Epäsuosittu

Muiden suosiossa tai epäsuosiossa oleminen näyttää juontavan juurensa jo kouluaikoihin. Siellä näitä hymytyttöjä ja -poikia aletaan varhain selkääntaputella ja aina nämä samat saavat tunnustuksia ja hymypatsaita. Jos sitten joku hyljeksitympi yrittää tuoda itseään esiin, niin siitähän muu porukka suivaantuu ja epäsuosittu henkilö pistetään takaisin ruotuun. "Mikä sinä kuvittelet olevasi?" Hymytyttöjen ja -poikien selkääntaputtelu jatkuu ja muitten on väistyttävä taka-alalle. Ihan sama meininki on työpaikoilla, kun jaetaan "vuoden työntekijä" tms. tunnustuksia. Kun väkeä vähennetään epäsuositut potkitaan pellolle ensimmäisinä, ihan taidoista ja työnteosta riippumatta. Tärkeää on vain että ihmisestä tykätään. Työpaikan löytäminen on siis yhtä vaikeata kuin seurustelukumppanin löytäminen, pitää löytää paikka jossa sinusta tykätään. Kääntäen työpaikoilla on henkilöitä, joista "ei tykätä", mutta heillä on vakituinen virka eikä heistä päästä eroon. Hassua.

Olen ollut lapsesta lähtien epäsuosittu, en ollenkaan nätti hymytyttö. Sen sijaan olin älykäs ja halusin tehdä kiinnostavia asioita, mitä tytöiltä ei olisi suvaittu. "Älykäs nainen, se on…" Työttömyys tällaisesta taustasta lähtien on varmaan sitten ihan luonnollista. En saisi olla tästä edes pahoillani. Koulussamme oli jopa opettaja, joka katsoi asiakseen saada sanoa minulle, että "tuollainen ihminen ei tule menestymään elämässään". Vähän aikaa tosin menestyin ihan kelvollisesti, mutta nyt näyttää ennustus toteutuneen.