keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Stressiä työnhausta
Nyt
taas täytetty velvollisuuttaan ja selailtu työpaikkasivustoja. Keksin hiukan
uudenlaisen hakutavan. Jos paikka herättää yhtään kiinnostustani ja katson
(ehkä pienellä perehtymisellä) pystyväni tekemään mitä siinä vaaditaan, niin
laitan suoralta kädeltä lyhyen hakemuksen menemään. En taivastele enkä spekuloi
asiaa ja laskelmoi kannattaako. Olen aiemmin haaveillut liikaa joka asiasta,
jolloin myös pettymys on suurempi. Kirjoitan lonkalta hakemustekstin 5-10
minuutissa, turha viilailla enempää. Haastattelukutsuja ei voi tulla vähempää
(eli ei ollenkaan) kuin tuntikausia viilaamalla yhtä hakemusta. Valitettavasti
rekrysivustojen lomakkeiden täyttämiseen menee aikaa pahimmassa tapauksessa
kaksi tuntia, kun tietoja silppumaisesta cv:stä sinne nakuttelee. Helppoa tuo
olisi, jos olisi 20 vuotta ollut yhdessä työpaikassa, pätkätyöläinen on tässä
heikoilla. Esim. sähköpostihakemukset olisivat hakijalle paljon vaivattomampia,
hakemusteksti ja itse muotoiltu cv liitteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Itsekin päätin jo keväällä hakea kaikkia sellaisia töitä, joita vaan voi kuvitella hakevansa. (Siis sellaisia töitä missä vaatimukset täsmää edes sinne päin). Ennen mietin kauankin voinko hakea sitä ja sitä työtä, kunnes tajusin että en ole saanut tähän mennessäkään työtä, joten mitä se haittaa hakea "kaikkia töitä".
Oman alani työpaikat ovat lähes kaikki (pienehköissä) yksityisissä yrityksissä, joten itse olen onneksi saanut tehdä juuri näitä sähköpostihakemuksia cv´neen. Enkä ole sen vähemmän saanut haastattelukutsuja (noin kerran kuukaudessa lukuunottamatta kesäaikaa) kuin silloinkaan kun mietin ja mietin, ja viilasin hakemuksiani tuntikausia.
Juu, vaikka kovin vähän löytyy haettavia paikkoja, vaikka kuinka laitan riman alas.
Tässä aamutuimaan aamukahvin kera selainen näitä vanhoja postauksiasi. Osuvat ja uppoavat niin täysin myös tänne.
Mietin tässä, että pahinta meillä on se, että vertaistuen/avun/neuvojen hakeminen toisiltamme on niin vaikeaa. Onneksi on te muutama, jotka ovat jaksaneet ja viitsineet tehdä blogia. Tuntuu, että me muut luuserit roikumme teissä kuin hukkuvat oljenkorressa. Kuin te olisitte se, joka antaa meille äänen. Koittakaa kestää meidät.
Hulluuden rajoja tässä jo itse kait kohta koputtelee.
Oikein hyvää ja lämpöistä kesää toivotellen,
/Epäilevä
Hyvää juhannusta vaan, ei nyt sentään hulluksi kannata tulla.
Työttömien vertaistuki on tosiaan vaikea ja monipiippuinen aihe, pitänee yrittää kirjoittaa siitä jossain välissä jotain.
Lähetä kommentti