Tällä
hetkellä on hiljaiseloa työttömyyden suhteen joka saralla. Unohtaako
yhteiskunta meidät työelämästä pudokkaat lopullisesti oman onnensa nojaan vai
tehdäänkö työpaikkojen puutteelle jotain. Vai tuleeko yhteiskuntaan joku
kunniallinen vaihtoehto elämiseen kokopäivätyön ja -yrittäjyyden rinnalle.
Ratkaisuksi ei kelpaa se, että "hävitetään" työttömyys maksamalla
jokaiselle muutama satanen perustuloa. Eikä se, että puolet porukasta pistetään
minimipäivärahan vastineeksi pakkorisusavottaan tai tekemään avustavia
hanttihommia.
Nyt
kun en opiskele enkä saanut tehdä palkkatöitä pitempään, niin ei ole mitään paikkaa
mihin mennä päivisin. Juuri nyt kärsin ikävystymisestä, on synkkää ulkonakin.
Noin yleisemmin, mitä tapahtuu jos työttömät kyllästyvät kotona ilman
virikkeitä. Kotona voi viihdyttää itseään telkkareilla, tietokoneilla ja
musiikkisoittimilla tai lueskella kirjoja ja lehtiä. Mutta riittääkö tällainen
kotoiluelämä tai mitä jos rahat loppuu näihinkin? Minä ainakin haluaisin
itsekin tehdä jotain mielenkiintoista, hyödyllistä tai tavoitteellista. Kerros-
tai rivitaloissa ei muutenkaan kotona voi tehdä mitään kummempaa, koska kaikki
häiritsee naapureita. Sitä "jotain" pitäisi mennä tekemään johonkin
kodin ulkopuoliseen paikkaan.
2 kommenttia:
Työttömiä on jo sellainen porukka, että jos vaikka osakin päättää tehdä jotain yhdessä, niin silloin ei hyvä heilu.
Jaksamista sinulle edelleen!
Samaa minäkin mietin. Ei voida työttömille enää sanoa, että "olet yksittäistapaus". Ja kaikki eivät ole kärsivällisiä luonteeltaan ja jaksa kiltisti odotella tai sietää mielivaltaista simputusta (mitä työttömien kohtelu tuppaa olemaan). Yksittäistapaus voidaan aina vaientaa mutta suuremman joukon kanssa ollaan helisemässä.
Lähetä kommentti