Vertailu
hyvintoimeentuleviin masentaa. Kesällä harrastuksissa, tuolla harvoissa
maksullisissa, jouduin taas sivusta seuraamaan näitten touhuja joille raha ei
ole este toteuttaa itseään. Jotain ilmeisesti vain viikon kokeilua varten
ostetaan satasilla uusia varusteita, uusilla autoilla ajetaan, teknisillä
vempaimilla leikitään jne.
Jos
jonkun mielestä työttömyys on kuin palkallista lomaa, niin mieli muuttuu kun
työttömyyttä vain jatkuu ja jatkuu vuosi toisen perään, ei ole enää kukaan
työkaveri ottanut yhteyttä, säästöt on syöty, lainojen lyhennysvapaat on
käytetty, omaisuutta pitää myydä pois, maksulliset harrastukset lopetettu,
jäsenyydet ja lehtien tilaukset ym. mistä tulee laskuja on lopetettu, et kuulu
enää mihinkään porukkaan.
Voit
käydä (kävely)lenkillä lähialueella, jumpata kotona ja käydä kirjastossa.
Ruoaksi ostat tavallista perusruokaa.
Yksinäisyys
iski päälle nyt pitkästä aikaa ihan tosissaan. Homma sai alkunsa eräästä
harrastuksesta jota sinänsä voisi omatoimisesti jopa ilmaiseksi harrastaa
jossain paikoissa. Mutta kaveri on lähes pakollinen, ja minullahan ei ole
yksinkertaisesti ketään jolta voisi kysyä. Kun ei ole työkavereita ja
sosiaaliset verkostot työttömänä menneet muutenkin ihan minimiin. Oma suku on
lisäksi sellaisessa vaiheessa, että vain hautajaisia pidetään, mutta ei häitä
eikä ristiäisiä, niin väki vain vähenee silläkin puolella.
Tämä
ei todellakaan ole ollut elämää, johon olisin nuorena luullut päätyväni. Kuin
lehmänhäntä lässähti kaikki tekemiset, ja korostuu tietenkin koska mulla lasten
synnyttäminen ei onnistunut. Monet naiset ainakin päällepäin selittelevät
osaansa "kun minulla on nämä lapset" niin ei ole tarvinnutkaan muuta
sisältöä etsiä elämäänsä. Minulla ikisinkulla on sitten vain korkea
koulutukseni, mutta mitä minä sillä täällä kotona yksinäni teen.
4 kommenttia:
Hyvä kirjoitus pitkäaikaistyöttömyydestä ja siitä koituvista fiiliksistä. Tällaisia olisi mukavaa lukea vertaistukihenkisesti enemmänkin, kun itsellänikin on pitkäaikaistyöttömänä samantyyppisiä tuntemuksia.
Niitäkään ainaisia päämäärättömiä kävelylenkkejä ja kirjastoissa haahuiluja ei pidemmän päälle työttömänä jaksa, eikä niistä ole tuottamaan tarpeeksi sisältöä päiviin. Kyllähän sitä ihminen kaipaa elämäänsä jotain kehittävää tekemistä ja niitä ihmiskontakteja muitakin kuin sen lähikaupan kassan. Varsinkin jos olet vieläpä korkeasti kouluttautunut, niin turhautuminen työttömänä ajelehtimiseen voi olla todella rankkaakin ja varmasti onkin. Meille kaikillehan se on koulutustasosta riippumatta.
Saatan tässä nyt näin miehenä hiukan leikkiä tulella, mutta mielestäni naisella voi olla eräänlaisena ”pakokeinona” sekin lasten tekeminen varsinkin jos hänen miehensä on vakituisessa työssä ja elättää perheen. Tätähän ei kukaan tietenkään suoraan myönnä. Yhteiskunta ja media eivät samalla tavalla syyllistä kotona lapsia hoitavaa perheenäitiä niin kuin työtöntä sinkkunaista, joka kuitenkin saattaa tehdä esimerkiksi vapaaehtoistyönä jotain todella tärkeää ja hyödyllistäkin työtä. Vapaaehtoistyön tekeminen ja TE-toimisto ovatkin sitten jo ihan oma juttunsa ja en lähde niitä tässä sen enempää pohtimaan. Oletkin blogillasi jo kirjoittanutkin TE-toimiston mielettömyyksistä hyvin.
Kirjoittelehan vain enemmän blogiisi, kyllä täällä meitä lukijoita on ja vinkki ihan kaikille työttömyysblogien pitäjille olisi minulta, että voisitte laajentaa aiheitanne ihan muihinkin juttuihin mitä työttömyyteen liittyy. Esimerkiksi edullisia ruokavinkkejä, kirja- tai elokuva-arvosteluja olisi mukava myöskin lukea. Työttömällä kun on sitä aikaa, niin kiinnostaisi, että mitä te muut siellä bittiavaruuden toisella puolella työttöminä touhuatte työn hakemisen ohella ja miten saatte aikanne kulumaan?
Kurja tilanne ja valitettavan tuttu. Kun me olimme mieheni kanssa molemmat työttömiä, jouduimme ottamaan käänteistä asuntolainaa, jolla maksoimme varsinaista lainaa. Niin oli kierre valmis. Nyt maksellaan molempia.
Lapsia ei ole, joten sitäkään korttia ei voi käyttää. Olin onnellinen kun pääsin työkyvyttömyyseläkkelle. Mies on nyt yrittäjä ja tulot kovin epätasaiset.
Hyvä kun jaksat kirjoittaa vielä. Näistä asioista puhutaan niin vähän ja työttömiä vain syyllistetään.
Tutulta tuntuu tuo yksinäisyyskin. Kaikki ihmiset joten kaikkoaa, kun työ jää ja nyt eläkkeelläkin kaikki muut ovat töissä.
Voimia talveesi!
Rautaista asiaa. Kyllä ne lenkkeilyt lähimetsässä alkavat jossain vaiheessa tökkiä kun ei enää saa itseään vakuutettua siitä, että tekee sitä siksi koska luonnossa eheytyy kun todellisuudessa tekee siksi, koska muuhun ei ole varaa...
Työttömänä sosiaaliset kontaktit jäävät aika vähiin. Kuten mainittu niin vaimon lisäksi saa sanottu "moi" ja "kiitos" lähinnä kaupan kassalle, joka aina jaksaa hymyillä sinulle, vaikkei tiedä minkälainen myrsky sisälläsi on. Vanhat ystävät asuvat kaikki eri paikkakunnilla ja heillä on ura+lapset+asuntolaina+omat ja lapsien harrastukset, joten näkeminen jää 2-3 kertaan vuodessa ja siinähän ne sosiaaliset kontaktit sitten olivatkin. Jos jotain positiivista niin tässä vain valmistautuu yksinäiseen vanhuuteen, kun ei lapsiakaan ole.
Vapaaehtoistyöt tosiaan olisi oman juttunsa aihe sekä muukin pyyteetön "hyvää hyvyyttäni auttelen muita" tyyppinen tekeminen. Työttömän lifestyle-blogiin mulla tuskin on aineksia, jätän muille ne ruokavinkit...
Lainoista ei onneksi ehtinyt minulle tulla ongelmaa, ostin tarpeeksi halvan asunnon, sijainnit ja asunnon kunto on sitten mitä on.
Muilla oman ikäisillä on tosiaan vielä ruuhkavuodet, työttömiä tosin on hirvittävät määrät, vaikka tätä ei myönnetä, osa onnekseen vain lyhyen aikaa työtön, joten heillä ei ehdi elämä näin rajoittua.
Lähetä kommentti