Leimat otsassa

Tämä lyhykäinen visiitti työpaikoilla osoitti miten lokeroitunutta meininki työelämässä on. Koska työpaikkoja on liian vähän halukkaisiin tekijöihin nähden, niin tämä vain kärjistyy.

Ihan ekaksi on tietenkin iänikuinen jako miehet sitä ja naiset tätä. Naista ei oteta miesten aloille, koska miehiäkin on saatavilla eikä nainen kuitenkaan pärjäisi miesten joukossa. Miehiä otettaisiin halukkaasti naisten aloille, mutta ämmien töihin ei miehet koske pitkällä tikullakaan eikä varsinkaan huonon palkkatason takia.

Leimoja lyödään otsaan ja sanoja asetellaan suuhun ihmiseltä itseltään mitään kysymättä. "Et sinä tällaista haluaisikaan". Korkeakoulutetun pitää haluta vain nirsosti juuri sitä tasan koulutustaan vastaavaa unelmahommaa. Niinpä, jos ihmisellä on koulutus, niin onhan toki järkevää hakea kouluttautuneen ihmisen töitä pelkästään palkkatasossa olevan suuren eron takia.

Toisaalta johonkin alemman palkkaluokan työpaikkaan etsitään kissojen ja koirien kanssa maailman "sopivinta" tyyppiä. Koulutuksen pitää olla juuri tietty ammatillinen tutkintonimike, mikään muu ei kelpaa. Varsinkaan yliopiston käynyt ei voi tehdä oikeita töitä. No työthän tietysti onkin niin helppoja, ettei niihin mitään rakettitieteilijää tarvita. Eikä haittaa mitään että työt on myöhässä aikataulusta ja virheitä tulee koko ajan. Jos jollain olisikin hyvä ammattitaito ja tekisi töitä nopeasti ja virheettä, niin sellainen pitää kiusata ja savustaa pois työpaikalta, ettei muut ole kateellisia ja tule paha mieli.