Takinkääntöä

Mitä jos en enää haluakaan töihin. Miksi minun pitäisi haluta jotain, mitä minulle ei kuitenkaan anneta?

Olisi luultavasti helpotus olla haluamatta enää töihin. Pitäisi tosin pystyä olemaan ajattelematta menetettyjä mahdollisuuksia ja korkean koulutuksen hukkaan menemistä. Mutta CV:ssä on jo ylittämättömän pituinen aukko ja menetykset ovat jo toteutuneet. Joten mitä väliä. Ei kiinnosta enää "mennä töihin", vaihtaa alaa, opetella uutta työelämää varten, käydä kursseilla tai suorittaa opintopisteitä.

Miten yhteiskunta tähän suhtautuu? Minullehan pääsi jo joku sosiaalivirkailija lohkaisemaan, että "et sinä haluaisikaan töihin". Heh, sitä saa mitä tilaa. Piirileikki tosin on tällaista, että ensin vuositolkulla ihminen pitää huolta työkyvykkyydestään, on passissa, aina valmiina ja halukkaana työelämään. Työpaikkaa ei kuitenkaan tipu. Mutta jos ei olekaan enää kiinnostunut kieli pitkällä odottamaan työelämän reunalta tippuvia murusia, niin siinä vaiheessa aletaan käännyttää ihmistä takaisin lähes aivopesun menetelmin, "sinun on haluttava työelämään", pitää "kuntoutua", pitää olla "elämänhallintaa" tai päivärytmiä. Työpaikkaa ei kuitenkaan edelleenkään tipu. Työtöntä riiputetaan marionettina langan päässä ja kiskotaan milloin mihinkin suuntaan tässä järjettömässä teatteriesityksessä.