Sivistyksellinen lama

Ilman muiden ihmisten päähänpotkimistakin olen työttömänä päätynyt sivistykselliseen lamaan. Nuorempana minulle oli jonkinlainen kunnia-asiakin pitää itseäni sivistyneenä ihmisenä.

Työttömyyden takia lopetin sanomalehtien tilaamisen ja myös lukemisen. Aiemmin kävin myös kirjastoissa lukemassa lehtiä, mutta sekin jäi, osaksi koska eräässä Turun sivukirjastossa ei katsottu hyvällä, että joku selvästi työtön nuorehko ihminen kävi päivisin heidän lehtiään lukemassa. Luen uutiset vain netistä lyhyesti. Mitään pidempää ja perusteellisempaa tekstiä en enää lue maailman tapahtumista.

Kielitaitoa en ole yrittänyt enää pitää hyvässä kunnossa. Englantikin jo unohtuu, kun ei ole pakko käyttää. Vähäinen ruotsin taito on kadonnut taivaan tuuliin aikoja sitten, vaikka papereissa "virkamiesruotsin" taito on kirjattuna. Täällä netissä näpytellessä myös suomen kieli kärsii. En tosin ainakaan tässä blogissa pyri mihinkään viimeisen päälle virheettömään tai sivistyneeseen kieleen, jota tosin luulisin edelleen osaavani kirjoittaa.

Mitään sivistynyttä kirjallisuutta en enää viitsi lukea. Nuorena luin kaikkea maailmankirjallisuuden klassikoista alkaen. Nykyään luen korkeintaan pari dekkaria vuodessa. Paitsi opiskellessa avoimen kursseilla luen aiheisiin liittyviä kirjoja ihan myös mielenkiinnosta. Ennen keräilin omaan kirjahyllyyn tiettyjä aiheita, mutta työttömyys poisti minulta tämänkin harrastuksen. En voi osaltani pitää kirjakauppoja pystyssä olemattomilla tuloillani.

Nuorena harrastin moniakin taiteenlajeja sekä itse tekemällä että käymällä esim. konserteissa, elokuvissa ja taidenäyttelyissä. Menneen talven lumia tämäkin, en ole enää sivistynyt ihminen tässäkään suhteessa. Tosin halua on elvyttää näitä harrastuksia uudestaan, taiteita on ollut ikävä.