Pakolaisten
suhteen riittää porukkaa heti joka puolen mielenosoituksiin. Työttömien pitäisi
myös aktivoitua omassa asiassaan ja pitää ongelmaa koko ajan näkyvillä. Esim.
jokaisen satoja tai kymmeniä irtisanovan firman portin eteen mielenosoitus
plakaattien ja Suomen lippujen kanssa.
Kumman
hiljaista on ollut ansiosidonnaisen 100 päivän leikkauksen suhteen, ihan kuin tämä
noin vain ilman mutinoita pitäisi hyväksyä. Eikö kukaan työtön tunnusta, että
saattaisi vielä 400:n päivänkin jälkeen olla työtön? Pienestä, kuten minunkin,
alle köyhyysrajan olevasta ansiosidonnaisesta 100 päivää pois tarkoittaa 2500
euron menetystä. Tämä on suuri raha pitkäaikaistyöttömälle. Mistä nämä tulot
voi ansaita takaisin itselleen? Työmarkkinatuelle tiputtaessa rahaa haetaan
takaisin asumis- ja toimeentulotukina, eli mitään oikeaa säästöä ei tule
syntymään, vain lisääntyvää byrokratiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti