta ollut (pöty)puheitakaan enää moniin vuosiin. "Työnetsijä", jonka kanssa kävin nyt syksyllä juttelemassa, ei ryhtynyt etsimään minulle työpaikkaa. Saimme lähes riidan aikaiseksi, koska hänen mielestään minun olisi pitänyt sanoa mitä itse haluan, mutta minähän olisin halunnut tietää mitä on tarjolla. Mielenkiintoista nähdä onko loppupeleissä ilmaisaktivointitöitäkään kaikille tarjolla, vai istuvatko toiset edelleen kotona. Vähän epäilen josko kelpaan (edes) risujen kantajaksi.

Vikaa kouluttamisessa

Ihmisiä koulutetaan liikaa erikoistuneille aloille, vaikka tiedetään hyvin, ettei työpaikkoja ole läheskään kaikille valmistuneille. Vain parhaat tai "sopivimmat" pääsevät alalle (tai suhteilla). Jos vain murto-osa valmistuneista työllistyy koulutustaan vastaavasti, niin kyllä moni hyvässä uskossa opiskelemaan lähtenyt tuntee itsensä pahasti huijatuksi. Kannatan korkeaa koulutusta mahdollisimman monille, mutta pitäisikö suurin osa koulutuksista muuttaa yleisemmiksi, joitten sisältöä pystyisi hyödyntämään useammissa työpaikoissa. Erikoiskoulutuksiin valikoitaisiin vain vähän henkilöitä (tai koulutus olisi tiukempaa ja matkan varrella tiputettaisiin osa pois kuten jossain ulkomailla). Lääkärit ovat viime aikoina olleet lähes ainoa korkeasti koulutettujen ryhmä, joille myös koulutustaan vastaavia töitä on ollut tarjolla.

Tilastoissa korkeasti koulutettuja työttömiä oli heinäkuun lopussa 44025. Määrä on lisääntynyt viimeisen vuoden aikana 7805 henkilöllä! Esimerkkejä työttömien määristä:

FM (hum.) 3509
DI 2375
KM 2184
FM (luonn.) 2097
KTM 2082
VTM/YTM 1473
Taideaineen maisteri 1202
Tohtori/lisensiaatti 1051

Uusi ura n:nnen kerran

Taas pähkäilen samaa, eikö ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää uutta alaa? Olen liian nuori olemaan tällä tavoin joutilaana, vaikka eläkeikään on yli 20 vuotta. Syksyn yhteishakuja on parhaillaan käynnissä, mietin pitäisikö huvikseen hakea, katsoa vain edes pääsisikö johonkin (ja sen jäkeen hyväksyisikö te-toimisto työmarkkinatuella opiskelun). Koska palkkatyön saaminen on tällä hetkellä mahdotonta, niin olisi hyvää aikaa opiskella. Sitä "parempaa aikaa" odotellessa. Hakisinko laboratoriohoitajaksi, röntgenhoitajaksi, tradenomiksi vai johonkin muuhun?

Retorinen kysymys, enpä taida hakea. Opiskelu tulee kalliiksi. Motivaatio-ongelmat, suorittamista suorittamisen vuoksi. Opiskelut tuntuu työltä ilman palkkaa, ilmaisia harjoitteluita. Ei usko työllistyvänsä kuitenkaan, työnantajat ovat ennakkoluuloisia ja hakijoissa on aina sekä nuorempia että työnantajalle "pätevämpiä" ja "sopivampia". Mutta työttömänä joutuu alanvaihtoa harkitsemaan, koska mikä on vaihtoehto? Poliitikot tyrkyttävät vain ilmaistöitä, ikään kuin juuri työttömillä olisi eniten varaa hyväntekeväisyyteen.

Itsestä kiinni

1. Työpaikan saaminen. Voi hankkia koulutusta ja esiintyä muutenkin mahdollisimman  työmarkkinakelpoisena, mutta joku muu ihminen päättää (tai muiden ihmisten kanssa sovitaan) maksetaanko sinulle palkkaa.

2. Yrittäjyys. Yksityisyrityksen perustaa 15 minuutissa täyttämällä lomakkeen ja maksamalla rekisteröintimaksun. Markkinoida ja investoida voi sen verran kun omat rahkeet ja rahat riittävät. Muista ihmisistä on kiinni löytyykö maksavia asiakkaita tai millaiseen kilpailutilanteeseen joutuu. Juoksevat menot kuitenkin rullaa koko ajan ja äkkiä voi olla lappu luukulla, eikä rahaa uuteen yritykseen. Pahimmassa tapauksessa velkaa.

3. Kaikille "se on itsestä kiinni" hokeville henkilöille olisi opettavainen harrastus vuorikiipeily. Ei ole yhtään itsestä kiinni koska huipulle mennään, jos mennään ollenkaan. Sen päättävät luonnonvoimat.

4. Ne kanssa joiden mielestä lapsia "tehdään" koska tahansa unohtavat siihen tarvittavan toisen henkilön ja mielellään alle 35 vuoden iän. Aina työnhakijanaisella ei ole piilotettuna sitä poikaystävää, jonka kanssa lapsi heti tehdään, kun saa työpaikan. Tai se tekeminen ei onnistukaan nappia painamalla ihan biologisten sattumien takia.

Tuottamattomuus

Työtön on niin tuottamaton, ettei kukaan palkkaa häntä edes minimipalkalla. Syyksi otetaan huono koulutus. On hieman loukkaavaa tulla lehtijutuissa leimatuksi täysin tuottamattomaksi ja huonosti koulutetuksi. Minullakin on peruskoulun jälkeen koulutusta 3 vuotta lukiossa ja 8 vuotta yliopistossa sekä siinä välissä pari vuotta opistossa. Muita kursseja vielä päälle ja 11 kk (ilman asiasisältöä olevia) työvoimakoulutuksia. Koulutussysteemissä on vikaa, jos minulla on huono koulutus ja olen niin tuottamaton, etten ansaitsisi edes alinta tes-palkkaa. Alimmat tes-palkat (kokopäivätyöstä 1500-1600 €/kk bruttona) ovat nytkin huonoja asumisen, matkojen ym. kalleuteen nähden.

Työttömän osa

Yleinen mielipiteen mukaan (pitkäaikais)työttömän on tyydyttävä osaansa. Työtön ei kelpaa edes vuorotteluvapaan sijaiseksi. Kun on tähänkin asti pärjännyt ilman palkkaa, niin pitää pärjätä samalla tavalla jatkossa. Hyväpalkkaiset sen sijaan eivät pärjäisi lyhyttäkään aikaa pienemmillä tuloilla. En hyväksy tätä, vaan haluan kanssa osille palkkatuloista. Niinpä minua on yritetty lyödä lyttyyn joka välissä, tyyliin "mikä sinä kuvittelet olevasi" tai "hehhee ei me tänne uusia oteta" tai "kai sinullekin joku paikka löytyy (mutta ei täältä meiltä)". Työssäkäyvien pitää puolustaa reviirejään, työttömät ovat uhka. Joku muu pelkää jäävänsä työttömäksi, jos työtön pääsee töihin. Helpointa töissäkäyville on pärjätä kilpailussa, kun siellä on mahdollisimman vähän ihmisiä. Niinpä työttömän osa on olla pelistä ulkona. Jos jollain ei "pää kestä", niin hänelle keksitään joku diagnoosi ja annetaan pilleriresepti käteen.

Tyydytään tähän?

En ole tyytyväinen tilanteeseeni. Voisin tietysti kerätä kasaan elämästäni kaikki positiiviset asiat (niitäkin on) ja ajatella, että tämä oli tässä ja näillä mennään. Tyydytään siihen mitä on ja eletään sen mukaan. Näinhän moni fiksu ja sopeutuva ihminen tekee. Olen kuitenkin itse jonkinlainen jääräpää, en tyydy tähän vaan jotain lisää on saatava, en halua sopeutua. Sitä paitsi miten voi sopeutua elämään 700 eurolla, jolla ei Suomen hintatasossa pysty elämään?

Osaavat ammattilaiset

Työnantajat hakevat kilvan "osaavia ammattilaisia". Tämä tarkoittaa henkilöä, joka on tehnyt juuri samanlaista työtä edellisessä paikassaan mieluiten useita vuosia. Mikään muu ei riitä pätevöittämään osaavaksi ammattilaiseksi. Seurauksena on että työnantajien mielestä hakijat eivät ole riittävän päteviä. Koulutodistukset eivät ole mitään, paitsi välttämätön paha, jotta voi edes hakea alan paikkoja. Kukaan ei halua olla se ensimmäinen, joka perehdyttäisi uutta työntekijää ja antaisi tälle mahdollisuuden saada työkokemusta. Jokainen haluaa palkata valmiiksi kokeneen. Totta kai tässä pelissä tulee pää vetävän käteen, kun kukaan ei palkkaa uusia ihmisiä alalle. Ihmisiä poistuu töistä kuitenkin koko ajan. Yhteiskunta kouluttaa vuosikausia kalliilla rahalla henkilöitä, jotka eivät työnantajille kelpaakaan. Työttömien, nuorten ja alanvaihtajien on siis lähes mahdotonta päästä palkkatöihin. Lisäksi yritysten on siinä vaiheessa lopetettava toimintansa, kun osaavia ammattilaisia ei enää löydykään. Fiksua toimintaa vai mitä?

Pattitilanne

Ei tässä ole järkeä. Olen liian nuori vain "olemaan kotona" ja elämä menee hukkaan. Ajatus pyörii päässäni, että minun pitäisi ryhtyä tekemään sitä "jotain muuta" elämässäni. Mitä se sitten voi olla? Nyt elämä seisoo paikoillaan (monta vuotta jo). En ole voinut tehdä mitään ratkaisuja asioissa. Olen odotellut muutanko työn perässä toiseen kaupunkiin tai saanko lisää tuloja voidakseni muuttaa parempaan asuntoon. Järjestänkö kaiken harrastusten ehdoilla (nyt on hankalat kulkumatkat harrastuksiin) ja panostan niihin, vai etsinkö jotain itselleni sopivaa vapaaehtoistoimintaa, ryhdynkö jotenkin "toteuttamaan itseäni" vai mitä teen. Toisaalta jos "jotain muuta" haluaisi tehdä, niin millä rahoilla sitä tekisi. Tilanne on pirullinen, koska palkkarahoilla maksetaan eläminen, ja jos ei edes elantoaan pysty ansaitsemaan, niin mitä muuta muka voi tehdä.

Työnhaku ajanhukkaa

Oikeastaan työnhaku nykyisellä tyhjien aukkojen cv:lläni hävettää sekä stressaa ajatus aikansa hukkaamisesta ihan turhaan. Ainoa mitä jää käteen on että voi sanoa hakeneensa ja näin kumota ärsyttävän hokeman "jos ei hae ei ainakaan saa mitään". Voisiko tätä vähäistä aikaa elämässään käyttää johonkin muuhun kuin turhauttavaan hakemusten rustaamiseen? Työura on vain sitä että haen töitä. Haen töitä ja taas haen, mutta en ikinä pääse mihinkään. Eläkkeellä saa sitten aikanaan miettiä olisiko elämänsä voinut käyttää jotenkin muuten. Olisiko voinut ottaa rennommin ja yrittää nauttiakin elämästä. Se on vaan tyhmää hakata päätään seinään.

Stressiä työnhausta

Nyt taas täytetty velvollisuuttaan ja selailtu työpaikkasivustoja. Keksin hiukan uudenlaisen hakutavan. Jos paikka herättää yhtään kiinnostustani ja katson (ehkä pienellä perehtymisellä) pystyväni tekemään mitä siinä vaaditaan, niin laitan suoralta kädeltä lyhyen hakemuksen menemään. En taivastele enkä spekuloi asiaa ja laskelmoi kannattaako. Olen aiemmin haaveillut liikaa joka asiasta, jolloin myös pettymys on suurempi. Kirjoitan lonkalta hakemustekstin 5-10 minuutissa, turha viilailla enempää. Haastattelukutsuja ei voi tulla vähempää (eli ei ollenkaan) kuin tuntikausia viilaamalla yhtä hakemusta. Valitettavasti rekrysivustojen lomakkeiden täyttämiseen menee aikaa pahimmassa tapauksessa kaksi tuntia, kun tietoja silppumaisesta cv:stä sinne nakuttelee. Helppoa tuo olisi, jos olisi 20 vuotta ollut yhdessä työpaikassa, pätkätyöläinen on tässä heikoilla. Esim. sähköpostihakemukset olisivat hakijalle paljon vaivattomampia, hakemusteksti ja itse muotoiltu cv liitteeksi.

Ahdas muotti

Työtön on kuin pakkopaidassa, kädet sidotut, mitään ei oma-aloitteisesti saa tehdä, jotta oikeus päivärahoihin ei mene. Saa olla vain kotona. Tai matkoilla saa nykyään rajoitetusti olla, kunhan on passissa tulemaan työkkärin info- tms. tilaisuuksiin parin päivän varoitusajalla. Kun aloitin työttömän urani piti erityisesti varoa ettei "työllisty omassa työssään". Tähän olisi riittänyt vaikka artikkelin kirjoittaminen ja julkaiseminen omalta alaltaan. Liikaa urheilua ei saa harrastaa, tästä löytyy tapaus, jossa työtön oli viettänyt "ammattimaisesti" tuntikausia päivässä bodaussalilla. Vapaaehtoistöitä pitää varoa tekemästä, ettei varsinkaan mene yritykseen auttelemaan kaveriaan, vaikkapa keittämään kahvia. Sivutoimista yrittäjyyttä ei saa kokeilla. Opiskelun kanssa pitää olla tarkkana, mikä on sivutoimista ja minkä voi mahdollisesti hyväksyttää omaehtoiseksi opiskeluksi työkkärissä. Jos joku luulee, että ilta- ja viikonloppukursseille saa vapaasti osallistua, niin erehtyy, työttömällä ei edes nämä ajat ole vapaata omaa aikaa, vaan työkkäriin pitää tehdä selvitykset.

Pelinappula bisneksessä

Olen pottuuntunut kuinka paljon kaikenlaisia välikäsiä pyörii työttömien ja rekrytoinnin ympärillä. Henkilöstökonsultit, rekryfirmat, kouluttajat, uraneuvojat, ammatinvalinnan ohjaajat, valmentajat, psykologit, sosiaalityöntekijät, te-toimiston virkailijat sekä uusimpana villityksenä "työnetsijät". Kirjoja työnhausta kirjoitetaan solkenaan sekä netistä löytyy lukemattomia aiheeseen liittyviä sivustoja. Näyttää valtaisalta bisnekseltä, josta kaikki muut hyötyvät paitsi työpaikan tarvitseva työtön. Työtön työllistää muita, mutta työtöntä ei työllistä kukaan.

Mitä työtön tarvitsisi

1. Työttömän pitäisi te-toimiston tai sosiaalipalvelujen työntekijöitten sijaan rupatella yritysten toimitusjohtajien tai muitten rekrytoijien kanssa, joilta voi saada oikeasti palkkatöitä.
2. Työnetsijä tms. projektien sijaan yhteiskunnan työllistämisrahat pitäisi käyttää suoraan työttömien palkkaamiseen, edes lyhyiksi pätkiksi.
3. Aikuiskoulutus uusiksi.

En nyt jaksaisi

Hohhoijaa. Kävin toisen ja ilmeisesti viimeisen kerran rupattelemassa työnetsijäpalvelussa. Kuten arvata saattoi ei tuosta käteen mitään jäänyt. Tuli vain syyllistetty olo, kun en ole juuri nyt ollut itse riittävän aktiivinen. Aion toki nyt syksyllä tehdä taas hakukierroksen lukuisiin paikkoihin kunhan kesäkiireiltäni ehdin. Esitetyt vaihtoehdot olivat:

1. Hae niin perkuleesti kaikkia vähänkään mahdollisia avoimia paikkoja, myös koulutusta ja kokemusta vastaamattomia. Tyrkytä itseäsi suoraan työpaikkoihin myös kaikin tavoin, sähköpostitse ja puhelimitse, vaikka avoimia paikkoja ei olisikaan ilmoitettu.

2. Yhdistysten osa-aikaiset (=huonopalkkaiset) palkkatukityöt hanttihommissa.

3. Hanki uusi koulutus. "Suomessa kun ei palkata kouluttamattomia."

Siis ei mitään uutta auringon alla. Kohta 1 on hakkaa päätä seinään maailman tappiin asti. Tiedän kaikki vakiojutut miten työpaikkoja "pitäisi" hakea ja olen kokeillut jo. Työnhakuneuvojen jakaminen tässä vaiheessa minulle on turhaa, heti työttömyyden alussa olisin voinut hyötyä näistä neuvoista, nyt on myöhäistä.

Kohdan 2 pirullisuus on huonossa palkassa, viisipäiväisessä työajassa (siis tulee täydet matka- ja muut työssäkäyntikulut vaikka työaika 22-25 h/vk) sekä työtehtävät eivät juuri edistä minkään toisen työpaikan saamista jatkossa.

Vaihtoehto 3 ehkäpä vähän loukkaa, koska olen ylikoulutettu. Eikö nykyinen koulutukseni tosiaan kelpaa mihinkään? Pitäisi taas n:nnen kerran lähteä opiskelijaksi keräämään suorituksia. Minusta tuntui viime talvenakin avoimen yliopiston kursseilla, ettei paikkani enää pitäisi olla kursseilla opiskelijan osassa.

Keikkatulot

Työttömälle aiotaan sallia 300 euron keikkatulot työttömyyskorvauksien vähenemättä. Periaatteessa ehdottoman hyvä asia, ei voi ainakaan huonontaa kenenkään tilannetta, vaikka käytännössä harva tästä pystyy hyötymään. Poliitikkojen on siis helppo tällaista nyt luvata. Byrokratia säilyy edelleen eli jokaisen keikan palkkalaskelma pitää toimittaa sekä työtunnit ilmoittaa. Harva saa tällaisia keikkatöitä, joissa pysyy alle 300 euron. Itsekin sain kahden päivän opetuskeikasta yli tuon 300. Joko ei saa keikkatöitä ollenkaan vaikka haluaisi, tai tuo tuloraja paukkuu rikki mennen tullen. Onko siis ylimenevistä tasan sama käytäntö kuin nyt? Tällöin tuloloukku pysyy samana pienillä esim. 300-900 palkkatuloilla. Lisäksi pienten lisätulojen vaikutusta asumistukeen on ollut ja on ilmeisesti tämän uudistuksen jälkeenkin mahdotonta arvioida. Hyöty voi hävitä asumistuen (ja mahd. muiden tukien) vähenemiseen.

Työnetsijäpalvelu

Työnetsijäpalvelu näyttää omalta osaltani olevan sitä, että käyn pari kertaa keskustelemassa kyseiseen projektiin palkatun sosiaalityöntekijän tyyppisen henkilön kanssa. Että mistähän minulle löytyisi työpaikka. Asia ei edennyt ensimmäisellä kerralla mihinkään, menen ensi viikolla uudestaan. En oikein pitänyt henkilökohtaisten asioitten utelusta siinä keskustelun lomassa. Mitä ne tähän kuuluvat. Olen vailla palkkatyöpaikkaa, enkä selostamassa yksityisasioitani.

Toinen huolestuttava asia oli kun lopussa vedettiin esiin yhdistysten palkkatukipaikat. Jos hyödyn rahallisesti riittävästi lähden osa-aikatöihin, mutta näissä on työaika 25 h viikossa ja palkka se mitä jää kk-palkkatuesta sivukulujen jälkeen eli alle tonni bruttona. Aika kohtuuttomat ehdot. Tietääkseni näissä ei ole mahdollisuutta edes lisäksi soviteltuun työmarkkinatukeen, kuten normaaleissa palkkatöissä. Matka- ym. kuluja tulee kuitenkin. En halua mitään yhdentekevää työtä, joka on vain turhaa työmatkan ravaamista edestakaisin, ilman rahallista hyötyä.

Ulkonäkö

Ensivaikutelmaan tietysti vaikuttaa ulkoinen olemus. Ulkonäköön liittyy paljon ennakkoluuloja, kuten "jos ihminen ei huolehdi ulkonäöstään ei hän huolehdi mistään muustakaan" tai "jos ihminen on laiha ja tukka huonosti, hän on narkkari". Roteva on vahva ja hintelän näköinen on heikko, sekä fyysisesti että henkisesti ("näin on kun siltä näyttää").

Työnhaussa ulkonäön pitää olla siisti, mutta tähän ei riitä pelkkä puhdas tukka ja puhtaat vaatteet. Mietin omalta kannaltani, etteikö ehkä ulkonäkö ole kelvannut. Pitäisikö minun muuttaa ulkonäköäni jotenkin vastaamaan enemmän sitä mitä "oikeasti" olen. Tällaisia tyyliohjelmia tulee telkkarista solkenaan. Työttömän mahdollisuudet ulkonäön suhteen tosin ovat heikot, koska keski-ikäisen naisen ulkonäköön panostaminen vaatii tunnetusti paksun rahapussin.

Ensivaikutelma

Jos joskus haastatteluun pääsen, niin ensivaikutelma huolestuttaa. On pelottavaa miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä ihmisestä tehdään jo parin minuutin tapaamisella, "näin on kun siltä näyttää" (tämä muuten mahdollistaa myös huijareitten toiminnan). Oikeastaan paljon ennakkoluuloja tulee pelkästä sukupuolesta. Toisaalta jännittää ja hermoilla ei saisi, koska ihmisen pitää nykyään olla rento ja mukava tilanteessa kuin tilanteessa (vrt. ekstrovertit jotka suorastaan nauttivat uusien ihmisten tapaamisista). Hermostuneena helposti puhuu jotain "tyhmää" ja tyhmän leima seuraa maailman tappiin asti. Itse olen joskus paljon myöhemmin saanut palautetta, että ensivaikutelma kohdallani on pettänyt, olenkin erilainen kuin ovat luulleet. Tämä joskus jopa monen vuoden jälkeen. Ihmisille on hyvin vaikeata myöntää olleensa väärässä.

Jotain vikaa

Kaikista ihmisistä työtön tuntee omat vikansa luultavasti kaikkein parhaiten. Jatkuvassa työnhaussa joutuu analysoimaan sekä hyviä että huonoja puoliaan ihan liikaa ja koko ajan. Olisi hyvä saada joskus tietää todellisia syitä miksei ole tullut valituksi. Ihmisen päänuppi kun on sellainen, että alkaa itse arvailla ja keksiä mahdollisia tekosyitä ja hakea vikoja itsestään. Alkaa epäillä olevansa vääränlainen. Loogisesti ajatellen väkisin on vääränlainen, jos hakemuksilla joko ei pääse haastatteluihin ollenkaan tai jos pääsee, niin paikkaa ei saa.

Vikaa hakee paitsi varsinaisista työnhakutiedoista (kuten iästä, koulutuksesta ja kokemuksesta) myös persoonallisuudesta, ulkonäöstä ja käyttäytymisestä. Oliko haastattelussa kädenpuristukseni ja tervehtimiseni oikeanlaista, olenko mukava ja ystävällinen vai tuliko vahingossa piruiltua yms. Vikaa hakee koko elämästään mitä on tehnyt (tai ei ole tehnyt) ja missä järjestyksessä. Kuka muu kuin työtön koko ajan tällä tavoin vatvoo asioitaan.

Luonne

Voiko ihmisen persoonallisuus olla syy miksei saa työpaikkaa? Tälle ei itse voi sitten mitään tehdä, ihminen voi opetella käyttäytymään eri tavalla, mutta perusluonne on mikä on. Työnhaussa olen törmännyt psykologistyyppisiin kyselyihin, joita en uskalla täysin rehellisesti ruksia. Näissä on vaihtoehtoja, joista heti tulee mieleen, että jos tämän ruksaan olen pois pelistä. Vaihtoehdot ovat mustavalkoisia kuten "teen parhaiten töitä yksin" tai "olen parhaimmillani tiimityössä". Halutaan epäsuorasti onkia esille luonnetta, onko introverttinen vai ekstroverttinen. Yhtään työpaikkailmoitusta en ole nähnyt, johon haettaisiin yksinviihtyvää tyyppiä, joten introvertti joutuu työnhaussa esittämään jotain muuta kuin on. Se siitä "ole oma itsesi". Rekryihmiset voivat tuntea onnistuneensa työssään, kun ovat pystyneet hakijoista raakkaamaan pois sosiaalista esittävät piilointrovertit.

Millainen olet

En ole reipas ekstrovertti enkä "hyvä tyyppi", joita työnhaussa yleisesti etsitään. Olen jonkun verran introverttinen, mutta en kuitenkaan halua olla täysi erakko (työttömyys uhkaa tehdä minusta erakoituneemman kuin haluaisin). Niinpä minulle on rasittavaa vastailla työnhaussa "millainen olet?" -kyselyihin. Esim. haastattelussa minulta on kysytty millainen olet kahvihuoneessa. Heh, luultavasti olen muitten mielestä tylsä ja haluaisin puhua vain työasioista, mikä on väärä vastaus. Eikö oikeampi lähestymistapa työnantajalle pitäisi olla mitä hakija pystyy tekemään ja saako asioita hoidettua. Mennäänkö työpaikoille kuluttamaan aikaa vai tekemään jotain? Minähän en tätä enää tiedä kun olen näin kauan ollut pois työpaikoilta.

Inhimillisyys

Omalta kantilta täytyy todeta nykyisen yhteiskunnan olevan hyvin epäinhimillinen. Väärältä tuntuu itse vuodesta toiseen istua vaihtopenkillä odottamassa, vaikka on treenannut (kouluttautunut) siinä kuin muutkin. Asenne on vieläpä sellainen, että työttömän pitäisi hävitä jonnekin näkyvistä ja valittamasta, jotta muut saa pelata rauhassa. Elämä ei ole kuitenkaan pallopeli, jonka joukkueesta voi lähteä pois koska tahansa, jos homma ei miellytä. Eikä voi edes "pistää pois" joukkueesta, täällä kytätään vaihtopenkillä eläkeikään asti.

Metsään meni

"Olen huomannut tavallisten suomalaisten jo vuosia ihmetelleen, miksi yhteiskunnan tuen varassa eläviä ei voitaisi ohjata vaikkapa risusavottoihin tai keräämään marjoja, Pakarinen kirjoittaa." täällä

Kas kun työttömille aina ehdotetaan vain ulkotöitä ja fyysisesti kaikkein raskaimpia kuten metsätyöt. Ihanko valikoimatta pistetään kaikki työttömät metsään? Työttömille varmaan sitten järjestetään työturvallisuuskurssit, ensiapukurssit ja metsässä liikkumisen opastukset. Säänmukaiset työvaatteet myös tarvitaan. Muuten saa pelastusväki lisätöitä eksyneitten, väsähtäneitten, paleltuneitten ja loukkaantuneitten metsästä pois hakemisessa.

Marjastuksesta herää hauskoja kysymyksiä. Montako litraa pitää saada kerättyä täyttääkseen velvollisuutensa? Jos olen ahkera ja kerään enemmän (kun kerran olen metsään asti mennyt ja marjoja löytänyt), saanko myydä ylimenevät omaan laskuun tai ottaa itselleni ja sukulaisilleni. Jos ei niin miten sen estää? Vartijat aseen kanssa uhkailemaan "marjat tänne tai muuten..." Toisaalta metsään voi mennä aikaansa kuluttamaan koko päiväksi saaden pari kourallista ampärin pohjalle, riittääkö se? Pakko riittää, koska aina ei vaan löydä marjoja metsästä vaikka koko päivän ahkerasti etsisi.

Eli näissä pellepuheissa on vain taka-ajatuksena työttömien simputtaminen, ajatus saada työttömät pois näkyvistä, ne voi tunkea jonnekin korpeen rämpimään pois parempien ihmisten joukosta. Työttömät on tarkoitus pitää "ulkona". Ja jos joku ei metsätöitä jaksaisi, niin "siinähän se taas nähtiin millaista roskasakkia, ei niistä mihinkään ole oikeaan työntekoon".

Yksityisyys

Onko työttömällä oikeutta mihinkään yksityisyyteen? Kysymys heräsi tämän viikkoisella te-toimiston käynnillä, koska jouduin allekirjoittamaan tietojenluovutuslomakkeen. Sanottiin ettei muuten voi saada kaupungin palkkatukityöpaikkaa. Kiristystä. Pakkohan minun oli tässä tilanteessa lappu täyttää, koska haluan töitä. Eli se siitä "vapaaehtoisuudesta".

No ei siinä mitään jos työnhakutietoni te-toimistosta annetaan kaupungille. Mutta tietojenluovutus koski kaikkia muitakin rekistereitä, kuten Kelaa, sosiaalitoimistoa ja terveystietoja. Näistä löytyy yksityiselämään liittyviä asioita, joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä työnhaun kanssa. Kelassa esim. asumistukea haettuani on kaikki asumistietoni. Ei kuulu työnhaussa kenellekään minkä kokoisessa ja hintaisessa asunnossa asun ja kenen kanssa, onko perhettä vai ei. Kelassa on myös terveystietoja, esim. jos on saanut kelakorvauksia lääkkeistä tai yksityislääkäreistä. Kaupungin terveystiedoissa on julkisen puolen käynnit. Minulla ei ole mitään työntekemiseen vaikuttavia sairauksia, joten terveystietojeni penkominen on turhaa. Haen töitä enkä sairaslomaa. Jos joku minun terveystietojani katsoo mahtaa naama punoittaa. Siellä on lähes pelkästään jotain navan alapuolelle liittyviä asioita.

Työkkärissä taas

Kävin tällä viikolla työkkärin info-tilaisuudessa, joka minulle oli laitettu pakolliseksi. Ihan yhtä tyhjän kanssa vajaa 15 min juttu, turhan takia juoksutetaan montaa kymmentä ihmistä tuollaiseen, kun mitään oikeaa tietoa asioista ei kerrota (ja vielä jouduin siirtämään hammaslääkärin tuon takia). Mainostetaan jotain työnetsimispalvelua. Sinne pitää kuitenkin erikseen soitella ja yrittää varata itselleen aika. Olisin varannut heti, mutta eihän se niin helposti voi käydä, vaikka henkilöt paikalla. Miksi asioita hoidetaan monen välikäden kautta, tämä on juuri sitä mihin työllistämisrahat hukkaantuvat. Hyvin epätehokasta toimintaa. Keksitään palveluita, joihin varmaan kourallinen ihmisiä pääsee osallistumaan.

Toinen mainittu asia oli kaupungin palkkatukipaikat. Näitä kuulemma on tietty määrä. No sehän on tiedossa, mutta miten itse pääsisin tuollaiseen työpaikkaan? Sitä ei kerrota. Vahvistui taas se käsitys, että näitä sumplitaan tiskin alta hyväveli -tyyliin. Mitään jonotuslistaa tai järkevää hakua ei ole. Lisäksi palkkatukitöihin näyttää "joutuvan" sellaisia jotka eivät haluaisi. Minulle mikä tahansa yli tonnin palkka olisi parannusta nykytilanteeseen. Päästyäni mihin vaan "huonompaan" työhön voisin hakea töissäolevana "parempaa" paikkaa.

Mitä hyvää

Tässä vähän vastapainoksi ettei blogi mene aivan surkeaksi.

Lapsuus oli onnellinen. Pääsin kouluista nuorena helpolla läpi hyvillä papereilla. Olin lahjakas sekä urheilussa että musiikissa. Opiskelu yliopistossa sujui myös ongelmitta ja gradu valmistui tuosta noin vaan. Tästähän minulle on oltu senkin edestä kateellisia, monella kun koulunkäynti tökki.

Olen velaton. Jos haluan itse lukea sosiaalipornoa menen ylivelkaantuneitten palstalle, siellä sitä vasta on järkyttäviä tarinoita miten ihmisen asiat voi olla sotkussa. On sentään parempi olla nollassa kuin miinuksella ja ulosotossa.

Vapaa-aikaa riittää eikä tarvitse mennä ruuhka-aikoina mihinkään. Lähdenpä tästä keräilemään muutaman kanttarellin metsästä. Itse kerätty ruoka on luksusta, ostakaa työssäkäyvät vaan torilta. Saa syödä itsetehtyä itselle sopivaa ruokaa silloin kun huvittaa ja kaikessa rauhassa. Ei ole ollut työttömänä vatsavaivoja, toisin kuin työpaikan kiireellä hotkittujen lounaitten jälkeen.

Ulkoilua voi harrastaa hyvällä säällä ja valoisaan aikaan. Olisi kurja kököttää työpaikalla rehkimässä kun on uimarantakeli tai talvella parhaan hiihtoilman aikaan.

Elämä pilalla

Varoitus, nyt täyttä sosiaalipornoa. Miten tässä näin pääsi käymään? Olin ensimmäisen kerran työttömänä jo vuonna 2005. Enkä ole kunnon töitä sen jälkeen saanut, jotain pätkiä ym. mitä selitin jo aiemmin. Työttömyys on pilannut elämäni, tätä on vaan jatkunut ja jatkunut vuosi toisensa jälkeen. Minulla oli ihan kiva elämä nuorempana, oli miesystävä, työpaikka, rahaa kohtalaisesti tehdä mitä haluaa, sosiaalista elämää, harrastuksia, tarkoitus hankkia lapsia ym. mutta tämä kaikki on nyt murskana, ja sanoisin että nimenomaan työttömyyden takia. Yritin toki saada lapsia monta vuotta ja viime vaiheessa kannoin tonnikaupalla rahaa yksityisille hedelmöityshoitoklinikoille. Sitten rahallisesti ja muistakin syistä päätin pistää pelin poikki, ei lapsia minulle. Mieleistäni asuntoa en ehtinyt järjestää töissä ollessani ja hyvä niin, koska en olisi pystynyt kalliimpaa asuntoa työttömänä pitämään, vaan joutunut kuitenkin muuttamaan. Täällä vaatimattomassa luukussa käkitään luultavasti loppuikä. Olen viittä vaille erakoitumassa kokonaan. Tulot 700 euroa kuussa. Voiko enää alemmaksi päästä? Valitettavasti tiedän ettei mitään pohjaa elämässä ole, aina löytyy vielä surkeampi vertailukohta.

Työllistämisrahat

Kirjoitan tämän mielipiteen tänne, koska eräs keskusteluosasto sensuroi kommenttini. Mikä siinä on, eikö asioista saa sanoa kuten ne on ja laskea annetuilla luvuilla? Paljastuuko julkisen puolen rahankäytöstä jotain typerää?

Pointti oli siinä, että julkisella puolella on tänä vuonna käytössään työllistämisrahoja työttömien koulutukseen ja työllistämiseen 650 miljoonaa (= 650 000 000). Rahoja on vieläpä alkuvuodesta jäänyt käyttämättä vaikka työttömyys tapissaan. Pitkäaikaistyöttömiä on tilastoissa noin 70000. Tuolla rahalla palkkaisi siis jokaisen pitkäaikaistyöttömän oikeaan työsuhteeseen 3-4 kuukaudeksi bruttopalkan ollessa 1800-2400 per kk (sivukulut huomioitu kertoimella 1,275). Meillähän ei olisi tällä systeemillä tilastoissa ollenkaan pitkäaikaistyöttömiä (eli yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita), vaan jokainen pääsisi usean kuukauden pätkätyöhön oikeaan työsuhteeseen oikealla palkalla joka vuosi.

Onhan ollut tiedossa, että julkisen puolen byrokratia vain syö kaikki rahat pohjattomaan kaivoonsa, eikä rahaa päädy oikeaan kohteeseensa. Tai pitkäaikaistyöttömille ei ole tarkoituskaan saada mitään lisää annettua, ne on pidettävä köyhyydessä ja syrjäytyneinä.

Aktivointi

Kommentoinpas tätäkin mitä ajatuksia poliitikkojen tämän viikkoiset lausunnot herättivät.

1. "Ministeri Risikko tekisi sosiaaliturvasta vastikkeellisen"
"Kunnat, yritykset ja erilaiset työpajat voisivat työllistää sosiaaliturvan saajia."

Pötypuhetta. Kunnat ja yritykset eivät voisi työllistää, koska niillä ei ole palkkarahoja tähän tarkoitukseen. Kaikki aktivointi maksaa jotain, ja kun rahaa ei ole, puheet on sanahelinää. Millainen on se erilainen työpaja kuin tavallinen työpaja?

2. "On vielä auki millaisia tehtäviä sosiaaliturvan saajille osoitettaisiin, mutta ne eivät voisi olla sellaisia, joihin muuten palkattaisiin työntekijä."

Ei nykyään ole mitään tehtäviä mistä joillekuille ei maksettaisi palkkaa. Tuolla on lahjatavarapuodit väärällään käsinvirkattuja patalappuja, veisteltyjä lusikoita yms.

3. "Pitkäaikaistyöttömille järjestettäisiin jotain toimintaa, että he eivät syrjäytyisi. Nythän osa porukasta syrjäytyy sen takia, että he eivät ole mukana missään toimenpiteessä."

Toimenpiteessä työttömältä leikataan pää irti. Näin työtön on syrjäytynyt lopullisesti sen takia, että hän on ollut toimenpiteessä, eikä siis syrjäytynyt sen takia, että hän ei ole ollut mukana missään toimenpiteessä.

4. "Pitkäaikaistyöttömät on pidettävä aktiivisena, että he ovat työssä kiinni sitten, kun työpaikkoja tulee."

Tämä kuulostaa siltä että työttömät pakotetaan hyppimään ylös ja alas, seisomaan päällään tai esim. kantamaan laatikkoa ympäriinsä, ihan vaan ollakseen "aktiivinen" ja odotellessaan jotain aikaa jota ei (luultavasti) koskaan tule. Työttömän pitää hukata ainutkertainen arvokas elämänsä pelkkään kärsimiseen kuin vankilassa. Mikä olikaan työttömän rikos? Monessa paikassa maapallolla ihmisiä kidutetaan eikä ihmishengellä ja terveydellä ole mitään arvoa, Suomi haluaa tähän kerhoon mukaan?

Suuret kaupungit

Yliopistokaupungit kuten Tampere, Turku ja Jyväskylä ovat kaikki samanlaisia toivottomia paikkoja työnhaun kannalta. Suuressa kaupungissa on olevinaan paljon työpaikkoja, mutta paljon on asukkaitakin. Etenkin on paljon korkeakoulutettuja, joita lukuisat oppilaitokset suoltavat vielä koko ajan lisää. Hakijoita työpaikkoihin tulee kaikkialta muualta Suomesta, sekä Helsingistä, pikkukaupungeista että näistä muista yliopistokaupungeista. Lisäksi täällä on ikään kuin kaupungin sisällä kaupunki, jossa työpaikat jaetaan sisäpiiriläisten kesken.

Suurissa kaupungeissa on tarjolla runsaasti keikka- tai osa-aikatöitä. Näistä on kuitenkin kilpailemassa esim. suuri määrä opiskelijoita, joille on edullista ottaa tällaisia töitä vastaan. Opiskelijat ovat työnantajien mielestä haluttua työvoimaa. Työtöntä sen sijaan suuressa kaupungissa ei kukaan palkkaa, koska pakkohan sen on olla epäluotettava, huijari, varas ja narkkari, jos edes on niin selvin päin pystyäkseen tulemaan haastatteluun. Haastattelussa kysytään "saako ottaa huumetestin?"

Pienet kaupungit

Mistä paikkakunnilta töitä kannattaa hakea, pienistä vai suurista kaupungeista? Sellainen kummallinen harhakäsitys on esiintynyt, että suuressa kaupungissa asuvan pitää (kannattaa) lähteä hakemaan työkokemusta jostain "korvesta" pieneltä paikkakunnalta. Sitten kun on kokemusta voi palata suureen kaupunkiin vakituiseen virkaan. Ei ole mennyt näin enää pitkiin aikoihin. Minäkin tulin hakeneeksi varsinkin opettajan töitä kymmenistä (tai sadoista, en ole laskenut enää pitkään aikaan) pikkukaupungeista. Ei kannata vaivautua. Siellä on lähialueilla omasta takaa hakijoita riittävästi, monesti paikka on varattu jo naapurintytölle tai -pojalle. Silti kutsuvat huvikseen haastatteluun 3-5 muuta hakijaa. Saadaan laitettua pöytäkirjaan muka fiksua tekstiä hausta, ja ennen kaikkea näiltä ulkopuolisilta yleensä suurten kaupunkien hakijoilta kalastellaan haastattelussa hyviä ideoita. Joissain haastatteluissa ei ole haastattelijalla ollut oikeastaan mitään kysyttävääkään, tämä kertoo heti kuinka turhan reissun jonnekin yli sadan kilometrin päähän tuli tehneeksi. "No kerro nyt jotain itsestäsi" (tämä kyllästyneen tympääntyneeseen äänensävyyn) tai "miksi haet täältä pienestä kaupungista, kun sinähän asut siellä suuressa missä on paljon työpaikkoja?"

Harrasteluopiskelu

Voisin tehdä päätöksen olla osallistumatta enää mihinkään "hyödyllisiin" kursseihin, vaan opiskelen vain kaikenlaista "kivaa" harrastuksena. Olen ihan oppimisnarkomaani ja haluan opetella uutta vähän väliä, muuten tylsistyn. Voisin aloittaa vaikka taidehistorian kursseja (minulla kun jostain syystä nököttää lukemista odottaen kirjahyllyssä parin tiiliskiven kokoinen "Maailman taiteen historia"). En ota enää mitään stressiä mistään raskaasta suorittamisesta, kun ei tutkintoja enää yhtään arvosteta eikä täydennyskoulutusta lasketa miksikään työnhaussa.

Jotain tekemistä

Mitä tässä tekisi taas tulevan syksyn ja talven? Olen monena vuotena hakenut erilaisiin koulutuksiin ja kursseille, myös työvoimakoulutuksiin sekä omaehtoiseen opiskeluun. Kursseilla käyminen turhauttaa, hyödytöntä. Itselle sopiviin ei pääse jos sellaisia yleensä on olemassakaan. Avoimessa yliopistossa opiskelemistani "hyödyllisistä" aineista ei ole enää lisäkursseja tarjolla, olen ne kaikki jo suorittanut. Työvoimakoulutukset taas ovat ilmaisharjoitteluita, vaikka olisivat ammattiin tähtääviä. En uskalla enää hakea tällaisiin. Työkkäri sitäpaitsi vaan kutsuu minut aina haastatteluun ihan turhan takia, vain katsovat tulenko paikalle (jos en tule saavat minut karenssiin). Työhakemuksia voi laittaa tai olla laittamatta, ihan sama, ajan hukkaa. Viime vuonna en käynyt yhdessäkään haastattelussa, tänä vuonna siis yksi haastattelu. Ainoa tiedossa oleva aktiviteetti on työkkärin keksimä "työnetsijäpalvelu", sitä odotellessa...

Stressaava viikko

Minut kutsuttiin autotehtaalle haastatteluun, yllätys yllätys. Kävin sitten siellä. En saanut paikkaa. Työnantajan ennakkoluulot olivat taas samaa vanhaa, "lähdet kuitenkin heti pois paremman paikan perässä", "olet ylikoulutettu", "et jaksa kulkea noin pitkää työmatkaa" (vaikka sanoin kyllä hankkivani asunnon läheltä), "kyllästyt tällaiseen työhön" ja mitähän muuta, sopimistani johonkin tiimiin epäiltiin. Ihme kyllä ikä olisi ollut sopiva tällä kertaa. Jotain kiinnostavaa olivat kuitenkin hakemuksessani nähneet, miksi muuten kutsu haastatteluun, eivät tuollaiset yritykset hukkaa aikaa ja rahaa rekrytointiin turhaan. 700 hakijaa muuten. Soijatehtaalle oli aiemmin tänä vuonna 1000 hakijaa (ja noin 60 paikkaa), repikää tästä materiaalia kaikki "mene töihin" -tyypit.

Toinen ärsyyntyminen tuli työkkärin puolelta, taas lappu sieltä. Ovat laittaneet minulle pakollisen osallistumisen työnetsijäpalvelun infoon. Sen aika vielä sattui olemaan minuutilleen sama kuin hammaslääkäriaikani, jota olen jonottanut jo kaksi vuotta. Jouduin siirtämään hammaslääkärin myöhemmäksi, lähes kaksi kuukautta.

Millä kriteereillä töitä

Miksi turhaan joka rekrysivustolla, cv-pohjissa ja hakemislomakkeissa kysellään koulutusta, kursseja, atk-taitoja ja kielitaitoa? Eihän näillä ole mitään merkitystä työpaikan saamiseen. Voi olla kuinka korkeakoulutettu tahansa, kaikki kurssit käynyt ja atk-ohjelmat opetellut ja osata monia kieliä kuin vettä vaan, silti hakemusta tuskin edes luetaan. Ylikoulutus on jopa dismeriitti.

Hakemuksesta luetaan ikä, sukupuoli ja viimeisin työpaikka, jonka on oltava myös tämänhetkinen työ, muuten lukeminen loppuu siihen. Perheellisyys tai perheettömyys ja lasten iät haluttaisiin tietää. Pienet lapset tai vaara saada niitä on tietenkin haitta, vaikka perheellisyys on yleensä plussaa. Lisäksi tietenkin katsotaan nimi, tunnetaanko hakija ennestään ja tiedetäänkö hänet "sopivaksi". Monesti hakemus on pelkkä muodollisuus, koska asia on jo sovittu jossain kaverien sisäpiirissä (ja muitten hakemukset turhia).

Nykytyötön

1. työtön saattaa saada kamalan hakemusrumban jälkeen luvan opiskella tai sitten ei, riippuu tapauksesta
2. työttömän pitää itse kotoa käsin yrittää pysyä työelämän kehityksessä mukana, järkeviä koulutuksia ei järjestetä tai niihin ei pääse
3. työtön kököttää yksin kotona, syrjitään, ei rahaa harrastaa tai osallistua mihinkään
4. työtön ei ole kuullutkaan alansa viimeisistä tietokoneohjelmista puhumattakaan niitten kokeilemisesta, kielitaito on ruosteessa, ei varaa kursseihin
5. työtön jonottaa terveyskeskukseen, kun hän vihdoin saa 5 min lääkäriajan siellä sanotaan ota buranaa ja varaa (=yritä varata) kahden viikon päästä uusi aika jos ei ole parantunut, yhtään verikoetta, ultraa tms. tutkimusta ei tehdä, työttömällä ei ole aavistustakaan omasta kolesterolistaan tai rasvaprosentistaan, ruoka on mitä halvimmalla saa, hammaslääkäriaikaa julkiselta saa jonottaa 2,5 vuotta
6. ei ole rahaa kuntosalillla käyntiin tai kunnon juoksutossuihin eikä osallistumismaksuihin, hiihtää voi 20 vuotta vanhoilla välineillä kunnes ne hajoavat
7. ei ole rahaa käydä kampaajalla eikä hankkia uusia vaatteita
8. työnantajat syrjivät työttömiä, työttömän maine on maahan poljettu
9. mihinkään ei voi itse vaikuttaa, mitään ei saa mistään ja rahat ei riitä

Eliittityötön

1. eliittityötön on suorittanut tutkintonsa loppuun
2. eliittityötön on ajantasalla työelämän viimeisistä villityksistä, hänelle järjestetään (henkilöstö)koulutuksia kuten työssäkäyvällekin
3. eliittityötön on sosiaalinen, osallistuu tapahtumiin ja harrastuksiin
4. eliittityöttömän atk-taidot ovat ajantasalla ja kielitaito kunnossa, kursseilla käyty tarpeen mukaan
5. eliittityöttömän pienet terveysongelmat on hoidettu, hammaslääkärillä käyty sekä verenpaine ja kolesteroli ja rasvaprosentti terveellisen ruuan ansioista alhainen
6. eliittityötön on kovakuntoinen, käy salilla, juoksee cooperin testissä vähintään 2500 m ja osallistuu maratonille tai Finlandia-hiihtoon joka vuosi
7. eliittityöttömän ulkonäkö on kampaajalla, meikkaajalla ja stailaajalla laitettu
8. työnantajat suorastaan kilpailevat saadakseen tällaisen henkilön äkkiä töihin
9. on vain itsestä kiinni pääseekö eliittityöttömäksi, palveluita saa ja päivärahat riittävät

Siivotaan tilastoja

Olen suivaantunut kaikkien työttömien niputtamiseen samaan kasaan, kaikilla tuntuu olevan työkyvyttömän tai työhaluttoman lorvijan leima otsassa ja kaikkia pitäisi "kuntouttaa". Lisäksi työkkärissä halutaan vaan ihmisistä eroon, halutaan vaan "pistää pois" tilastoista. Minua eivät kyllä pistä pois, roikun siellä kuin takiainen vaikka 65-vuotiaaksi asti jos niikseen tulee.

Mutta tilastoista voidaan kyllä poistaa työhaluttomat lorvijat. Työhaluisuuden saa helposti selville tarjoamalla työttömälle oikeaa kokoaikaista työsuhdetta oikealla palkalla esim. vähintään puoleksi vuodeksi (asuinpaikan lähialueelta). Jos tällainen ei kelpaa voidaan poistaa tilastosta työhaluttomana.

Työkyvyttömien pitäminen työtön työnhakija -tilastoissa on erikoinen asia, kun luulisi siis haluttavan tilastoja pienemmiksi. Mutta kun "tulee halvemmaksi" pitää ihmisiä työmarkkinatuella kuin päästää eläkkeelle. Työkykyisiä taas siivotaan tilastoista johonkin "toimenpiteisiin" tai "kuntoutukseen". Joo ei mitään järkeä.

Toimistohommiin?

Löytyisikö toimistoista jotain "tavallisia" töitä? Autonrakentajan sijaan sopisin luultavasti paremmin toimistohommiin, koska niissä voisin käyttää jotain entisiäkin taitojani. Esim. minulla on paljon atk-taitoja, excelit, sapit ym. sujuu tosta noin vaan ja lisäksi minulla on ollut aina hyvä matikkapää. Taloushallinnon tyyppinen työ kyllä kiinnostaisi, mutta tässä tulee vastaan se ikuisuuskysymys miten nelikymppinen ilman alan koulutusta ja kokemusta (ja suhteita) pääsee mihinkään.

Tavalliset työt

Mitä nämä "tavalliset" työt oikein ovat. Missä on jotain mihin ei suoraan vaadita tiettyä koulutusta ja kokemusta? Tarjolla olisi esim. autonrakennusta. Hakuilmoituksessa toivotaan mm. tiimityössä pärjäämistä, tarkkuutta, ammatillista peruskoulutusta, kielitaitoa sekä vuorotyövalmiutta. Tehtävät sopivat sekä miehille ja naisille eikä hakijoilta edellytetä alan aiempaa työkokemusta tai koulutusta. Jep, pistin hakemuksen menemään, eikä se ollut provo, olen ihan tosissani. Valitettavasti tuossa rekryssä on työkkäri välissä, joten epäilen minut raakattavan suoraan pois.

Huippuosaaja

Yleisen mielipiteen, rekrytoijien sekä varsinkin kaikenlaisten ammatinvalintaneuvoja-psykologi-uravalmentaja-konsulttien mielestä pitää olla kunnianhimoinen ja aina pyrkiä eteenpäin. Jos vaihtaa alaa, niin pitää uudella(kin) alalla pyrkiä alansa huippuosaajaksi. Entä jos en tässä iässä enää haluakaan minkään alan "huippuosaajaksi"? Mitä jos minulle riittäisi ihan perusosaaminen ja "tavallisen" työn tekeminen?

Olen jo nuorempana saanut sekä taiteilla että olla erikoisosaaja hetken aikaa. Kulutin jo kertaalleen (oikeastaan kahteen kertaan) sen kymmenen vuotta tullakseni huippuosaajaksi. Sittenpäs ei enää töitä löytynytkään. Kova kilpailu vähistä paikoista, pelien pelaaminen ja kateellinen selkäänpuukottaminen iski, luultavasti myös sukupuolisyrjintä. Uraa huippuosaajana minulle ei siis tullut. Nyt riittäisi tavallinen työ josta ansaitsee elantonsa. Tätäkään näköjään ei voi saada, vaan osani on olla surkein luuseri rahattomana.

Alueen tilanne

Virallisesti tällä kulmalla Suomea on noin 24000 työtöntä ja näiden lisäksi 9000 työkkärin "toimenpiteisiin" sijoitettua. Näistä tulee jo 33000 työpaikkaa vailla olevaa. Ihmettelen kuinka paljon lisäksi on kokonaan tilastoista hävinneitä esim. karenssilaisia tai vanhempainvapailla olevia, jotka heti lähtisivät töihin, jos oikea työpaikka olisi tarjolla. Oppilaitoksissa on myös suuri joukko opiskelijoita, ehkä jopa toisen tai kolmannen tutkinnon suorittajia, jotka lopettaisivat opiskelun ja lähtisivät heti palkkatöihin jos mahdollista.

Tältä pohjalta omat mahdollisuudet ovat hyvin heikot. Jos taloustilanne ihmeen kaupalla alkaisi parantua ja työpaikkoja tulisi lisää, niin kivien ja kantojen alta ja ulkomailta ja joka paikasta ilmestyisi vaikka kuinka paljon työpaikkaa vailla olevaa porukkaa, jotka olisivat jonossa ennen minua. Olen aiemminkin saanut työpaikkani vain parhaissa nousukausissa. 80-luvun lopussa sai alaikäisetkin (kesä)töitä, jos vain uskalsi jostain kysyä. Samoin vuosituhannen vaihteessa sai töitä. Muulloin ei sitten ole saanutkaan.

Taas kirje työkkäristä

Juuri kun olen tavaroita pakkaamassa tipahtaa taas te-toimistosta kirje, jossa käsketään ottamaan yhteyttä 12.7. mennessä, vain viikko annettu aikaa tuohonkin. Juurihan minä kävin ennen juhannusta te-toimistossa, sekä kesäkuussa otin yhteyttä edellisen kirjeen takia. Olen näköjään joutunut johonkin pompottelu-aktivointilistalle. Tämä kirje liittyy myös "kuntakokeiluun", mutta ei aivan samaa kuin edellisen kirjeen "työnetsijäpalvelu". No joo, soitin sinne heti samalta istumalta ja toivon mukaan sotku on nyt siirretty johonkin hamaan elokuuhun, ei nimittäin saanut selkoa edelleenkään mihin minun pitäisi osallistua. Häivyn nyt maisemista ansaitsemalleni lomamatkalle, työkkärin touhut evvk.

Lomaa työttömyydestä

Työttömälle pitäisi kertyä virallisia lomapäiviä samoin kuin työssäolevallekin (lomarahat myös), koska epätietoisuus tulevaisuudesta on stressaavaa ja vahingollista terveydelle. Pitäisi olla sellainen aika vuodesta, jolloin hyvällä omallatunnolla ei tarvitse olla tavoitettavissa, roikkua netissä kyttäämässä onko jonnekin ilmestynyt työpaikkailmoitus juuri itselle sopivasta paikasta tai vahtia postilaatikkoaan te-toimiston lähettämien aktivointikirjeitten varalta.

Lähden Lappiin vähäksi aikaa enkä aio raahata läppäriä mukana. Säitten salliessa käyn "juoksemassa" tunturien rinteitä ylös ja alas, siinä puuhassa typerä työttömyys unohtuu hetkeksi ja päänuppi tuulettuu.

Monen kerroksen väkeä

Ihmisille jaetaan nykysysteemissä hyvin eri tavoilla sosiaalietuuksia, kuten työttömyyspäivärahoja mutta myös eläkkeitä ja sairaspäivärahoja. Nämähän on kaikki ansioihin suhteutettuja. Ei minua haittaa, jos toiset saa enemmän, mutta tässä systeemissä pienin päiväraha on niin pieni, ettei sillä pysty kukaan elämään. Nykysysteemi vielä haluaa pudottaa mahdollisimman paljon ihmisiä minimituloille. Ansiosidonnaisen 500 päivää ei enää ole muutamaan vuoteen pystynyt pitkittämään, ennen käytiin kursseilla vain pysyäkseen ansiosidonnaisella, minäkin kävin yhdellä. Lisäksi kunnat tarjosivat sellaisia lyhyitä työpätkiä, joilla sai päivät nollattua. Nykyään tuntuu että nimenomaan halutaan estää ketään pääsemästä takaisin ansiosidonnaiselle (= pääsemästä välillä töihin). Kun joku on maan rakoon lyöty, sen on siellä pysyttävä, jotta hyvin toimeentulevat voivat jatkaa rauhassa kulutusjuhlaansa.

Itsestä kiinni

Suurin pudottaja -ohjelma on malliesimerkki tästä "se on itsestä kiinni" -asenteesta. Ovat itse lihottaneet itsensä sairaalloisen ylilihaviksi, mutta voivat myös itse muuttaa elämäänsä. He voivat omalla valinnallaan korjata terveyttään lopettamalla älyttömän ylensyömisen ja alkamalla harrastaa liikuntaa.

Työttömyyden en koe olevan itsestä kiinni, se on muista kiinni. Muut tarjoavat työpaikkoja joillekin muille kuin minulle. Minä olen valmis tekemään töitä rahaa vastaan, mutta muut ihmiset eivät halua maksaa minulle mitään. Sama se olisi yrittäjänäkin, yrittäjä on riippuvainen maksavista asiakkaista eli muista ihmisistä.

Raha

Siitä puhe mistä puute. Oikein pahaa tekee katsoa alennusmyynneissä joittenkin (mitä ilmeisimmin turhan) tavaran hamstraamista. Mitäs menen kauppoihin katselemaan, mutta itsellä alkaa olla se tilanne, että monen vuoden päivärahoilla kituuttamisen jälkeen kun en ole mitään ostanut, niin tavarani alkavat hajota käsiin ja minun on pakko uusia jotain. Esim. 15 vuotta vanhasta kahvikeittimestä on hajonnut muoviosia ja uusi pitää ostaa. Kahvinkeitin nyt on vielä onneksi halpa, mutta kaiken kalliimman hajoamista joudun kauhulla odottelemaan. Polkupyörä pitäisi hankkia, vanhaan ei ole pitkiin aikoihin saanut edes varaosia enää. Joku vielä väittää pyöräilyn ja kävelyn olevan ilmaista. Ei pidä paikkaansa, pelkkä renkaitten uusiminen pyörään maksaa monia kymppejä ja lenkkareista saa pulittaa satasesta ylöspäin.

Pallo jalassa

Tuntuu kuin minulle olisi langetettu jokin rangaistus kun joudun yltäkylläisen Suomen rikkaudessa elämään näin kitupiikkisesti. Ylitin juuri 700 euron budjettini tältä vuodelta, tuloja on vähemmän kuin menoja, olen laittanut pakolliset menot taulukkolaskentaan, niinpä näen syöväni loppuvuonna säästöjäni. Mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tällaisen kuin pallo jalassa -elämän. Rikosrekisterini on puhdas, ainoastaan kerran sain sakkoa polkupyörällä ajamisesta väärässä paikassa.

Halpamatkailu

Nyt pitäisi keksiä joku halpa reissu itselleen, budjettini on 200-300 €, joka tosin riittäisi matkalippuihin vaikka minne, mutta joudun valitsemaan paikan sen perusteella, että saan majoituksen mahdollisimman halvalla. Yksin kun joutuu maksamaan majoituksesta yleensä enemmän kuin pariskunta per nuppi. Olen tosi vähän matkustellut eläissäni, joten tässä suhteessa minulla olisi vielä jotain saatavaa. Viimeisinä vuosina olen ollut matkailussa Suomi-Ruotsi-Norja-linjalla, esim. Ruotsiin saa laivalippuja 10 € ja vaikka Suomi onkin muuten kallis, niin Lapissa ja Itä-Suomessa olen saanut (sesonkien ulkopuolella) halpoja majoituksia.

Suunnittelemattomuus

En suunnittele nykyään mitään. En tiedä mitä teen huomenna puhumattakaan viikon tai kahden päästä. Katson huomenna millainen ilma on, jos on sopiva sää ja muutenkin huvittaa, niin lähden ulkoilmaharrastuksiin, muuten puuhastelen kotona jotain. Kesämatkan aion tänäkin vuonna johonkin tehdä, sekin on täysin suunnittelematta ja päätös tekemättä missä meinaan käydä. Kaikki mihin pitää varata aika tai ostaa lippu etukäteen on itselleni ihan kauhistus nykyään. Minusta on tullut lyhytjänteinen ja kaikki pitää saada joko heti tai mieluummin vaikka jonotan vähän aikaa kuin tihrustan kelloa koko ajan ja yritän olla minuutilleen varattuna aikana jossain. Hassua sinänsä, koska nuorena olin liiankin suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen.

Työttömyys alussa aiheutti suunnittelemattomuutta, koska miten olisi jotain tekemisiä voinut lyödä lukkoon, kun ei ollut tietoa onko mahdollisesti juuri silloin pätkätyökeikalla. Nyt en enää uhraa työkeikan mahdollisuudelle ajatustakaan, haluan muuten vaan ottaa aikataulujen suhteen rennosti. Vapaat aikataulut on ehkä työttömyyden ainoa hyvä puoli.

Mukavuusalue

Tässä on sana tai asia mitä perin juurin inhoan käytettävän myös työnhaun yhteydessä eli "mukavuusalueelta poistuminen". Ehkä se puoltaa paikkaansa jos on kyse ainoastaan laiskuudesta ja saamattomuudesta. Itsellä on aina hyvin paljon kyse motivaatiosta, jos en oikeasti halua vaikka jotain työpaikkaa niin turha sitä on edes lähteä hakemaan ihan vaan hakemisen vuoksi. On tyhmää puskea itseään johonkin rajalle turhan takia, minusta sellaisella saa hankittua tahallaan itselleen (henkisiä) ongelmia, itseään pitää hiukan suojella eikä hakea huvikseen lisää epäonnistumisia. Sama kuin lähtisi pikku paatilla myrskyävälle merelle, onko yhtään asiat parantuneet jos sieltä hengissä onnistuu selviämään, enpä usko, miettii vaan miksi oli niin tyhmä että lähti mokomaa yrittämään.

Asioita hoideltu

Jonotin työkkärissä hoitamassa työnhaun uusimista ja kuntakokeilun "työnetsimispalveluun" ilmoittauduin myös kun pakko oli. Eipä sieltä tosin ole tullut sähköpostiin mitään kuittausta onko asia nyt toistaiseksi ok, ärsyttää kun sähköposteihin ei vastata nykyään yhtään mitään. Palkkatuesta minulle on annettu joka kerta ihan eri tietoa, viime vuonna määrästä sanottiin 1280 €, mutta nyt 1186 €, vaikka on muka indeksikorotuksella noussut? Ja ennen olisi ollut vain yrityksille ja yhdistyksille saanut palkkatukea, mutta nyt kelpaisivat valtio ja kunnatkin? Ei työkkärin kanssa saa asioista mitään selkoa.

Passin jouduin myös uusimaan, koska en muuten pysty henkilöllisyyttäni todistamaan. Aika kallista näin pienituloiselle, valokuva 15 € ja passi 52 €, tämä nykyään viiden vuoden välein.

Kuntakokeilu alkaa joskus elokuussa, en siitä mitään tarkempaa tietoa saanut mitä on tiedossa. Yhteiskunta pistää puoli miljoonaa kuntakokeiluun vuodessa pelkästään tässä kaupungissa. Sillä palkataan 5-6 henkilöä määräaikaisiin pätkiin hoitamaan hanketta ja lisäksi rahaa menee tilavuokriin ja johonkin muihin "kuluihin". Eli voi taas miettiä onko tämä järkevää rahankäyttöä näinä aikoina. Omalta osaltani voisin olla osallistumattakin, koska tarvitsen vain palkkatyöpaikan tai rahaa suoraan kouraan, eikä tuolta kuitenkaan kumpaakaan saa.

Onko missään mitään minulle tarkoitettua

Olen työttömyysaikanani pyrkiessäni töihin tai kursseille törmännyt monesti tällaiseen "voi kuule kun tämä paikka on oikeastaan tarkoitettu sellaisille ja sellaisille ihmisille", ei siis minulle. Työpaikat on tarkoitettu aina tasan tietyn koulutuksen ja kokemuksen henkilöille. Työnhakukurssi oli tarkoitettu vain vähemmän aikaa työttömänä olleille kuin minulle (työkkäristä ihan varta vasten soitettiin minulle tämän ilmoittamiseksi). Erään ammattitutkinnon ajattelin sopivan itselleni lisäksi, kun olin vanhalla koulutuksellanikin hakenut alan yrityksiin. Väärin ajateltu, koska "voi kuule kun tämä tutkinto on tarkoitettu näissä töissä jo oleville". Aha, mutta entäs minä kun olen hakenut työpaikkoja enkä ole saanut, onko minulle jossain jotain.

Työvoimakoulutusten sisältö

Osallistumiini korkeakoulutettujen työvoimakoulutuksiin oli valittu parikymmentä täysin eri aloja edustavaa henkilöä, kieliä, historiaa, matematiikkaa, biologiaa, kulttuurialoja, insinööri, kemisti, oikeustieteilijä, opettajia ym. Niinpä sieltä ei paljon vertaistukea saanut, koska ei täysin eri alojen henkilöt pysty toisiaan mitenkään neuvomaan mitä tehdä. Kunhan istutaan siellä kurssilla ringissä jaarittelemassa niitä näitä ja kahvia juomassa. Toisen kurssin kouluttaja oli ihan epäpätevä, kun oli itse pari vuotta opiskellut ja sitten jättänyt tutkinnon kesken, niin tällainen sitten neuvoo tutkinnon suorittaneita työllistymisessä? Kurssilla esim. tyhjennettiin kananmunia ja askarreltiin kuorista jotain… Kursseilla luvattiin vierailukäyntejä yrityksiin, mutta näitä ei todellakaan ollut. Atk-taitojen osuus rajoittui johonkin alkeisiin tai A-ajokorttiin, mikä on ihan kurssilaisten aliarviointia. Jos on gradun tehnyt osaa varmaankin käyttää tekstinkäsittelyohjelmia, tiedonhakua netistä ja sähköpostia paremmin kuin A-kortin vaatimuksissa. Kurssien pääsisältö oli 3-6 kk "työssäoppimista", joka tarkoittaa että on itse löydettävä itselleen "harjoittelupaikka" ihan mistä tahansa.

Työvoimakoulutuksissa ei ole korkeakoulutetuille mitään

Järkevien koulutuksien sijaan poliitikot pistävät rahaa ihan kankkulan kaivoon, kuten nk. työvoimapoliittisiin koulutuksiin. Nämä tunnetaan osallistujien kesken paremminkin "aikuisten päivähoitokerhoina". Voin myös itse kahteen työvoimakoulutukseen osallistuneena allekirjoittaa nimityksen. Tulin vielä itse vapaaehtoisesti niihin hakeneeksi, kun uskoin hienoihin mainoslauseisiin. Molemmat koulutukset oli vielä varta vasten tarkoitettu korkeakoulutetuille työttömille. Suurin yllätys kurssien suhteen oli, että näissä nimenomaan EI haeta työpaikkoja. Koulutuksen järjestäjähän menettäisi rahaa, jos sieltä kurssilaiset yhtäkkiä haviäisivät töihin.

Lyhyttutkinnot

Vuodenvaihteessa oli keskustelua lyhyttutkintojen lisäämisestä nykyiseen tutkintosysteemiin. Lyhyttutkinto voisi olla ehkä juuri se mitä aikuisopiskelija tarvitsisi, riippuen tietenkin mitä näitten vaatimuksiin pistetään. Pahoin pelkään, että joku koulutussuunnittelija virkaintoisuudessaan onnistuu vesittämään näistäkin kaiken joustavuuden. Toisaalta kauheaa vastustusta "pätkätutkinnoille" oli myös tyyliin "ei saa tehdä mitään matalan tason alalletulotutkintoja", no aikuinen nimenomaan tarvitsee lyhyen tutkinnon ja "alalletulotutkinnon", jos entinen ala ei työllistä, vai onko vastustajien mielestä parempi "maata kotona". Ei ole kuitenkaan mitään uudistuksista kuulunut, tuleeko tällaisia minne ja koska. Taisi rahat loppua hankkeesta.

Mitä alaa opiskella

"Olennaisin tieto kaikille olisi se, mille tutkinnoille ja aloille on ylipäätään kysyntää tulevaisuudessa. Harva asia on sen turhauttavampaa kuin pitkä opiskelu, jonka työmarkkina-arvo on nolla." Lainaus Aamulehdestä.

Nk. hyvä tyyppi jolla on suhteita voi opiskella ihan mitä huvittaa eikä opintomenestykselläkään ole mitään väliä, työura on aina taattu. Jos on omaa rahaa takana voi myös sivistää itseään millä huvittaa. Muitten taas pitää hyvin harkitusti valita mitä opiskelee. Pitää soveltua alalle, pärjätä opiskeluissa ja saada erinomaiset paperit, jotta on työllistymisvaiheessa siinä kermaporukassa jota kuoritaan päältä. Jämämaisterit voivat sitten painua minne tykkäävät, ketään ei kiinnosta. Minunkin on käsketty vaikka "mennä ulkomaille" tai "oikeisiin töihin".

Muuntokoulutus

Olen omalta osaltani rajannut pitkät tutkintokoulutukset jo pois, en näe järkevänä eikä riitä motivaatio ja tutkinto-opiskelun rahoitus on myös ongelmallista. Minulla pitäisi olla tutkintopapereita ja titteleitä riittävästi loppuiäksi. Työllistymiseen olisin ehkä tarvinnut jonkun lyhyen lisä- tai muuntokoulutuksen, joka edes vähän hyödyntää edellisiä tekemisiäni. Tällaisia koulutuksia vaan ei  ole nykysysteemissä. Opettajanopinnot ehkä olivat ainoa sinne päin, mutta suoritin ne jo (turhaan). Jossain muissa maissa on ollut lyhyitä käytännön perehdytyksiä akateemisille ja sitten vaan töihin, meillä haukutaan teoreetikoksi ja asenne on "siinäpähän pärjäilet tutkintoinesi miten tykkäät, mitäs menit hankkimaan (liian) korkean koulutuksen".

Tutkinnot liian pitkiä

Yli nelikymppiselle aikuisopiskelijalle nykyisen tutkintosysteemin ongelma on liian pitkät tutkinnot ilman hyvityksiä aikaisemmista (korkeakoulu)tutkinnoista, jos nyt joku siihen alanvaihtoon päätyisi. Alemmat korkeakoulututkinnot amk- tai kandidaatintutkinto 3-4 vuotta nollasta aloittaen uudelle alalle ei motivoi, koska tutkinnot liian pitkiä, liikaa vain helppoja peruskursseja sekä liikaa yleisopintoja. Maisterilinjat on 2-3 vuotta, mutta harvalle maisterilinjalle on hakukelpoinen, eikä välttämättä toisen gradun tekeminen motivoisi. Nollasta opintopisteestä aloittaminen on ihan väärin ja epämotivoivaa, koska ei aikuinen tarvitse mitään yleissivistävää osaa tutkinnosta tai turhia sivuaineita, nuorille on vielä kaikenlainen "huvikseen" opiskelu tarpeen, he eivät voi tietää mitä myöhemmin tarvitsevat, mutta aikuisen pitäisi päästä suoraan asiaan, yleissivistystä ja kokemusta eri asioista on jo hankittu.

Alanvaihto ainoa mahdollisuus?

Ihmettelen vaan miksi työttömän pitää vaihtaa alaa, eikö tosiaan muuta vaihtoehtoa ole? Eikö ole jotain lyhyehköä muuntokoulutusta entisiä töitä sivuavalle alalle. On erityisen turhauttavaa elämässään "heittää vesilintua" tutkinnolla, jonka saamiseen on käyttänyt monen vuoden työajan, ja onhan tutkintoon mennyt rahaakin, sekä omaa että yhteiskunnan. Miksi ainoa vaihtoehto näyttää olevan ryhtyä tekemään "jotain ihan muuta".

Työnetsijäpalvelu?

Työkkärin kirjeessä kyse ei olekaan mistään parin viikon työnhakukurssista, vaan jostain "työnetsijäpalvelusta". Tämä liittyy työllistymispalveluyksikköön ja ns. kuntakokeiluun, onkohan tämä suorastaan tekemisissä pahamaineiseen "typin" kanssa? Nyt pitää olla tarkkana etten päädy mihinkään "pajalle" tekemään linnunpönttöjä tai jotain muuta vastaavaa työhön liittymätöntä puuhastelua. Minun työllistymissuunnitelmassani ei ole mainittu muuta kuin itsenäinen työnhaku ja palkkatukityöt, ihmettelen vaan onko lait muuttuneet niin että minut voidaan karenssin uhalla laittaa ihan mihin tahansa? Käsketään ilmoittautua johonkin mistä ei edes sanota mitä se on ja milloin alkaa. Odottelen lisätietoa asiasta.

Työkkärin harhaanjohtavat kirjeet

Olin väärässä, en minä saakaan olla työkkäriltä rauhassa. Minulle lähetettiin postissa mainoksenomainen kirje työnhakukurssista. Kirjeessä sanottiin, että jos sinua kiinnostaa, niin ilmoittaudu mukaan. Kuitenkin omia tietojani netistä katsoessa, siellä oli selvästi sanottu "otettava yhteyttä xxx mennessä". Eli tuon kirjeen perusteella olisi voinut jäädä ottamatta yhteyttä ja saada karenssin, ihmettelin itsekin mikä sen kirjeen merkitys on, mutta onneksi netistä selvisi, ihan huijausta ettei kirjeissä (enää) lue selvästi mitä pitää tehdä karenssin uhalla.