torstai 12. syyskuuta 2013
Pattitilanne
Ei
tässä ole järkeä. Olen liian nuori vain "olemaan kotona" ja elämä
menee hukkaan. Ajatus pyörii päässäni, että minun pitäisi ryhtyä tekemään sitä
"jotain muuta" elämässäni. Mitä se sitten voi olla? Nyt elämä seisoo
paikoillaan (monta vuotta jo). En ole voinut tehdä mitään ratkaisuja asioissa.
Olen odotellut muutanko työn perässä toiseen kaupunkiin tai saanko lisää tuloja
voidakseni muuttaa parempaan asuntoon. Järjestänkö kaiken harrastusten ehdoilla
(nyt on hankalat kulkumatkat harrastuksiin) ja panostan niihin, vai etsinkö
jotain itselleni sopivaa vapaaehtoistoimintaa, ryhdynkö jotenkin
"toteuttamaan itseäni" vai mitä teen. Toisaalta jos "jotain
muuta" haluaisi tehdä, niin millä rahoilla sitä tekisi. Tilanne on
pirullinen, koska palkkarahoilla maksetaan eläminen, ja jos ei edes elantoaan
pysty ansaitsemaan, niin mitä muuta muka voi tehdä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Työtön on jo kauan ollut pelkkää jätettä avointen työmarkkinoiden hauissa. Tämä koskee tietysti sitä suurta enemmistöä kaikista aloista, joilla ei ole vuosiin ollut pulaa hakijoista. Tässä(kään) mielessä muutto toiselle paikkakunnalle ainakaan työttömän statuksella ei tahdo enää toimia (jos siis ei ole aitojen pula-alojen edustaja).
Muutin kesällä muiden mukana (toinen sai opettajan määräaikaisuuden) Keski-Suomesta Espooseen. Olin alusta saakka enemmän kuin skeptinen, mutta päätin kuitenkin yrittää vielä. Totuus valkeni pian: hallinnon (laajasti ymmärrettynä, mutta mukaan lukien taloushallinto) työpaikat uudellamaalla ovat olemattomissa. Hakijamäärät vaihtelevat koulutusvaatimusten mukaan (noin 50 :stä hyvin yleiseen pariin sataan) joten realistisen työnhaun voi pitkäaikaistyötön kättelyssä unohtaa. Olen lähettänyt elokuun alusta lukien vajaat sata hakemusta (vakituisista tehtävistä vuorotteluvapaan sijaisuuksiin julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla).
Se minkä tästä siirtymästä sain olivat mielipuoliset elinkustannukset ilman niihin 'normaalisti' liitettyjä tuloja. Edelleen köyhtyneenä ja tätä kokemusta rikkaampana en voi suositella paikkakunnan vaihtoa ilman ehdottoman varmaa työpaikkaa. Tässä tilanteessa ainoaksi vaihtoehdoksi näyttääkin jäävän nopea paluumuutto Keski-Suomeen kahden lapsen kanssa (koulut tietysti on taas kerran vaihdettava). Elämä on vain rakennettava sille perustalle, johon kokonaisresurssit riittävät.
Juu, viisasta analyysia. Muuttamisessa palaa rahaa, eikä sitä voisi tehdä jonkun epämääräisen lyhyen pätkätyön takia. Hain eri paikkakunnilta (myös pks:lta) jo monia vuosia sitten paikkoja enkä saanut silloinkaan. Tilanne on vain koko ajan huonontunut, joten on toki työn perässä muuttaminenkin yhtä epärealistista kuin työpaikan saaminen tästä lähialueelta.
Lähetä kommentti