Työttömäksi
taas palanneena, ties monennenko kerran, teinpä kierroksen katselemassa miten
muilla menee. Täysin epätieteellisen puolen tusinan netissä kirjoittavan
työttömän otoksen perusteella aika lohduton kuva on. Yksikään seuraamistani
kirjoittajista ei ole oikeasti työllistynyt kunnolliseen pitkäaikaiseen
kokoaikatyöhön. Kuudesta kolme olemme palkkatukityön äskettäin loppuun
suorittaneita, mutta taas kotona odottelemassa mahdollista jatkopätkää. Kolme
taasen opiskelee, joko virallisesti omaehtoisena tai työkkärille mitään
ilmoittamatta.
Eipä
se ihme ole kuinka harva työttömyydestä uskaltaa kirjoitella vai onko niin,
että oikeasti harva jää tähän samaan tilanteeseen pyörimään vuosikausiksi,
näillä näkymin jopa vuosikymmeniksi. Pyöritään siis kurssien, opiskelun,
pätkätyön, palkkatukityön ja ilmaistöiden välillä. Tästä meidät palkitaan
pääosin työttömyyskorvauksilla ja hyvin harvoin pienellä palkkasummalla.
Eläköityminen on monia tästä kierteestä
"pelastanut", vaikkakin eläke jää vähäiseksi työeläkkeen
kertymättömyyden vuoksi. Muuten tästä ei oikeastaan paetakaan kuin
piilotyöttömiksi: omien säästöjen, sukulaisten, puolison tai perinnön turvin
elämään.
3 kommenttia:
Sehän työttömyydessä on vielä lisäsurkeus, kun se pitkään jatkuu, että eläkettä ei kerry. Harva tosiaan haluaa nimellään asiasta kirjoittaa, eipä se ole todellakaan häpeä, mutta sellaiseksi tulkitaan, vieläkin.
Hyvää kevättä ja töitä toivon sinulle, kumminkin!
Minä olen todellakin jäänyt "samaan tilanteeseen pyörimään" vuosikausiksi ja samalla bloggaamaan työttömyysaiheesta. Ainakin se kertoo pitkäjänteisyydestä, jos ei muusta...
Kiitos toivotuksista, ja toivottavasti Toivoton saat vielä jatkotöitä edes jonkin projektin verran.
Jotenkin musta vaan tuntuu, että useimmat työttömänä olleet saavat lopulta työpaikan, jos siis ei ikää ole niin paljon että eläkettä vaan odotellaan tai sairaus iske. Mitään oikeaa tietoa mulla ei ole paljonko tähän jäädään "pyörimään".
Lähetä kommentti