Äkkiä
kävi taas työttömäksi päätyminen. Olin jotenkin jo kuvitellut pääseväni pois
työttömyydestä ja olisin voinut tämän blogin lopettaa. Monet muutkin työttömien
blogit ovat olleet vain väliaikaisia, mutta tämä täällä jatkuu vaan. Ihan sama
työttömän identiteetti ja ajatusmaailma palasi välittömästi kun työsuhde
loppui. Puoli vuotta ei riittänyt muuttamaan mitään. Näki vaan miten hyvin
kaikilla muilla menee.
Miksi
juuri minun pitää olla aina vaan vuodesta toiseen työtön, kun osaan tehdä töitä
yhtä hyvin kuin muutkin, jotka vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä porskuttavat
työllisinä. Jotenkin pitäisi ainakin julkisella puolella töitä jakaa, ettei
kenenkään tarvitsisi valittaa suureen ääneen liian työn määrää tai että jopa
joutuu tekemään ylitöitä. Meitä halukkaita ja osaavia töihin tulijoita on
täällä odottelemassa, ette ole siellä työpaikoilla ollenkaan korvaamattomia.
2 kommenttia:
Niin juuri; kaikilla muilla tuntuu menevän itseä paremmin. Kysyin äskettäin minua vuotta vanhemmalta ystävältä, johon tutustuin samassa työpaikassa ollessamme 1990-luvun alussa, kauanko hän on ollut nykyisessä työpaikassaan. No, hän on ollut siellä jo yhtä kauan kuin minä olen ollut työelämässä yhteensä eli noin 11 vuotta. Tasan eivät mene nallekarkit!
Niin, ei saisi vertailla omaa tilannettaan muihin, mutta kun tuolla joutui aitiopaikalta katselemaan miten muut iloisesti porskuttelee.
Lähetä kommentti