sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Kadonnut itseluottamus
Työnhaussa
pitäisi olla huolettoman itsevarma, varsinkin haastatteluissa. Epätoivoinen
"minun on saatava joku paikka" ei herätä vastakaikua. Tai ihan
tönkkönä jännittäminen tai hermoilu kädet täristen. Toisaalta jos
ensivaikutelmana tehdäään jotain "hiljainen, arka" -tyyppistä niin
työpaikan saamisen mahdollisuudet ovat siinä. Itseluottamukseni on työnhaussa
niin nollassa, että aika yhdentekevää on hakemusten tekeminen. Mitä
positiivista minulla on hakemuksiin enää laitettavaa. Eikä tähän mikään
keinotekoinen preppaaminen auta. Turha mennä hakemuksenteko- tai
esiintymistaidon kurssille. Kyse on sisällöstä. Pitäisi (tai olisi pitänyt
aikoja sitten) vaan päästä johonkin pois kotoa välillä tekemään jotain töitä,
niin olisi cv:hen jotain laitettavaa ja itsevarmuus nousisi. Mutta miten
tällaisesta kotoilukierteestä mihinkään enää pääsisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuttu tunne. Mitä pidemmälle työttömyys eteni, sitä huonompi oli itseluottamukseni. Lopulta tuntui, että mitään ei voi enää edes hakea, kun ei kumminkaan ole tarpeeksi hyvä ja oikea.
Pahinta on juuri tuo, että työtä vailla saa itsensä ihan yrittämättä huonoon kuntoon henkisesti ja usein fyysisestikin.
Joo eipä ole aivokunto huipussaan, aivoja pitäisi käyttää enemmän johonkin. Fyysisesti olen varmaan parhaassa kunnossa mitä ikinä,vaikka stressi rahasta ym. kai (?) heikentää fyysistäkin kuntoa. Loppusyksy on tylsintä aikaa itselle, kesäharrastukset loppuneet ja ainoa ulkoilulaji on sauvakävely hämärässä, kurassa ja loskassa.
Lähetä kommentti