Asuminen
on huolettanut viime aikoina. Jos ja kun en saa enää työpaikkaa, missä asun
loppuikäni? Rahankäytön suhteen asuminen on yksinasuvalle pahin murheenkryyni.
Miten saada itselleen tarpeeksi halpa asunto, jonka pystyy maksamaan
tällaisilla kitsailla Kelan tuilla, ja jonka jälkeen jää rahaa vielä muuhunkin
elämiseen ja joka olisi kuitenkin kooltaan ja tasoltaan yhtään inhimillisen
asumiskelpoinen.
Netissä
joku "veronmaksaja" aina esittää työttömien pistämistä jonnekin
korpeen pieniin parakkeihin. No heh, ei minulla sijainnin suhteen ole mitään
väliä, muuttaisin mielelläni täältä suuren kaupungin liepeiltä jonnekin
metsäiselle alueelle luonnonrauhaan. Mitä tulee asunnon kokoon, niin minun
kiintiöni on jo täynnä pieniä koppeja. Opiskeluaikana asuin kolme vuotta 18
neliön asunnossa, joille täällä kaupungissa oli ihan oma nimityksensä,
"itsemurhayksiö". Tämän jälkeenkin vielä lukuisia vuosia asuin 20-26
neliön yksiöissä. Joten pieniin yksiöihin en enää mene vaikka pyssyllä
uhattaisiin (saa mieluummin ampua heti ;-) ).
2 kommenttia:
Vakava asia, mutta pakosti nauratti tuo 'saa mieluummin ampua heti';)
Mutta voin ymmärtää asumisongelman. Meitä on kaksi maksamassa ja silti asumiseen menee paljon rahaa. Mutta yksin en ikinä olisi päässyt omakotitaloon.
Hyvää itsepäisyys-päivää!
Tattista. Hyvää itse*äisyyspäivää sinnekin.
En nuorena parikymppisenä ymmärtänyt "itsemurhayksiö" -juttua, "kui niin asun sellaisessa?"
Jossain suurkaupunkien keskustoissa toki saattaa olla haluttukin kämppä 18 neliön koppero, tai jos joku huvikseen omasta valinnastaan haluaa leikkiä downshiftaajaa tyyliin "jää kivasti rahaa muuhun jne." niin siitä vaan koppiin asumaan.
Lähetä kommentti