Kiirettä pitänyt

Mutkissa jarruttelematta olen painanut asunnon vaihtamista runsaan viikon. Eipä ole ehtinyt työttömänä sohvalla makoilla viime aikoina. Toisaalta on se kumma, ettei näin tehokas ihminen pysty työpaikkaa saamaan. Vanhan asunnon myymiseen meni neljä päivää ja uuden hankkimiseen sen jälkeen kolme päivää. Ja minä kun olin päättänyt olla stressaamatta itseäni, unettomia öitä saa tällaisesta. Mutta nyt asia on jo muodollisuuksia ja muuttoauton tilaamista sekä tavaroitten pakkaamista vaille paketissa.

On varmaan hauskaa nähdä puolen päivän ajan ensi viikolla omalla tilillä kuusinumeroinen summa. Tulee mieleen olisiko sittenkin pitänyt häipyä Suomesta eikä laittaa rahojaan kiinni asuntoon. Tosin asunto on ainoa omaisuus, missä työtön saa vähiä rahojaan edes vähän suojattua siltä, että pitää syödä kaikki säästönsä ennen kuin saa mitään tukia. Jos menisin asuntorahat tilillä vuokralle asumaan, en esim. saisi senttiäkään asumistukea vuokraan, ja töistä aikanaan ansaitsemani rahat hupenisivat muutamassa vuodessa taivaan tuuliin.

Vanhan asuntoni muuten osti sijoittaja. Tässä nähdään mistä voittoja kääritään. Jos olisin itse normipalkalla olisin voinut itse olla se sijoitusasunnon pitäjä. Työtön ei voi pelata rahapelejä. Miksi rahan kerääminen kiinnostaisikaan, tärkeintä on saada katto päänsä päälle.