maanantai 12. elokuuta 2013
Elämä pilalla
Varoitus,
nyt täyttä sosiaalipornoa. Miten tässä näin pääsi käymään? Olin ensimmäisen
kerran työttömänä jo vuonna 2005. Enkä ole kunnon töitä sen jälkeen saanut,
jotain pätkiä ym. mitä selitin jo aiemmin. Työttömyys on pilannut elämäni, tätä
on vaan jatkunut ja jatkunut vuosi toisensa jälkeen. Minulla oli ihan kiva
elämä nuorempana, oli miesystävä, työpaikka, rahaa kohtalaisesti tehdä mitä
haluaa, sosiaalista elämää, harrastuksia, tarkoitus hankkia lapsia ym. mutta
tämä kaikki on nyt murskana, ja sanoisin että nimenomaan työttömyyden takia.
Yritin toki saada lapsia monta vuotta ja viime vaiheessa kannoin tonnikaupalla
rahaa yksityisille hedelmöityshoitoklinikoille. Sitten rahallisesti ja
muistakin syistä päätin pistää pelin poikki, ei lapsia minulle. Mieleistäni
asuntoa en ehtinyt järjestää töissä ollessani ja hyvä niin, koska en olisi
pystynyt kalliimpaa asuntoa työttömänä pitämään, vaan joutunut kuitenkin
muuttamaan. Täällä vaatimattomassa luukussa käkitään luultavasti loppuikä. Olen
viittä vaille erakoitumassa kokonaan. Tulot 700 euroa kuussa. Voiko enää
alemmaksi päästä? Valitettavasti tiedän ettei mitään pohjaa elämässä ole, aina
löytyy vielä surkeampi vertailukohta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
On todella kurja tilanne. En voi muuta kuin lähettää myötätuntoa, kun työpaikkaa en pysty tarjoamaan.
Monet samat asiat olen kokenut. Hedelmöityshoitoihin meni meilläkin töissä vielä ollessamme kaikki säästöt. Ei saatu lapsia. Sitten meni jokunen vuosi ja olimme molemmat työttömiä. Mies on onneksi työllistänyt itsensä omassa yrityksessä. Mutta hankalaa sekin alku oli. Minun masennukseni paheni työttömyyden neljän vuoden aikana niin, että jouduin/pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Omasta mielestäni pääsin, koska muuten olisin vieläkin työttömänä.
Mihinköhän tämä yhteiskunta oikein joutuu, kun ajattelee kuinka paljon on sinun ja minun kaltaisia, jotka olisimme vielä voineet tehdä töitä hyvän aikaa. Sinullakin on koulutus ja silti on elämä jäänyt elämättä. Työ on kyllä niin tärkeä, tietenkin rahan takia, mutta myös muuten, kaiki kontaktit ja päivien säännöllisyys jne.
Älä luovuta, jotain on oltava sinullekin, koita jaksaa!
Kiitos myötätunnosta, lämmittää kovasti. En tosin ajattele elämäni jääneen kokonaan elämättä, sitä oli nuorena melkein liikaakin kaikkea samaan aikaan. Olen kuitenkin yrittänyt. Kun ei onnistu niin ei. Viimeiset vuodet toki olleet hukkavuosia, puolittaista elämistä, ei oikein tiedä mihin keskittyä.
Niin, en toki minäkään ajattele, että elämä olisi jäänyt elämättä. Mutta tämä työttömyys ja sen seuraukset huomattavasti huononsivat elämänlaatua. Sitä ennen elin minäkin välillä kahtakin työtä tehden ja olin tyytyväinen elämääni.
Työttömyys on vain sellainen isku, jota ei koskaan kuvitellut omalle kohdalle. Korkeintaan muumataksi kuukaudeksi ja sitten taas töihin. Vaan ei siinä niin käynytkään.
Joo on ollut yllätys jäädä näin pitkäksi aikaa työelämän ulkopuolelle, ei olisi nuorena uskonut. Olin nuorena sellainen suorittajatyyppi kuitenkin, tekevälle olisi pitänyt töitä löytyä.
Elämänlaatu nimenomaan on tippunut, olisi oikeutettua toivoa elämäänsä enemmän mielekkyyttä kuin vain juuri ja juuri hengissä pysyminen.
Lähetä kommentti