1.
Työpaikan saaminen. Voi hankkia koulutusta ja esiintyä muutenkin
mahdollisimman työmarkkinakelpoisena,
mutta joku muu ihminen päättää (tai muiden ihmisten kanssa sovitaan)
maksetaanko sinulle palkkaa.
2.
Yrittäjyys. Yksityisyrityksen perustaa 15 minuutissa täyttämällä lomakkeen ja
maksamalla rekisteröintimaksun. Markkinoida ja investoida voi sen verran kun
omat rahkeet ja rahat riittävät. Muista ihmisistä on kiinni löytyykö maksavia
asiakkaita tai millaiseen kilpailutilanteeseen joutuu. Juoksevat menot
kuitenkin rullaa koko ajan ja äkkiä voi olla lappu luukulla, eikä rahaa uuteen
yritykseen. Pahimmassa tapauksessa velkaa.
3.
Kaikille "se on itsestä kiinni" hokeville henkilöille olisi
opettavainen harrastus vuorikiipeily. Ei ole yhtään itsestä kiinni koska
huipulle mennään, jos mennään ollenkaan. Sen päättävät luonnonvoimat.
4.
Ne kanssa joiden mielestä lapsia "tehdään" koska tahansa unohtavat
siihen tarvittavan toisen henkilön ja mielellään alle 35 vuoden iän. Aina
työnhakijanaisella ei ole piilotettuna sitä poikaystävää, jonka kanssa lapsi
heti tehdään, kun saa työpaikan. Tai se tekeminen ei onnistukaan nappia
painamalla ihan biologisten sattumien takia.
2 kommenttia:
Tuohon voisi vielä lisätä sen alati voimistuvan asenneilmaston, jonka mukaan työmarkkinoille sijoittuminen ylipäätään on täysin itsestä kiinni. Tällä peräänkuulutetaan sellaista rationaalista ja ihailtavaa yksilöä, joka taustastaan riippumatta hakeutuu työmarkkinoilla "johonkin positioon". Siten esimerkiksi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille olisi oikein mukiinmenevä vaihtoehto toimia vaikka pysyvästikin jossain fyysisessä perustyössä. Tätä kantaa edusti toissa viikolla muuan poliitikko(kin), joka totesi sen olevan itsestä (ja asenteesta) kiinni, voiko diplomi-insinööri toimia risusavotassa tai astiahuoltajana jossain laitoksessa suurempaa ahdistusta tilanteestaan tuntematta.
Näin on asiat tänä päivänä: jos ei itseltä itsestä kiinni -asennetta löydy, niin tosiosaajat ja muut lonkalta-ampujat osaavat kyllä kertoa sinulle, pitäisikö sinun tuntea ahdistusta vai ei.
Yrittäjyys muuten palkkatyön pakkokeino -korvikkeena ennustaa vahvasti menestymättömyyttä. Yrittäjyyden eväät ovat muutenkin Suomessa kehnot, eikä yrittäjyys voi toimia ratkaisuna useimmille pudokkaille (vaikka mm. ELY -keskus sitä kovasti tyrkyttääkin).
Niin juuri, eli nyt on sitten sopivaa ellei kohta jopa pakollista, että pisimmän ja teoreettisesti vaikeimman koulutuksen (esim. DI) läpi suorittaneet menevät vähiten koulutusta vaativiin töihin? Vaikka metsään hakkaamaan vesurilla ja kantamaan risuja?
Yksityisyrittäjyydestä näin pakkoyrittämisen kannalta on sanottu, että kannattaa mieluummin vaikka ampua itseään jalkaan, pääsee vähemmällä.
Lähetä kommentti