En suunnittele
nykyään mitään. En tiedä mitä teen huomenna puhumattakaan viikon tai kahden
päästä. Katson huomenna millainen ilma on, jos on sopiva sää ja muutenkin
huvittaa, niin lähden ulkoilmaharrastuksiin, muuten puuhastelen kotona jotain.
Kesämatkan aion tänäkin vuonna johonkin tehdä, sekin on täysin suunnittelematta
ja päätös tekemättä missä meinaan käydä. Kaikki mihin pitää varata aika tai
ostaa lippu etukäteen on itselleni ihan kauhistus nykyään. Minusta on tullut
lyhytjänteinen ja kaikki pitää saada joko heti tai mieluummin vaikka jonotan
vähän aikaa kuin tihrustan kelloa koko ajan ja yritän olla minuutilleen
varattuna aikana jossain. Hassua sinänsä, koska nuorena olin liiankin
suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen.
Työttömyys alussa
aiheutti suunnittelemattomuutta, koska miten olisi jotain tekemisiä voinut
lyödä lukkoon, kun ei ollut tietoa onko mahdollisesti juuri silloin
pätkätyökeikalla. Nyt en enää uhraa työkeikan mahdollisuudelle ajatustakaan,
haluan muuten vaan ottaa aikataulujen suhteen rennosti. Vapaat aikataulut on
ehkä työttömyyden ainoa hyvä puoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti