tiistai 4. kesäkuuta 2013
Tutkinnot liian pitkiä
Yli nelikymppiselle
aikuisopiskelijalle nykyisen tutkintosysteemin ongelma on liian pitkät
tutkinnot ilman hyvityksiä aikaisemmista (korkeakoulu)tutkinnoista, jos nyt
joku siihen alanvaihtoon päätyisi. Alemmat korkeakoulututkinnot amk- tai
kandidaatintutkinto 3-4 vuotta nollasta aloittaen uudelle alalle ei motivoi,
koska tutkinnot liian pitkiä, liikaa vain helppoja peruskursseja sekä liikaa
yleisopintoja. Maisterilinjat on 2-3 vuotta, mutta harvalle maisterilinjalle on
hakukelpoinen, eikä välttämättä toisen gradun tekeminen motivoisi.
Nollasta
opintopisteestä aloittaminen on ihan väärin ja epämotivoivaa, koska ei aikuinen
tarvitse mitään yleissivistävää osaa tutkinnosta tai turhia sivuaineita,
nuorille on vielä kaikenlainen "huvikseen" opiskelu tarpeen, he eivät
voi tietää mitä myöhemmin tarvitsevat, mutta aikuisen pitäisi päästä suoraan
asiaan, yleissivistystä ja kokemusta eri asioista on jo hankittu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Todellakin tärkeä asia. Sitten jos satsaa vaikka velkarahalla opiskeluun monta vuotta, niin työpaikka ei ole lainkaan varma. Ikää tulee jo liikaa.
Itselläni on kaksi maisterin tutkintoa, nuorena hankittu molemmat. Toisella alalla tein pitkän työuran. Sitten kun hain töitä siltä toiselta alalta, niin ihmeteltiin, että miksi olet sitten tehnyt töitä tuolla toisella alalla.
Aivan sama, kun ikää tuli 50, kukaan ei kysynyt enää mitään eikä vastannut hakemuksiin.
Niin juuri ikä, miten kilpailla itseään puolet nuorempien kanssa vähistä työpaikoista, samoista tutkinnoista valmistuu koko ajan nuoriakin. On suuri riski lähteä uudelleenkouluttautumaan, ja viime kädessä monenko pää kestää jos ei siitäkään työllisty. Minua turhautti jo alle vuoden opettajan kelpoisuuden suorittaminen turhaan, olisinpa jotain muuta yrittänyt senkin sijaan silloin kun olin edes vähän nuorempi.
Lähetä kommentti